Viljon parturointi

Puutarhassa kasvaa iso vaahtera nimeltään Viljo.

Äitini on istuttanut Viljon 1978

Viljo on mielestäni upea ja tummavartinen. Syksyllä raivostuttava kun pudottaa lehtensä!

Viljon oksat hipoivat jo maata. Oksien leikkuu toi esille myös kahvittelu paikan.

Minähän olin vaan pomona kun äitini ja isäntä tarttuivat toimeen.

Useita isojakin oksia lähti pois. Halusin runkoa näkyviin ja takana oleville syreeneille myös valoa.

Toissakesänä leikkasin syreenit aivan tapille koska olivat aivan risuttuneet ja kasvaneet vinoon.

Monteen vuoteen syreenit eivät ole kukkineet ja Viljon juuristo vie varmasti voimaa pensaalta.

Istuin aluetta olen rajannut matalilla kiviryhmillä.

Aamuisin aurinko paistaa nyt kivasti keinulle.Iltapäivisin Viljon kaunis latvusto varjostaa.

Keinun takana kasvaa idänvirpiangervoa ja jotakin metsäruusua. Angervon olen vetänyt n.viidenvuoden välein myös totaalisesti alas. Pensas pysyy tuuheana ja antaa hyvän tuulensuojan.

Vasemmalla kohopenkissä kasvaa lumimarjaa jonka äitini leikkasi siistiksi ja matalammaksi.

Kun leikattu käteni paranee kaadan tuon hontelon koivun koska juurella uusia Viljon jälkeläisiä.

Takana on Viherpöntön mukavuuslaitos eli huussi. Ensikesänä angervo on kasvanut jo niin ettei kattoa huussista pilkota. Angervo ylettynee silloin melkein Viljon oksiin.

Kynttilälyhdytkin pääsevät nyt paremmin esille kun alimmat oksat sahattu pois.

Taimitarhalle oli tullut uutuuksia ja pitihän minun ostaa tämä ihanuus.

Uutuus minullekkin tämä enkelinkukka.

Täti tarhalta kertoi kasvin kukkivan pitkään syksyyn.

Kukat sentään sain itse jotenkuten istutettua ruukkuun ja se on jo saavutus.

Uskon että pikkuhiljaa käsi tästä tokenee..

Ja ei kun kahville puutarhaan!

Kultahelokki ja kumppanit

Muutamia päiviä jatkunut helle hemmottelee puutarhan kukkia.

Tosin kukintakin menee nopeammin silloin ohitse.

Onneksi on tullut myös sopivasti vettä etteivät kasvit aivan kärvenny.

Minulla ei ole tapana kastella puutarhaa kuin äärimmäisessä tapauksessa.

Suosin kohopenkkejä joissa kasvit kasvavat tiheässä ja/tai katteet päällä.

Ruukkukasveja toki pitää kastella ja taimiakin alkuun.

Kultahelokki on yksi niistä perennoista joka tuo mieleen paljon muistoja.

Helokin olen saanut edesmenneeltä työkaverilta.

Kultahelokki viihtyy auringossa ja kohopenkissä.

Nuput ovat jännän punervia mutta kukka kuitenkin sitruunan keltainen.

Kukintaa jatkuu viikkoja

 Rantatädykkeen tähkämäinen kukinto huojuu tuulessa.

Luonnossa tämä kasvi kasvaa kosteassa. 

Laitoin tälle jalostetulle tyypille roiman kerroksen savea istutuskuopan pohjalle.

Rantatädyke on uusimpia tulokkaita ja sopii mielestäni metsäiseen puutarhaan.

Sulkaneilikka on hassun hörhelöinen.

Kukkien väri vaihtelee hieman vuosittain nyt mukana enemmän valkoista.

Harjaneilikoista aloittaa tummanpunainen. Kasvi puutarhaani on kulkeutunut mummoltani

tämä samettisen punainen kaunotar on siis melko vanhaa perua.

Ai ai..tätä silmäterääni käyn päivittäin kehumassa.

Isäntä ei oikein ymmärrä kenelle juttelen..pah!

Kasvarin avointa ovea vasten kasvi tulee esille.

Huojuva varsi tässäkin ja korkealla kukka!

Soma on tämä etelänruusuruoho, eikös olekkin?

Pionitkin kukkivat. Lajikkeeni ovat myös mummoiltani peritty.

Tämä valkoinen omaa tänävuonna erityisen suuret kukat.

Pioni ei oikein sovi puutarhaani mutta haluan perityt kasvit kuitenkin säilyttää.

Kukka on toki kaunis.

Leppoisaa viikonloppua kaikille viherpeukaloille!

 

Kurjenkelloja

Upeat kurjenkellot ovat aloittaneet kukintansa. Luonnossa kasvustoja on yhä vähemmän.

Kohta tämäkin kaunotar kuuluu uhanalaisen luokituksen piiriin? Minne oikein ollaan menossa..huh!

Puutarhan laitamilla kurjenkelloja kasvaa ruohikon joukossa muutamia.

Perennapenkkiin parikesää sitten siemenestä laittamani kurjenkellot ovat levistyneet mukavasti

ehkäpä tulevaisuudessa tätä kasvustoa pitää rajoittaa rankallakin kädellä. Tilaa levistymiselle olen kyllä varannut pari neliötä. Kokemuksia?

Valkoinen kurjenkello availee kukkiaan ensin. Muutama sininenkin auki.

Pähkämön takana keikutaan..

Eilen "törmäsin" mahtavaan ja ehkä laajimpaan kurjenkello kasvustoon ikinä!

Euran Panelian kylässä on suomen suurin kuninkaanhauta, sen eteläpuolella neliö tolkulla kurjenkelloa! Kasvuston seassa hieman horsmaa ja uhanalaista keltamataraa joka ei vielä kukkinut.

Valokuvat eivät tee oikeutta tälle kauniille näkymälle.

 

Lapsuudesta muistan, että tällä paikalla aina ollut pieni läntti kurjenkelloa..

nyt kokonainen pikku niitty!

 

Ratapenkalla kiinnitin huomioni pesäpallon kokoiseen hahtuvapalloon.

Mielestäni tämä kasvi on Pukinparta? Lapsuudesta tuttu,mutta nimi jälleen kerran hukassa.

Lainsuojaton kasvi. Tiedän tuhoisat vaikutukset..kaunis kuitenkin on..

Nimeä ei uskalla mainitakkaan.

Noidankehä

tai keijunkehä nurmikolla.

Kansantaruston mukaan kehät syntyvät paikoille, joilla keijut, noidat ja muut satuolennot ovat tanssineet öisin. Tässäpä puutarhan tanssipaikka..muutamia vuosia vanha jo.

Eipä taida olla keijun tekeleitä kehä..
Sienikehä sitkeänä vaan. Yleisin sieni on Nurminahikas.
Tämän lajin edustajat ravitsevat kasvillisuuta renkaan lähieteisyydellä on vihreämpää.

Noidankehät ovat suosittuja taideteosten aiheita. Tässä Walter Morganin teos (1847-1924)
Noidankehiä on myös pidetty porttina tarumaailmaan.
Minun puolestani kehä saa kasvaa, sotatoimiin en rupea.
Nurmikko on muutenkin jo tarpeeksi tylsä..
ja pakko sanoa työläs hoidettava.

 

Olenkin ajatellut mitä tapahtuisi jos ei leikkaisi nurmikkoa ollenkaan?
Puutarhan laitamille kasvaa oitis haapoja..tässä viikon vanha haapavauva.

Olisi kukkia kuten nurmitädykettä..

Liilat niittyhumalat kukkivat..olen nytkin jättänyt alueita leikkaamatta jossa kukkia paljon.

Valkoapila alueita olen jättänyt rehottamaan.

 Kellokukkia nurmikolla. Leikkaan alueen vasta kun kaikki kukat ovat kukkineet.

 Jos en olisi ollenkaan leikannut nurmikkoa tänä kesänä se olisi vajaa puolimetrinen.
Isolla nurmialueella sopii leikitellä kuvioilla.
Tänä vuonna heinikon joukossa on polkuja lastenlapsia varten..saavat ajella pyörillä.
Syksymmällä raivaussaha kaataa tämän heinikon.

Kuka kumma on keksinyt nurmikon ajon?

Mitenkähän "ennenvanhaan" puutarhat pidettiin siistinä?

Auringon laskiessa..

Metsäapila aivan hehkuu tienreunassa..

Voi tätä kauneutta!

Mesiangervot aloittavat kukintaansa

Ilta-aurinko kultaa peltoja

Pellolla yksinäinen Töyhtöhyyppä

Metsänreunaa värittää upea ahosuolaheinä.

Metsäkyyhkyt asettuvat kelopuiden oksille..jokaisena iltana..

vielä viimeiset pulputukset

Havupuunkantojäärä kipittää suojaan

Puukiipijä männyn latvustossa paljastuu

Käpyjä alkaa sadella tielle.

Kuvattavaksi ei tiputtelija suostu!

Laskeva aurinko saa marjaomenapensaan lehdet hohtamaan

Varjoisaan perennapenkkiin osuu vielä muutama valoisa säde..

Angervon valkoiset röyhyt loistavat hämärässä.

Upea kuu nousee taivaalle.

Metsä ympärillä hiljenee..melkein..

Suolla on kurkien iltamenot menneillään,-paljon on asiaa!
 

Keskikesän kukkia puutarhassa

Vaihtelevaa on sää ollut viimepäivinä. Tänään tuuli jälleen melkoisen navakasti muutamia tunteja.

Puutarhan kukat jatkavat kukintaa. Kun toiset kukat lopettelevat niin toiset availevat nuppujaan.

Joidenkin kasvien pitkään jatkuvaa kukinta energiaa täytyy ihmetellä.

Lemmikkien kukintaa jatkunut jo viikkoja. Nyt kukkien tilalle muodostuu siemeniä ja kasvi muuttumassa risuisen harmaaksi.

 Viimeisiä Lemmikkejä kukassa Nukkapähkämön takana.

Kukkivista pensaista jalosyreenit lopettelevat kukintaa ja eräät angervot aloittaa kukkatykityksen.

Purppuraheisiangervo "Diabolo" on vanhemmiten alkanut käyttäytymään hmm..

merkillisellä tavalla. 

Purppuraheisiangervohan on lännenheisiangervon punalehtinen muunnos..

vanhoilla päivillään pensas on päättänyt muuttua kokonaan vihreälehtiseksi!

Vuosivuodelta tummien oksien määrä vaan vähenee.

Onkohan kellään muulla vastaavaa "oikuttelevaa" pensasta?

Pidän kovasti punervanvalkoisesta kukinnosta, mutta nuo vaaleat ovat hieman tavanomaisia..

 Jokin tässä tummassa lehdessäkin vetoaa.

Valkoisena kukkiva Isorikko.

 Alppiasteri on kotiutunut kivien syleilyyn ja viihtyy.

 Suositeltava kivikkokasvi, tosin melko hidaskasvuinen.

Harjaneilikkaa näyttäisi jälleen puskevan joukkoon.

 Erillaiset kurjenpolvet jaksavat kukkia myös pitkään..lajiketta en jaksa muistaa.

 Kurjenpolvi ilta auringossa

Roosakukkainen kaunotar on Espanjankurjenpolvi.

Yhdessä superkestävän Loistotädykkeen kanssa kiva väripari.

Loistotädykettä..paikka on paahteinen.

Mooseksenpalavapensas on upean liilansävyinen

Pikkukukat ovat keveän kauniita.

Voi miten ylpeä olenkaan, itse kasvattamani Ruusuruohon ensinmäinen kukka!

Kallionkoloissakin kukoistaa vielä. Unikot kukkivatkin kokokesän..

Aurinkoinen Tarha-alpi ja Minttu 

 Salainen palaveri kotitiellä..

Tervetuloa Kahelinkulmalle Nuori emäntä ja Eskurin emäntä!