Ojan perkuu ja rojekteja

Lammikolt lähte oja mettää. Lammikon ylitte meno vetell siis.

Mill ylimenoll ku sitä vett ei oll ku nimeks. Noh on sitä tietty joskus.

Ja oja on siin miäles sitt kumminki tärkee juttu.

Talvell mä tarkisti ojan ja aatteli ett on pakko tull karsima puustoo

ojan pohjalt ettei se kokonas tukkeennu. Miäti sillo ett talvel se on tehtävä.

Kesäll tonn ei voi men ku siäl on nii pali itikoi tollases kosteikos.

No ny ei ojas ollu vett oikke lainka. Miätin ett jos mä kaada noit puit

ja raaha ne pois tualt ni mull mene mont päivä toss hommas.

Ole pali tottun tekemä töitt itteksen mutt ny mä kysäsi talkoo väkkee appuu.

Hyvin tua homma luanaski ja saati iha pakolline puusto näppäräst pois.

Kiitos viell oikke pali talkoo porukall!

Vesuril suihkasi saaliin puhtaaks ja mojova läjä niist tuliki.

Osan kränist mä kelpuutin heti puutarhaa aita tai tukipuiks.

Käkkärää kitu kuustaki tull mukavast. Näist mä saanki havui suojaks puutarha.

Sahasi kränät klopeiks ja kiikkasi kuivuma.

Muutama kerra näilläki pönttikse lämmittä.

Kepit onki ny asetelt kasvie ympärill mikkä tarvitteva erityist suojaa talvel.

Täss on punalehtine japanivaahtera.

Kuvas vasemmal peikonpähkinä joka on iha vihree viel. 

Peikonpähkinä en oll enä suojan ku ei oo enä mikkä mukula.

Havut laitan sitku tulee pakkast.

Kuivanneist kuuse kepeist tein taas merkkaus köppei. zipzap vaa vesuril poik ja kuivuma

eka ja sitt mustall tai valkosel tussill nimet. Kestä muutama vuare käytös komeest.

Koitin ny kirjuutell muarovuaks toho puuhu..paremp on ku puu eka kuivuu ja hallettu.

 Lammikon nurkis ku oon kuttaroinu ahkerast ni mua yhä enemp on alkan
risoma tua honkkeli koevu toss kuuste keskell.
Mont vuat ole ajatel toho kuuste etee nurmikol tehr pensaist ryhmä.
Koevun pitää kaatuu ens.
Tuleva pensaiko kohdast olenki jo sanomalehdil ja soral tappan nurmiko.
Eli on yks pitkäntähtäime rojekti tää.
MUTTA..koevu kasva matala kivitöyrää pääll ja niin olle hyvinki
haastava sahat kaatokoloo ja se sihti on tärkee..
Koevu täytyy kaatuu juur sinn misä on tila rojahtamisel.
Vasemmal toss kuvas on lammikko ja en välittäs men moottorisahal
sutikoima vette tai sinn mutasse pohjaa.
Oikkeel taas on iso perennapenkki aitoineen.
Vaati psyykkaust tämmöne tarhurilt.
Millai se vanha kiinalaine sananlaskuki meni..
"kun puu on kaatunut, katoavat sen varjot"
jokast kaatoo tulee harkit tarkka.
Koevu sivuil on uusii tuuheit kuusen taimi jotenka aukko kasvaa kivast umpee.
Seuraavall pidemmäl vappaal se koevu kaatuu, ei aut enä mikkä.
Tulee siit klapei aika kasa.

Pienii syksy hommii tule hissukse jatkettu...

kivaa ku saa oll ulkon.

Romutoosa hellast hajos tua etureuna miss oll semmone kaide. 

Kaitees killunu mu vanhat kaffepannut koristuksen.

Maksaruahoi täss on kasvan ku en oll keksin mittä muutaka.

Maksaruahot oll käyn vähii ja tilall kasvoi koivun taimii. Joku on jättän perkuu hommat.

Otin lopukki maksaruahot pois ja siirsin kiviaidan pääll.

Jonku sortin asetelma siihe ny tull kyhätty.

Ajatteli jos laittas iha kukkii tähä ens kevään..saa nähdä ny.

Talven valmistelui tämäki teelmys. 

Suhautteli suhumaalien pohjat laattakiveihi.

Maalit kumminki kuivuu talve aikan tai se suutin siin pullos.

Kai nämä pitsiliinat sit jostai paikkas hakkee.
Kivaa viikkoa kaikil ja mä lähde iltafukii.

Kiviaita, taimikko ja oja

Jokavuotine operaatio kiviaidan putsaus on saatu päätöksee.

Jos kiviaidan puhdistusta ei tee nii hissuksee aidall alkaa

kasvama heinä ja vadelma.

Tänävuan putsattavaa riittiki..siementenkuoria, oksia, lehtiä

ja mahroto määrä käpyi.

Lisäks roskaa kaadetuist pihlajista. 

Kiviaidan takan kasvaa isoja kuusia jonka oksat ova

roikkunee aidan pääll. Ny kaikk roikkuva oksat sahatti poik.

Oksat ova raappinee kaikk sammaleetki aidalt pois.

Olen pitän oksia tuulen suojana kun aidan takana oleva taimikko

on ollu vielä niin pient ett siit ei oikke oll ollu tuulien suojaks.

Taimikon tai sanotaa mettä pualelta sahaili 

olemattoma koivikot veke ihan aidan vierest.

Ny pääsevä kuuse ja katajat kasvama paremmi ja tulee vihreyt myäs talvell.

Kaikk oksat kasasi läjiin ja toivottovast niist joku elukka saa ittelles kodin.

Lähemp aidan tarkastelu osottaa ett kaikkee kivaa aidalle on alkanu kasvama.

Kallioimarre saa kasvaa vapaasti..tervetuloo vaa.

Ja tää onki ihan uus tulokas. Karstanahkajäkälä lienee kysymykses..

täss kohtaa kasvupaikkaa aidall onki valon määrä muuttunu ku 

vuosia sitte kaatu myrskyn seurauksen vanha laho pihlaja.

Kiviaidas on joskus ollu aukko mist karjaa on ajettu laiduntama mettä.

Aita toki on korjattu ja isommat kivet on jääny mettän puolell.

Kivien koloon on kasvanu taikinamarjaa jonka silmut avautuvakki

melkose pian. Pensaan oksat ovat jäkälöityneet mukavasti.

Kivise aida pääll ku seisoo ja kattelee mettää ni näyttää tältä. 

Vuosia aukolla oleva mettä on alkanu ny vast kasvaa mäntyä.

Taimikost on jo tuulen suojaa puutarhaa.

Mäntyje takana onki sitt koivuu, haapaa ja pajuu.

Kaukana häämöttää isomppaa kuusikkoo jossa hääri taas kerran moto.

Onneks mettäs suoritettii vaa harvennus ja vain pieni aukottamine.

Siinä aidan pääll seisoes sain ajatukse lähtee kattoma ett mitä ne tikat

ja etenkin palokärjet hääräävä toss taimikos..onk ikivanha mettän

kaatamisest jääneet kannot viell jäljell?

Jossain tuan koivikon takana pitäs mennä ojaki mikä lähtee

mein lammikolt. Oja liene jotenki tärkee..

miss kunnos mahtaa olla koko oja?

Pitää kysyy isält ett mitä vaste se oja sinn joskus kaivettu..

Kesäll tääl taimikos on käärmeit ja etenki etelän rintees.

Kantoja oli viell hyvin jäljell ja kaikis oli jotaki elämää.

Tää kanto on ainaki jonku ruokapöytä.

Mahdottoma iso koivu kaadettii vast muutama vuas sitte. Pyysin sillo metsurii 

säästämä koivun. Ei säästän ku totes ett on saan määräykse sen kaattaa.

Mahdottoma vanhan koivun runko vedettii kovall tohinall

tie vartee ett mettän omistaja saa se sielt hakee.

Ei oll haken siell ne runkot on viäläki. Runkoist ei enä klapei saa. 

Olis voin koivun antaa kasvaa.

Kannon on vallannu kääpä ja sivust versoo uusii taimii.

Jokane kanto on hakat johonki uutee olomuotoo..juujuu täss sitä puuhaa tikoill riittäny.

Hyvä on ett kelot joutuu tokotuksen kohteeks vaikk ei oll mein rakennuksekka säästyn.

Sit löyty kummalline punane kääpä.

Olisko täss kans koivunkanto tai ainaki joku lehtipuu.

Väriltäs muistuttaa kovast häränkieli kääpää..tua malli ei kyll iha ominaine.

Ruissalo vanhois tammeis kasvaa ainaki häränkieltä.

Häränkieli kääpä on aikas harvinaine.

Osaak kukaa sanoo tämä nimee?

Löysin mää oman laattakivi kätkönki.

 Niilt ajoilt ku täss oli se pelkkä hakkuu aukko.

Kuin mä onneton kaheli meninkä sitt tarkastama ojan.

Näkeehä se jo meetrie pääst et se on umpeutumas.

Siin sitä sitt olis hommaa ja paljo.

Misä välis mä perkkaa satameetrise ojan

 ja venytä rankat taimiko läpitte?

Ojas oli viell jää mikä kestiki melko hyvin..paitti yhdest kohtaa.

Suaritin sitt osittaise kastautumise ja löyhkäsi kamalalt soise oja vetelt.

Mitä likemmäs tulin meitin puutarhaa takasi ni oja alko olemaa sula..

niinii ny jälkikättee tajuunki ett täss kohtii alkaa olemaa lähdettä jo peleis.

Voi tota puu määrää joka tota ojaa tukkii!

Näihi aikoihi tää kaatohomma pitäs tietty tehdä.

Kesäl ojas on vett ja mettän notko ihan täyn lentävii litikoit.

Kuka pöhlö sinn ittes lykkää polttiaiste syötäväks.

Ja sitä paitsi tää taimikko on täynn lintuje pesii.

Ny kyll pitää selvittää tää ojan tarkotus.

Hups ja ny olenki sitt mein lammikoll. Jään sulamine on alkanu reunamilt.

En menny testaamaa jään kantavuut..yks kastautumine täll päiväll riitti.

Lumitilanne tänään selvinnee kuvast. 

Alamaan varjoisas reunas on pikkase lunt.

Piänet mustat kasat onki sit myyrien tekosii.

Ny ku kirjotan tätä ni sataa vett. Tuskin on tota lunt huomenna.

Puutarhas on tehty sitä ja tätä..siit joskus toiste.

Mukavaa alkanut viikkoo!

Haapakukkane

Heikunkeikun!

Kevään tulo etenee kivast. Eile näin kaks joutsent lentävä korkkiall taivaall.

Muutama lämpöne päivä takan.

Ennen ku alka oikke kunno kevää rutistus ni ole opiskell

tunnistama jäkälii ja sammalei.

Sopiva puuhaa näi jäkälöityneell ihmisell.

Käsikirja ruppe olema ruttuse olone. Sivuitte välist tippu neulussii.

Tutkimine pistää kahlama sulavis lumis..sopiva liikunttaa.

Haapakukkane on varmast kaikill tuttu jäkälä.

Nii tai en sit tiärä mutt ei sitä voi oll oikke näkemäti.

Ainaski näin lumisell aikka se hohta keltasenas haapoje runkolt.

Haavankeltajäkälä (Xanthoria parietina) on melkose kookas

lehtijäkälä. Semmone ruusukeisest kasvava.

Aurinkoises paikas haapakukkane loistaa ja voi tull iha keltaoranssin färiseks.

Varjos luannollisest pikkase vaisu toi färi.

Haapakukkane voi kasvaa myäs kivisill pinnoill. 

Piukast se ottaa kiinni huokosee pintaa.

Täss kuvas haapakukkane asettun mökin grillikatokse kattoo.

Kellarin kivetyski saanu koristeeks haapakukkase.

Oikke tarkka ku haapajäkälä syynää ni näke ett alapinta oo vaalia..

täynn hapsui mill se tarraa pintaa.

Jäkälän keskiosaan tulee yleens kotelomaljoja.

Mutt mitä sitt on tämmöne harmaa jäkälä vanhan haavan runkos?

Tämä haapa kasvaa hakkuu aukoll. Ympärilt kaadettii ikivanhaa

mettää ja sitä mettää tuall sivummall viell pikkase jäljell.

Mä en oll varma mutt toi harmaa jäkälä kasvusto vois oll rupijäkälää.

Tarkemmin karstajäkälää (Parmeliella triptophylla).

En oikke saa muutaka jäkälää sopima tähä kuvioo.

Karstajäkälä kasvaa kookkaina fläimyinä.

Sekovarret on limittäin toistes pääll.

Koikkaiden sekovarsien keskiöö kehittyy pienii ruskehtavii kotelomaljoja.

Juur semmosii ku tässäki otokses on..

Karsta kasvaa yleisest vanhoje haapoje tyvirunkoill..sopii sekin tähän.

Tämä puu latvukses ei karstaa ollu lainkaa.

Viihtyy vanhois luonnonmettis. No sitä täss enne oliki.

Näis runkois näyttääki oleva paljo sekasi haapakukkast ja tota karstajäkälä.

Arvotus onki se ett miks jokku haapoje runkot muuttuva punerviks?

Muutamii semmosii kasvupaikkoi ole nähny.

Olen kiinnittän huomioo ett ne puut on kaikk pikkase notkoses

kasvupaikas tai sitt kahde kallion välises solas.

Jäkäläise juttut taida päättä tähä ja toivotell viikonloppuja!

Kohti valoa

Vihdoinki tuli se talvipäiväseisaus.

Tänäp on se päiv ku mä ole vartoillu koko joulukuu.

Ny sit aurinko eteläisimmilläs. Päivä alkaa pidentymä.

Tai mihi se ny pirennyis, kyse tietyst siit valoisast ajast päiväll.

Hissukse se alotta muutamall minuutill viikos.

Mut ans oll siit se sit kiihtyy ja kuukaure pääst se huama jo

semmonenki mink silmäklasit on pikkase likase...

Täss joulukuus on tietys ollu huanoi ja hyvii pualii niinku kaikis asiois tuppa olema.

Ny ku lumi on vaa käyn hipasemas pintoja ni on kiva jatkaa

jäkäläitte tunnistamist mink ole tavotteeks ottanu.

Toss yläpualell olevas kuvas taita oll karhunsammalt ja itiöt kivas pystös.

Tämä jäkälä kasvusto on jottai tinajäkälää. Pinnas on ainaki tollast ryynimäissi kokkarei.

Fyllokladiorakenteet lienee tunnus omaist tinajäkälill.

Kauhia vähä ole tätä jäkälä löytän mein nurkist.

Jokane on nähny näit jäkälii killumas puitte oksill...noin niinku yleisest.

Hankakarve ja isokarvet on täsä kuuse oksall.

Jos olet erimielt ni kerro.

Mettäkulotus aluee reunamalt löysin tätä puikkojäkälää piene kasvusto.

Tässäki etupualell on ehkä monihaarajäkälää.

Ketä nämä jäkälät ny joulun krahuis kiinnostais..muutko iha kahelei tyypei.

Mun jouluni valmistuu hätäsest ja jottai pient laittoo viell.

Koristeet on jotain pient ja ne siivot äkkii pois ku joulu ohitte.

Tytär tuli jouluks kotio ja on avitell askareitte kans tääll koton ku mä

ole oll töiss. Ny käviki sillai ett pyysin aaton vapaaks juur sitä

varte ku likka tull kottii. Muuton olisi voin oll vaikk töiss tua aatonki.

Viikko takasi tein piiiitkä reissun mettäs.

Löysi tämmöse pömpeli liki isomppa tiet.

Ruakintapaikka on vaaralline!

Oikke vaa mont kertta ole nähny ku peurat poukkiva tiell.

Päivittäin ku kulje tost ni tiedä mist peurat tulee mutt

peuroje tien ylitys on ahtee takan ja mutkane.

Mä perää kuuluta semmost vastuut ettei joka paikka iha

passa laitta ruakintaa tollasill elukoill.

Eiks mettämiehet tajuu mist ne elikot tekevä kulkuties

ku määki näe ne luannos jo iha selväste.

Dodii mä saarnasi ja juur näi joulu krahuis.

Toivottavast ei mittä pahemppa pääs sattuma.

Toi pömpeli muistutta oikke vaa ja paljo

semmost rakennelma ku mun poikan joskus

paffilaatikost kyhäs. Oll kuulemma raketti.

Raketin tekemisse menn mont rulla maalariteippii. 

Mukava joulun puuhastelui vaa kaikill..

muistakka levät kans.
Kevättä kohti mennää!

Iha pakko

Mull oll iha pakko hankki taas yks kirja.
 Minkä valtakunna kännykä varas en ruppe mettäs tutkima mittä.
Ja vaikk kui olis älyluuri ni se ei toimi missä mettäs. Yht tyhjä kans.
Pahus ku se vanha luuri hajos joka toimi vaikk ikikorve perämaill.
Eli vanha kunno kirja on parast oll fölis.

Mä ole taas lämmitell tota vanha harrastust ja alotell tutkima jäkälii sun muit sammalei.

Tälläi syksysi mettä kohnaamis reissuill tule enemp kiinnitetty huomioo

mitä kaikke kiva siell oikke onka.

Niinku kirja tekijä toteaa ni jäkälä ja sammalee on osa suamalaist luantto.

Ny ku on iha oma kirja ni voi laahat sitä vapaast mukan reissullas.

Saa laitta muistiklapui ja tarttukoo neuluse väleihi.

Käsikirja on käsikirja.

Täss hommas olis hyvä oll luppi tai suurennusklasiki viäll.

On pirskatti nii haasteellist tämä homma ettei heti uskoiska.

 Soppii mull ku ittekki ruppe sammaloituma.

Puutarhaski mä kulje melkke nelikontin mitä se välii vaikk mettäski. 

Täyty otta polvisuajat mukka.

 Nii eikä tarvi poistu eres mettä ku puutarhas teke jo ensmäise löyrö.

Kiviaira pääll on kasvan humahtan tämmöne erikoisuus.

Ruskonahkajäkälä ei oll muu vastaa enne tull.

Ruskonahkajäkälä muodosta juur tämmösii ruusukekasvustoi

avoimill paikoill. Olisk tätä tullu jos ei tost takka myrsky olis

kaatan pirskati vanhaa pihlajaa.

 Täss pystyje liuskoje kärkii on syntyny tollasii kummallisii kotelomaljoi.

Mintun kans oltti tutkimas tätä kasvustoo..

 No Minttuu ei jaksan kovinka kaua  kiinnosta jokku käppänät..

oravat poukkoill taimikos se oll paremppa viihdet!

Seittämäsataa postaust

Puutarha länspualell on kallio joka tunnetaa meilpäin jäkäläkalliona. 

Osuva nimitys paikal.

Jos tänn pääsis suara puutarha kiviaira takka ni kalliolael tulis 400m.

Mä en viit rämppii ku välis on hakkattu mettä, taimikkoo ja ojii.

Kierrä yleens mettätiän kautt.

Jos mä tykkään täst kallioisest alueest ni tykkä peurat ja hirvekki.

Kallio on täynnä peurojen polkuja..ristiinrastiin.

Mittää synkkää pöheikkö tää alue ei oll.

Tykkään kovasti ett mettäs näkee läpitte ja isot männyt luo varjoja.

Jäkälii kasvava kallioine alue on vajaa parihehtaarii.

Mettä pohjas kasvaa tietyst oikke mont jäkälä lajikett, sammalt,

 mustikoi, variksemarjaa..

jos oikke olis tarkka ni kasvie luettelost tulis pitkä.

Ensiks tollane kallio näyttä ettei siell pali kasvei ole.

Kallio pohjoispualell on pikkune suo. Eteläpualell onki sitt tua isomp

vajaa sataahehtaarii oleva suo.

Jäkälie määrä on suur. 

On kaikkii karvet, pyörylää, paisukarvett, isokarvett ja porojäkälii.

Muutama vuas takaperi opetteli näitt tuntema. Enä en monttaka muist..ainaka varmaks.

Olkkoo mitä on, kaunist on.

Suopursu

Mettälauhaa..tuulessa huojuvaa kepeyttä

Puun tyvi tehty palikoista? Ei heti arvais ett kuuluu koivulle.

Ison kiven pääll kevätpiippo punervassa syyspuvussaan

Hämähäkin vesivarasto?

Kukkivaa torvijäkälää. Pohjalla ripaus nahkajäkälää.

Kuihtuvaa kaunista kanervaa.

Jos ei oikke huvit lähte mettä ku mukamas siell on tylssää..

 ni jäkälii tunnistamall siell saa aikas kuluma

Eikä oll yhtä tylssää. Yhtäkki kulun kolmise tunttii.

Ekkäs ollenka oll varma ett tunnistukset menn kaikk nappii.
Mutt mitä se sitt välii on saa ainaki oll niinku ei oliska.

Tää oliki sitt postaus no: 700

Mukavaa viikon jatkoja vaa kaikill tasapualisest.
Kiitos kaikill lukijoill tähän asti.