Hui kauhistus!

Eile ehtool mä sain päähäni lähtee suan reunamal kattelee kuutamoo.

Parkkeerasi auto tie syrjää..

Tie syrjäst ei pitkä matka suan reunaa olekka.

Pari minuutin reipas kävely ja olin jo melkein paikall..

kunnes mä kuuli oksien katkeileva ja näköpiiriis vilahti musta möhkäle.

Musta möhkälee tulkitti hirveks. En tietäny ett mull häne kans treffit oll.

Hui kauhistus ku mä pelästyin ja liiskasin itteni muka pieneks päin ohkast kuusta.

Äkist hirviki muutt suuntaa ja säntäs suall takas. 

Mä huiskauti itteni autoo samanlaisell rytinäll.

 Pakkase vaikutuksest suan reuna oll hetke rytket täynn.

Kuutamos on mahdottoma kiva kohnat mettis ku puide varjot tekee kaikee

kivoi kuvioi..hiukka minust tull säikky tua möhkäle episodi jälkke. Jos se oliki karhu..

Takastulles kotii unohduin viell käkkimä autiotalo trapuill.

Siin mä kuunteli mettä äänii. Tieki kulkee aika liki mutt hiljast oli.

Yhtä autoo ei tiell menny..töllöst tuli varmaa joku hyvä ohjelma..

tai sit ihmise pelkkä pakkast ku nii hiljast oll.

Kuun eres oll pilvii mutt kyll valasi sen pualee upeest.

Karvareuhka lipan oll kiinnitetty ottalamppu jota en tarvinnu kerttaaka.

Parikymment oll pakkast, vilu ei ollu. Klyyveri pakkas vaa jäätymä.

 Ehtoo erell mun täyryi lähtee tarkastama jäljet sin sua reunamall.

Nii juu hirvi se on ollu.

Polull ei ollu muutku mun ja hirve jälkii..vanhemma rusako jäljet.

Kolmise metrii meill on ollu välii.

 Mitä jos mä olisi törmän komeesee karvasee rintakehää!

Keltane rasti on se kohta mihi mä ole pysähtyn ja katkoviiva osotta hirve kulun takas suall.

Elukka on tehny vee käännökse tost polult.

Mettä on kyll yllärei täynn.

Syksyll mä löysi kartta retkellän tämmöse tien jota kartas ei ollu lainka.

Lähdetti isännän kans kattoma mihi se johtaa.. 

Mull on kyll tietty käsitys mist tämä pienemp tie tule isommall soratiell.

(Mull on toiveen ett löytäsi uusii mettä teit mitä pitki vois kesäll huristell polkumasiinall miljoonaa.

Ties sais oll nousui ja laskuin mojovast kunha vaa ei tarvi asvaltill kulkee)

Tie varrell oll mm. tiheet kuusikkoo. Ojitukset oll aika hiljattain tehty.

No ei kovi pitkäll päästy ku isäntt rupes valittama polvees.

( Usein mein isänt sanoo; täytyyks sun menn ku hirvi. Ny se ittesuajelu vaisto vissi sano ett oll hiljaa)

 Täytyy menn uurestas.

 Aurinkoki rupes laskemaa. Paremp menn kottii.

Semmost tänäp.