torstai 15. tammikuuta 2015

Pelkkääks pimiää?

Mä ole mont kertta kuull kysymykse ett: pelkkääks pimiää? 
Jummijammi jos mä asu mettäs miss ensmäise katuvalo
läntises suunnas on neljä kilsa pääs ja muis ilmasuunnis mennä ylitte
tämä matka..korteeraisink tääll jos pelkkäisi pimiää?
Mä en oll oikeistas ajatell enne asiaa ollenka.
Paitti silt kantilt ett ottalamppu täytyy olla kuasis.
Mä ymmärrä kyll valtava hyvi jos joku pelkkä pimiää.
Monet lapset pelkkää pimeyt se mä ymmärrä viäl paremmi.
Määki pelkkä korkeitt paikoi.Erityisest mä pelkkä huterii lintutornei.
Hutera lintutorni melkke hyäkkä mu kimppu siin vaihees ku mä suunnittele kiivet.
 Hissiki on kamala, onneks maall ei oll hissei.
Mutt mitä sitä sitt pelät täyty koton mettäs ja pimiäs?
Olek mä nii tyhmä ette ymmär pelät. Paremminki tykkää. 
Tai jos sitt pelkkä pimiää ku on katton telkkarist kaikk moottorisaha murhaaja jaksot?
Onk se pelko sitt enemmäki mettä pelkoo ko pimiä pelkoo?
Onk ihmissi jokka pelkää mettä? Ei ossa otta vastaa mitä se antaa?
Kyll määki mettäs pelästy joskus ja eksymise piän pelko joskus.
voi vaikk myähästyy töist jos eksyy.
Syksyll tapahtu sellane juttu täss kotinurkis ku nuaremp naine oll marjas..
hän siirs autoo sitä myäte ku noukki marjoi tie vierest.
Mä en oikke nähny siin mittä järkke.Meinasi menn kysymä.
En uskalta ku jos hän olis pelästyn muu. Mull oll se pipo pääs ku lukee hiekkalaatikon kingi.
Pelkäsik ett auto mene hukka vai hän ite?
Tie men kuitenki iha vieres. Mä luule ett hän pelkäs mettä.
Kunha ny pohdin.
Mettäs ku asuu ni näkee ja kuulee vaikk mitä.
Yät ja aamut on parhait kesäll. Tääll ei tarvi pelät.
Kai tämä on kii luontosuhteestki. Monast lapsuude peruja.
Mein isänt ei ymmärr miks mä juur kesä öin kohnaa luannos.
Talvell pimiäs se on häne mielest jo iha sairast.
Mä ole asun piänes taajamas muutama vuare tyttäre kans.
Omakotitaloi oll viär viäres. Lampui paloi yät päivä ja katuvalo pääll.
Ei nähny kuut, ei tährei. Ei kuullu luonnon elämää.
Missä mä en oll enemppä pelän ku siell.
Mull oll kaikk verho kii ja hyvä ku en lastulevy palassi naulan klaseihi.
Nurkkat krapis kaikk ehtoot. Aamull puutarha oll täyn kintu jälkkii.
Mukula mä viell tajuu mutt iso miähe saappa jälkkii. 
Roskapussiika ei uskaltan vier. Kylmähiki valu pääst.
Jotenki mä ymmärrä ny paremmi sen ett taajamis palaa joka nurkas valu
ja katulamppu ku on rikk ni heti valiteta yleisö palstall.
Tämä oll muute iha pimee postaus.
Pelkkääks sää pimiää?

 
 

19 kommenttia:

  1. Pimiää en niin pelkää, mutta enemmän noita korkeita paikkoja, joista näkötornit on kyllä kamalimpia. Pakko pitää jostain kaiteesta kiinni ja laidan yli ei voi kurkkia - katse vaan horisonttiin kauas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoilla linjoilla olen. Nuo korkeat paikat on vaa sellasii.

      Poista
  2. En pelkää pimeää. Kaipaan niin, että joskus näkisi kunnolla tähdet, olisi täysin hiljaista, ei valosaastetta ympärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaisuus ja valottumuus on metsässä asumisen plussaa vaan

      Poista
  3. Pimeän pelko riippuu tilanteesta, kotosalla en niinkään jopa nautin siitä, mutta vieraissa / tuntemattomissa paikoissa sitten jo pelkäänkin..varmasti ihan luonnollista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiki on varmast totta ett vieraspaikka ja pimeys..voi kyll hiukka pelätä

      Poista
  4. Ihan mahtava blogi täällä. Tulin ja jäin. Pelkään pimeää, käärmeitä, avaruusoliota ja hih kaikkea mahdollista eli kyllä erityisesti yksin pelkään pimeää. Ja kaikkein pelottavinta pimeässä on mouhoava meri.

    Kivaa viikonloppua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia ja tervetuloo tänn kahelii.
      Meri on pelottava juu niin se on..huh

      Poista
  5. Monta vuotta pelkäsin metsää, mutta siihen on ihan selkeä syy. Vähitellen olen opetellut kulkemaan metsässä ja pelko on sen myötä vähentynyt. Oikeastaan en varmaankaan pelännyt metsää vaan eksymistä. Ntykyisin pelottavin paikka taitaa olla Helsingin keskusta perjantai- tai lauantai-iltana. Muutaman epämiellyttävän kokemuksen jälkeen vältän sinne menemistä, jos se vain on mahdollista. Ja useimmiten onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on yks ystävä jolla ei ollenkaan suuntavaistoo se ei pelkää mettää mun tuan taipumukse vuoksi ei uskall mennä sinne ku varmast eksyy. En menis Poriinka yksin illalla.

      Poista
  6. Pelkäsin minäkin pienenä pimeää, joskus voi vielä hetkellisesti tulla muistuma siitä mutta tosi harvoin. Pimeässä on turvallisempaa ilman otsalamppua, silloin mörkö ei näe mua. Paitsi pimeällä tiellä kannattaa se otsalamppu olla ja kaikki heijastimet ja joulukuusenkoristeet mitä löytyy. Metsässä on vähemmän pelättävää kuin kaupungissa, ihmisethän ne toisilleen pahaa tekevät, ja niitä on metsässä harvemmassa.

    VastaaPoista
  7. Ihanaa Sinun murteesi :) En pelkää pimeää, siellä on turvallista, harmittaa vaan kun tänne maalle muuttaa kaikenlaisia kaupunkilaisia ja katu- ja pihavalot loistaa niin mahdottomasti, siis valosaastetta. Pimeässä näkee hyvin kun silmä tottuu ja kuu ja tähdet ovat niin kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...jatkan vielä...pienenä kun oli ulkovessa, minun piti olla ulkovessareissulla isojen siskojen mörkövahtina, kummitusjutut olivat heitä pelottaneet, minulle niitä juttuja ei onneksi kerrottu!

      Poista
    2. Kyllä minäkin lapsena noi kummitusjutut muistan ja silloin pelkäsin!!

      Poista
  8. Pimeän pelko on monesti jo lapsena opittu ja opetettu. Minä en pelkää pimeää, en varsinkaan tutussa paikassa.
    Minulla on sellainen tuntuma, että nykyajan ihmiset eivät oikein hallitse kulkemista metsissä ja varsinkin pimeys on heille hyvin pelottava kokemus.
    Olen retkeillyt maastossa/metsissä paljonkin otsurin valossa, tosin en ihan yksin. Olemme olleet eksyksissä ja vasta aamun valossa sitten osanneet tunnistaa maaston perusteella missä olemme ja miksi menimme harhaan.
    Luonnossa liikkuessa ei saisi milloinkaan panikoida.
    Toisaaltaan yöllä en kyllä menisi täällä kaupungissa keskustorille hiippailemaan, vaikka valothan siellä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään pimeällä metsään mene. Kesällä kylläkin menen.
      Eksyminen ei koskaan kivaa tietty silloin tulee se turvattomuus.
      Mutta kun rauhoittuu niin järki kulkee paremmin. Juuri niinkuin totesit ettei panikoida.

      Poista
  9. Empä taida pelätä pimeää kun täällä korvessa asustellaan, lähimmät katuvalot kahdeksan kilometrin päässä ja verhot on aina auki paitsi makkarissa nukkumaan mennessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niinkuin minulla tai meillä täällä. Ovikin on välillä auki lukosta mutta nyt olen muistanut laittaa kiinni kun isäntä sitä vaatii.

      Poista