Tintti teatteri käynnistynyt

Ulkona kosteaa, tuulista ja luntakin satelee. Kissojen aitiopaikka lienee keittiön työpöytä. Pöydältä voi seurata tintti teatteri esityksiä. Katsojat eläytyvät murisemmalla, naukumalla ja ikkunaa raapimalla. Hyvänä teatteri päivänä katsojia on kolme ja alkaa olemaan hieman ahdasta.

Kun  maa jäätyy tai peittyy lumeen on aika aloittaa lintujen talviruokinta. Sinitiaisia ilmaantunut parvina ruuan hakuun. Ympäröivässä metsässä taitaa ravinto olla jo vähissä.

Valmistin linnuille pähkinä laatikkoa. Vuorotellen suolatonta munkkirasvaa ja murskattuja pähkinöitä folio vuokaan. Hyytymisen  tapahduttua voi pähkinäkakun irroittaa ja kietoa metalliverkon sisään ja tukevalla narulla kiinni puuhun..Suosittu on tämä ruoka ja hupenee nopeasti.

Muovisia verkkoja en suosi, koska linnut voivat tarttua niihin kiinni ja menehtyä. Muistan Harmaapää tikan talvisen taistelun kun koitti irroittaa jalkaansa.  Kuitenkin on ihmeellistä, että kaupassa myydään esim. talipalloja verkossa! Asiantuntijat varoittelevat verkoista, mutta kauppa tietysti vaan myy?? No, tämä tekemäni ateria tulee ainakin puolta halvemmaksi..

Satoa kasvihuoneelta, tuoretta persiljaa

Hmm..ja vielä maukastakin. Pakkaspoika tulee varmasti pian..

Joulun hössötystä tai ei..

lapsenlapseni toiveesta laittelin valoketjut vanhaan katajaan.Onpa pimeydessä väriläiskänä. Onneksi lähimmät katuvalot ovat 4kilsan päässä. Itse tykkään elävästä tulesta enemmän mutta mitäpä mummo ei tekisi pikkuisten eteen..

Marraskuinen auringonlasku..

 Utuinen ja synkkä marraskuu hetken kaukana. .

Biisi päässä

Vapaa päivä eilen ja pillkkosin pöllejä. Isäntä kaateli puita..onnistuneesti tällä kertaa "köh köh".

Kesken projektin "päähäni jäi soimaan" kamala biisi! Tosi aivan ihanat sanat;

"Sademetsän sydänmessä jalopuiden siimeksessä

asuu vanha Iban-heimo, kansa villin viidakon

Pirinässä kännyköiden miehet metsäyhtiöiden 

lahjoittavat päälikölle transistori radion

Puuta kaatuu, saha laulaa, radiossa rokki soi

päälikkö on humalassa , alamaiset kapinoi.

Antakaa meille metsä ja pitäkää kaupunkinne

On kotimme viidakossa ja te voitte mennä sinne missä betoni kasvaa"

Mitä yksitoikkoisempi& ärsyttävämpi biisi on sitä helpommin sä jää soimaan...Tällä kertaa Sirkesaloa. Joskus kammottava "jätkän humppa", tai se "miljoona, miljoona ruusua".

Paljon sain kuitenkin aikaiseksi.

Pleurozium schreberin juurrutus onnistunut!

Viherpönttö voi näin marraskuussakin kokea onnistumisen iloa! Seinäsammal/metsäsammal on juurtunut kohteeseen, tässä tapauksessa vanha korisohva!

Sohva ei kestä ihmisen painoa ja luonto saa muokata omanlaisensa tästä hyvin palvelleesta kapineesta. Kissojen makuupaikkana sohva on supersuosittu. Sivelin sohvan istuin osaan vanhaa kloppista piimää, päälle metsäsammaleen paloja. Kosteana syksynä ei juurikaan ole tarvinnut kastella, varjoissa paikka edistää sammaleen kiinnittymistä.

Sammal kuuluu suosikkeihini, tosin lajien tunnistaminen paikotellen on vaikeaa.

Yön aikana tapahtuu kummia..

Joku/jokin oli siirtänyt pyöreän kiven nurmikolle viereisestä kivikasasta...Epäilys kohdistuu peuraan? Hirveen? Vierellä lammikko jossa vierailevat juomassa. Salapoliisi ei löytänyt jälkiä..

Päälle satanut pikkasen lunta.

Keräilijä on..

aina keräilijä. Uusin löytöni on taidevedos Carl Larssonilta. Taulun sain työkaverilta joka aikoin sen heittää roviolle. Hui kamalaa! Pikku hiljaa seinät täyttyy..

 

Carl Larsson (1853-1919) on Ruotsalainen taidemaalari joka maalasi tauluihinsa perhettään, kotiaan ja puutarhaansa. Vaimonsa Karin Larssonin kanssa loivat kodistaan omaperäisen kauniin. Sisustus ei ollut jäykkää ja huoneet täynnä elon valoa.Elämän jäljet saavat näkyä kaikessa.  Carl Larsson onkin todennut; Kukat ja lapset, minun ei pitäisi maalata mitään muuta kuin niitä, sillä niitä minä rakastan!

Voi kuinka taitoni riittäisi luomaan Larssonin idyllin puutarhassa ja talossa. *huokaa*

Aivan ihana keittiö..

Marraskuun aurinko on...

...matalalla, tumma ja jotenkin niin lempeä!

Lasipalatsin julma kohtalo

Viherpöntön sieluun sattuu vieläkin..meinaan kun vanha haapa paukahti lasipalatsin päälle. Yhdeksän vuotias lapsenlapseni on antanut varsin asiallisen palautteen puun kaatajalle joten tässä yhteydessä en mainitse sen enempää julmasta lasipalatsin kohdistuvasta teosta. Kuvat puhukoon..

Se siit risaigeri lampust sit..

Köökin kattolampp men säpäleikx. Sulakkeet vaa pakkusiva ja johto kuumen. Isänt irrott koko helahoido katost. Ei muut ko kiertoo vaa.

Muutama vuas sitte sain tätäki lamppu jaakat et sen löysin. Isänt ei oll koska lampust tykän ko haarukka pökän muutama kerra ikäväst otta lohkoo. Täss ny sit taas kuluu viikkoja ennen ku löydän lampu mikä mun makuuni o sopiva..ja niit  ei ol mont! Mä ole ni kronkeli ku en tykkä et mun kööki o mikkä sairaala huuhteluhuane. Makuasioist ei tässäkä yhteyres paran kronklat pali.

Värkkäsi  vanhast lampust killuttime puutarhaa..ajatteli et jos teokse nimi olis fiinist "ulkoruakinta".

Winter time

Lokakuun lopussa alkoi talviaika tai normaaliaika? Kellon viisareita on heivattu tunnilla taaksepäin.

Viisareiden vääntö aiheittanut sen , että klo:18 aikaan alkaa olla hämärää..voinen todeta että kesäaika kuitenkin on päättynyt.

Mutta mutta..hmmm onko niin että puutarhassakin on alkanut talviaika? Veljeni totesi puutarhan talviajan alkaneen kun hän on saanut kuntoon kasvimaan. Kasvimaa käännetty ja ravittu seuraavaa kasvukautta varten, niinhän se tietty menee.

Minun talviaikani puutarhassa alkaa kun yksikään kivi ei enää liiku ja multa on jäätynyt. Lunta on maassa ja muutama aste pakkasen puolella. Pakolliset puuhat on tehty ja kevään lumoa odotellaan.

Marraskuussa valo hiipuu ja aurinko on kaukana. Valoisaa aikaa kehnot 8-9 tuntia. Edessä 3-4 kuukauden ponnistus. Puutarhurilla aikaa lepoon ja suunnitteluun.

Liian lempeä meno ei vain sovi minulle, joten toivonkin että talviaikani puutarhassa on vielä hyvin kaukana...

Ensilumi on jo satanut mutta luonto tarjoaa vielä väripilkkujaan.