Marraskuuhu muutama tunti

Puutarha hommelit on melkose hyväs kuasis ett talvi voi sitt
vaikk mun pualestan tull.

En mä hantti laitt olenka vaikk olis iha kivoi lämpimii päivii.

En kaippa mittä pakkasii, sattei enkä räpäskä.

Ne päivä ku maa ei viell oll jääs on plussa päivii.

Plussa päivie aikan siirtyy ainaki kive ja pressu alt löyty multta.

Puutarha reunamilt löyty mone sortist oksa ja kränä voi rakennel 

ja parannell risuairoi. Kerät taltte kepei ja saitoi. Varastos on hyvä oll

jokasse lähtöö tukikepei tai vaikk piäne aidantte vermeet.

Mutt jos tulee lunt ni mä en tykkä. Sillo toppas hommat.

Jossaki välis mä alota puitte klapitukse. Pöllit odottava pinos tuall tekopaikall.

Täll hommall ei oll kiirut..voi tehrä vaikk jouluviikoll tai ensvuan.

Tänäp huamasi ett rhodolandias on yks pysty kelottun mänty.

En käsit kuin on jään huamaamati. Nykki olisi men ohitte mutt

rupesi ihmettele ett kuin kauhioi kaarna siivui maas on läjä.

Kualeva puu täyty rojautta nurin enne myrskyje tuloo.

Muutama iso kuusi täyty kaatta mutt siihe tarvita jo kaataja

joka kiippe siin puuhu. Ne puut ova liki rakennuksii. 

Näill systeemeill ne talvise puuhat täst etene, melkke vanhoill kaavoil.

Valone aika sitt vaa vähene..tänäpki tull hämärä jo heti viire jälist.
 Keske päivä pimeys, sukkela touhuu.

Täsä vaa täyty muutta toiminta tapojas. 

Pikkase järkeill millai saa kaikk irti siit valosast ajast.

Ulkoilmaeläjä pahin aika alkamas jos ei pysty puuhama tai kohnama.

Mä jo isännäll täs selostinki uudet systeemit. Hän vastas ett; hmm jaaha.

Eli ei sitt kuunnellu yhtikäs mittä.

Muutenki välill tökkii tämä kahdekeskine yhteydepito.

Yhtenpäivän keskustelu menn näin;

Mää huusin yläkerttaa:kosk sä meinaat sin kauppa lähtee?

Isänt vastas yläkerrast: en mä ny kerkke

Mää: mitä sä ett kerkke?

Isänt: Mitääh?

Mää: no mitä sä sitt teet?

Isänt: en mä mittä tee ku mun täyty koht lähte kauppa.

Marraskuu osalt on almanakkaa kertyn kaikkii merkinnöi..pikkase liikkaaki.

Joulukuu alkuki menee viell samoil linjoill.

Mä en oikke tykkä semmosest on ain on jottai menoo. Onk ne sit kaikk mitenkä

tarppeellisii vaikk kuuluuko katekoriaa "kissanristiäiset" se mun täyty ratkast sitt

ku se aika lähestyy..Mä vaa en oll mikkä homppaaja. Kotihommat tehdä eka.

Ja jos joku lähimmist tarvitte jottai appuu ni mä kyll luavu "kissanristiäisist".
Täytyy toivoo ettei vaa tull mittä flunssa se meina sitt kestä ku saa mun kiinni.
Tähä syystalvee ne flunssat ny ittes on parkkeerannu.

No kyll tämäki kuukaus täst kuluu ja kohti kevät ollaa menos!

Siemenluettelot ilmestyy ja siihe ast voi selaill niit vanhoi.

Ole kaivan esill kauhia pino vanhoi puutarhalehtiiki.

Tuunaamise vartoo pihasauna kämpäs.

Oikeastas kiva aikka marraskuuki...
vaikk mä vedinki nämä kuvat harmaiks.

Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa.
Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää
talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin.
Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa
ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon,
turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä
ja arvokasta ja ikiomaa.
Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät.

*Tove Jansson*
suomennos Kaarina Helakisa

Perhossii, kukkii ja haravointii

Lähdin het aamu krahuis pihall ja tuli sisäll ku tull hämärää.

Aurinko on pikkase paistell ja lämpöä ihan sopivast.

Onneks ei tarvinn lähte kauppaa. Isänt on hoitan asioinnit keskustas.

Edelliste asioitte perusteell mä voin todett ett kiva päivä.

Muratin lehdet on alkan punertuu

 Dna ketjun vihertämine teki viimeyän taas temput.

Iltayäst mä nukui hyvi. Heräsi aamuyäst ja ei tullu uni.

Tietyst sitä rupes suunnittelema puutarha yht isoo rojektii.

Arvakkaa vaa nukuttik se jälkee enä siivuuka? No ei!

Kuin keskell yät tule kaikk parhaimmat ideat.

Oll pakko lähtee piirustama paperill tuatos.

Liki piti etten lähten puutarha toikkaroima ja tarkkemmi

mittailee kivie ja kasvie tulevii paikoi.

Kello tais tikuttaa yli kahde ku sain hahmotukse paperill.

Söin pari näkkärii ja meni maate. Uni tull hyvi.

Mä ole miettin ett kyll on merkillist ettei puutarha asiat jätä mua rauhaa

vaikk talvi mene ja kolkuttele koht ovell..

Tänäp mä sit kraapei vähä lehtii läjää.

Pienis trykeis eteni ja välin kynin jottai muut.

Suurimma osa lehdist kärräsi kompostii.

Vuorotelle hevosepeen kans latosi koko korkkia kehiko täytte.

Hiukka kasteli kuumall vetell. Pääll laitoin lautoi ja sitt pellin palase.

Jätin lautoje avull pellin all pikkase ilmaravon.

Ny muhise siell yks sellane patteri ett komia multta on tiaros.

Olisko tua hevosepee kasa mull ollu ny kolmisevuat, en muist..

meinaa se hevosepeeki on ruven mullaks maatuma.

Hiukka tarikoll kähjäs ni sellane höökä nousi keskelt läjää.

Hupenee toi aarrekasa kyll. Onneks hepan omistajii on melko liki.

Viimeks sitä tull rekkalavalline ja ei montta kuutioo enää ole..

mihi mä ole sitä oikkein hassannu!

 Haravoinni tauoll viimeisteli vähä syksy asetelmii..

suhautteli lissä noitt lehtikuuse oksii. Iha kivalt näyttä havuje kans.

Luonto anta kyll materiaalii näihi asetelmii.

Alkusyksyst tein näit hiipoi ja ole niit koristell hissuksee.

Täss hiipas on jäkäläissi oksii ja ruusunmarjoja.

Ajatteli ett jos laittas viell naavaa pienii tupsui..

Naavaa en löytän mutt luppoo kylläki.

Luppo on vallottan vanhat kriikuna puut.

On sitä tietyst kuuse oksillaki.

Naavan erotta lupost sillai ku vetäse tost tupsust ni naavas on sisäll semmone

tukevamp säijje. Lupos ei oll mittä..se yht höttö.

 Luppo on kauhia herkkä ilmansaasteill eli meill on sit puhdas "ilma".

Toises hiipas on havuje pääll liekoo.
Punase kamalat aurauskepit on jo paikoillas.
Näkyy tuall takana. 

Liekon pääll kieputin tollase käpykoristeise narun.
En muist miss tää käpyhässäkkä mull aikasemmi puutarhas ollu
mutt tuunattu pääs taas kierroksell.
Mun on tarkotus laitta tähän hiippa ihan pikkuruiset valot..
vaikk en mikkä joulu hössääjä olekka.

 Maksaruahot kiviaida pääll on syvän ruskeit.

Meinasi ett otan vähän kuivakukiks sisäll mutt jätinki ottamati.

Kasvakoo rauhas ja siementäkkö vaikk koko aidan mitall.

 Paatsama teki iha kiva ruskan. Pikkase on marjojaki.

 Syysasteri availee nuppujaan. Kuvas kukinto tollane liilan sävyne

mutt mun miälest tää enempi sinine.

Pieni taime löysi santkuapalt eli on dyykattu tää syksyn ihanuus.

Santkuappa on se sama ku joskus kirjoti toimintakeskuksest.
(Linkki toimintakeskus postaukseen) 

Puutarhas perhose ei oll loppun!

Viimisen taitava oll vuaros nämä hallamittarit ja lumimittarit.

Täst en ossa sanoo kumpi on sitt kysees.

Semmose karvasenki versio ole nähny ku paikallislehdes oll kuva.

Tumma ja pörrökarvainen tais oll nimeltäs hallakehrääjä.
Ny vaa perhossi kyttäilee, tuleva ulkolampull lämmittelee.


Kaunista pyhäinpäivää ja viikonloppuja

 

Seittämäsataa postaust

Puutarha länspualell on kallio joka tunnetaa meilpäin jäkäläkalliona. 

Osuva nimitys paikal.

Jos tänn pääsis suara puutarha kiviaira takka ni kalliolael tulis 400m.

Mä en viit rämppii ku välis on hakkattu mettä, taimikkoo ja ojii.

Kierrä yleens mettätiän kautt.

Jos mä tykkään täst kallioisest alueest ni tykkä peurat ja hirvekki.

Kallio on täynnä peurojen polkuja..ristiinrastiin.

Mittää synkkää pöheikkö tää alue ei oll.

Tykkään kovasti ett mettäs näkee läpitte ja isot männyt luo varjoja.

Jäkälii kasvava kallioine alue on vajaa parihehtaarii.

Mettä pohjas kasvaa tietyst oikke mont jäkälä lajikett, sammalt,

 mustikoi, variksemarjaa..

jos oikke olis tarkka ni kasvie luettelost tulis pitkä.

Ensiks tollane kallio näyttä ettei siell pali kasvei ole.

Kallio pohjoispualell on pikkune suo. Eteläpualell onki sitt tua isomp

vajaa sataahehtaarii oleva suo.

Jäkälie määrä on suur. 

On kaikkii karvet, pyörylää, paisukarvett, isokarvett ja porojäkälii.

Muutama vuas takaperi opetteli näitt tuntema. Enä en monttaka muist..ainaka varmaks.

Olkkoo mitä on, kaunist on.

Suopursu

Mettälauhaa..tuulessa huojuvaa kepeyttä

Puun tyvi tehty palikoista? Ei heti arvais ett kuuluu koivulle.

Ison kiven pääll kevätpiippo punervassa syyspuvussaan

Hämähäkin vesivarasto?

Kukkivaa torvijäkälää. Pohjalla ripaus nahkajäkälää.

Kuihtuvaa kaunista kanervaa.

Jos ei oikke huvit lähte mettä ku mukamas siell on tylssää..

 ni jäkälii tunnistamall siell saa aikas kuluma

Eikä oll yhtä tylssää. Yhtäkki kulun kolmise tunttii.

Ekkäs ollenka oll varma ett tunnistukset menn kaikk nappii.
Mutt mitä se sitt välii on saa ainaki oll niinku ei oliska.

Tää oliki sitt postaus no: 700

Mukavaa viikon jatkoja vaa kaikill tasapualisest.
Kiitos kaikill lukijoill tähän asti.

Linnui ja puutarhas

Talventulo etenee ny kivast.
Paremp ett etenis ettei täsä hurutet paikoillas, tule kesä äkkeemmi.

Puutarhas on ollukki viell melkose vihreet. Lehdet on pysytell visust puis.

Jollei ny iha vihreit lehtii ole mutt kumminki ruskeet kräppänöi.

Muutamas päiväs on tapahtun ihmei ja lehdet on lähten irttoomaa.

Kai täst täyty isommat kraappii pois.

Pikkase olenki jo alottan hommat. Perennapenkkejä siistiny ja muut piänt.

Haravoimisest en kauhiast ott paniikkii..isommat pois ja sill selvä.
Perennapenkeis hajoavakki lehdet talven aikana. Marot ne vettä maan uumenii.

Toivota ett tuull vie irtonaise lehdet fölissäs mettä.

Pilvikirsikka harventu yhde yän aikana ja on melke kaikki lehde jo kropauttan maaha.

Kalliokolos viihtyvä rantavehnä alkaa kellastuma. Pikkase vaisu on tämänki ruska.

Semmost se vaa on tänä syksyn. Jos sitt taas joskus tää vehnäki leiskuttas komeest.

Pelloreunast toin heinii savisissii ruukuihi ja mottasi ne terassill.

Olen tykästyn ruaho turppaitte pyöreisii muotoihi.

Mene nua ruaho tosa ny jonki aikka sitt viell.

Tuurenpihlaja on oll iha vihree. Nyt ruppe pukkama kivast punervaa.
Vaikutta silt ett tähä taitaa tullakki värikäs ruska.

Killuvis kupeis käy tasasest porukka ruokailemas.

Mittä suuremppa sesonkii ei viell ole mutt näyttä ilmat pikkase

viilentyvä ni kaimaar tulee asiakkaitaki lissää.

Ole havainnu nämä kupit siitäki hyviks ettei kissat pääs liki norkooma.

(postaus killuvie valmistuksest)

Rasvapötkylät roikkuva ny uusis "telineis". Ostin piänempp silmäst verkkoo.

Isomp silmäne oll huano ku närhet ja tikat sai siit rohmuttu kauhioi klimpei.

Ain mä jaksa jankutta ett ottatte ne kaupa verko pois enne ku laitatte linnuill rasvat tarjoll.

Muavissi verkoihi takertuva linnu varppaistas.

Mutt kattokaas mikä tyyppi on tull kylään?

Mist lie kaukka matkustan..ei enne oll meill näkyn!

Pähkinänakkelist on vaikke saada kuvaa sellane ilone veijari.

Tuntuu tykkävä mun itte tekemäst kaurapähkinäkakust.

No mun leipomist kakuist ei mikkä muu onnistukka.

Kannatta seurat tarkka ruokintapaikkoi ja ilmoitta nakkelist..
Suamen luantoo he kerävä ny havaintoi näist pähkinä ystävist.
linkki pähkinänakkeli havaintoo 

 Muutenki tost linkist löyty kivaa tietoo täst vilkkaast veijarist

Kuvia ladates tuli ylläri. Eiks tää olekki kuusitiaine?
Pikkune ja muistuttu hömötiaista. Kuusitiaisell vaa on nuo raidat siivis.
Olen yllättyny ku kuusitiaisii meill on ollu melkose vähä.

Talvisse aikka...

on ny sitt siirryt ja kelloi taas pruuvatt. 

Minust jotenki vaa sukkela hommaa..ehkä jopa tarpeetont.

Hämärää aikka on edes kumminki vaikk viisarit kenottas mihipäi.

Sillo ku aamut on aurinkoissi ni on oikeastas kivanki olost.

Tääll mettäs ja suan vaikutuksest on aamuisi aina pien usva

mutt ei se kauan viivy ku aurinko hajotta se kosteude pois.

Dorianvillakko kukki viell hetki sitte..

Kasvarin katolt tippuu kosteus pisaroi..

Oikke tarkast ku syynäilee puutarhas ni voi havait pikkuruissi kivoi juttui

Lehtikuusi on kehittän ensmäise käpyt näit täyty ny kuvaill

Sitt mennäänki semmose asian tynkää ett mä ole oikke hermostun..

Puutarhas pyörii aina tikkoja. Ny niit tikkoja on useemp tai paljon.

Viime talven ruokinnall kävi n.viitise tikka ny päästä ehkä kymmenee.

Tikat on kauniita mut ne koluava ja hakkava kaikk paikat. 

Pihasaunan päätty on saat jo näin kauhii kolo.

Päätykolmiois on tollane luukku mist joskus mennä ullakoll.

Luuku raost mene troikka jos tarvita sähvöö siell.

Johtopidekkeenki ne tokottan rikk!

Joskus maailmas tääll kaikk rakennukset tikkoje koloi täyn. Ny rakennukse

ovat saanne oll vuasii rauhas. Mun puutarhavajall ei oll välii sitä saa tokottaa.

Palokärjell on tapan vettä oikke kunno pellikatto biisit mun vajan harjall.

Toisaaltas siin on sellase punase pään raju meininki niinku paremmassaki 

punkkari konsertis..lastut lentää ja pelli kolisee jeejee.
Tarvis saada oikke kunno kuva.

Puutarha länspualell mettäs on mont kantoo ja keloo miss nämä tokottajat viihtyvä.

Tämäki kolo on palokärje tekosii. Iha muutamast millist oll kii ettei mun käten mahtun tonn koloo.

Täst taitaaki iha oll syntymäs jonku koti.

Toisaalt keloi ja kannoi ei tair oll riittäväst ku änkeevä rakennuste kimppuu.

Mettis on isoi aukoi ja ei oll riittäväst keloi ja puit tikoill.

Kuusiko kaatamine puutarha eteläpualelt on edelleski mun miälest iso virhe!

Kummalline syksy muutonki tämä on..

Ullakkokärvässii ei koska enne oll näkyn näin sankoin joukoin

lämmittelemäs rakennusten seinämill.

En tie mihi nämä ittes änkee kylmyyt pakkoo mutt ikkunoitte

välii jokku saava ittes survottu ja sin ne sit kualeva.

Ikkunois onki sitt koristeen kärvässii ketarat pystys! 

Mull ikkuna välit on täynn vanhoi pulloi (luvattoma paljo sano joku)

Pikantti sisustukselline ripaus kärväsist tulee.

No edestäs tämänki sitt kevääll löytää ...
Näit vanhoi klasei ei enä syksyll avat tai niit ei saa takas paikoilles.

Maanalaine armeijaki on herän.

 Nurmikko töyssyy ja multakasoi tulee tasaisse vauhtii.

Parisekymment komeet läjää onki jo somistamas tätäki kentturaa.

Jos tätä vauhtii jatkuu ni kevääll on saavutett ennätys!
Aikas komia näköst multta on tuall alamaall.

 Armeija jäsente ei pitäs näyttä nokkaas maanpäälisis osis..
voi käyr kalpate..Minttu ja Börje ei tiedä ett nämä on rauhotett.
Kiitettäväst kissat onki kiikannu tavallissii hiirii näytill
valitettavast mukan joskus hiukka muhkeemppi saaliitaki.

Satteisen päivän voiki sitt poltell patjoist kivat köynnöskehikot..

Arkisis merkeis on alkan tämä talvine aikk tääll kahelis.

Tammen leikkaus

Puutarhass kasva tämmöne tamme rojo.

Isäni on se istuttan pikkuse koloo ja ajatell ettei toss kyll pali kasva.

Istutus paika vieräs oll sillo joku autotalli tekele.

Jos mä ny suurinpyörtein veikka tamme iäks 35v ni ei pali heitäkkä.

Tammest katkes latva ku poja tölveivä se muistaaksen mopol.

Parise vuatt sitt mä luuli ett ny se tammi mene ja kualee ku rupes

valuttama runkostas mahlaa. Runkkoo on kohlas joku terävä.

Lehde tipuiva alas jo pali enne jouluu.

Ny haava on parantun ja minust tammi voi paremmi.

Mull on annett ukaasi ett oksii pitäis hiukka taas leikat.

Latvus ku on poikk ni tammi kasvatta oksii sivuilles niinku jottai lonkeroi...

Ny ku hiukka lehde jo irronne ni näke paremmi ett mist tarveis ruvet sahamaa.

Täst kuvakulmast ku kattoo ni ottai kai nua oksat kii jo pihasaunaa ja suulii.

Nii nii ja täält pualelt ne roikkuva pihaa tultava tien pääll.

Ottava kii isomppi autoihi. Olis aika paha jos vaikk reppeis oksa.

Tamme oksa ova ku lehtevä katto tai jättimäine satteevarjo.

Kyll on kamala homma mist mä tämäki ny alota.

Voik puutarhuri tuntee säälii rakast puut kohtaa?

Juur ku selvis valutus taurist ni sitt ruveta sahall hosuma.

Mahtaak uskaltaakka viäl?

Tänäp ole kuttaroin tamme ympärill ja miettin tilannet.

Hyvi suunnitelt on tietyst jo pualiks tehty. 

Mun niskat on pahast nalkis ett en viäl pystykkä sahama mittä.

Täst kuvast näke selväst mist kuuluis runko jatkuu ylöspäin koht taivast.

Yhde iso oksan all on kultasade. Pakkane ei siihe oll mitenkä purru.

Tamme oksa on suaraa tua pensaan pääll.

Pensas ku kasvaa ni otta oksaa kiinni.

Jos mä sitt vasta sahaile sitä oksaa...

Tienpäält voin ottaa oksii sitt vähä..iha vähä..

Tammell on jo jälkeläisii pitki mettii. Tähä kiven päälleki on yks kasvan.

Viime syksyn tammes oliki paljo terhoi ja linnut kävivä se tyhjentämäs.

Närhii tais oll enite ja tietyst oravii.

Tamme all on iso kukkapenkki. 

Huikee ruska on nyt siin penkis ja sen on tehny kurjenpolvi.

Jos mä vaa oon kotosall ni mull on tapan ehtoo erustas napat hikiveivi alleni

ja polkast mettä reunamall kattoma aurinkolaskuu.

Olisko joku reipas pualekilsa matka ja sitt viell mettäs kolmisesatameetrii.

Siell on yks kalliokieleke mist näkee kivast peltoje pääll ja taivaa.

Aurinkolasku oll tänäp vaisu mutt kohauti itteni liikkeell.

En kovi kauan ehtin kanno nokas käkkimä ku mä kuuli miauuu, miauuu..

Iha niinku olis Elsan ääni. Ei voi oikein olla. Tull miälee ett ny kuule harhoiki jo.

Kauhee poru ku jatku ni oll pakko lähtee rämpimä mettäst pois.

Siin se Elsa odott tiell! Kauhii maukumine pääll.

No jo on aikoihi eletty. En olis uskon ett mun täält löyretä.

Mä piri kauhiaa mööhinki koko paluu matkan ettei mun peräs tarvitte tulla.

Ja mitä mä ole sanon ettei tarvi lähte omast pihast pois jne...jäkäjäkä.

Elsa kulki nätist vieres ku mä taluti hikiveivii.

Näki ett katti pelkäs ja kaikk karva oliva pystös.

Ny pitääki oll tarkkan tää katti tule vaikk suall mun peräs.

Paluu kotii sitt kestiki. Elsa oll ihan väsyn.

Kuvattii kuutamoo.