maanantai 30. kesäkuuta 2014

"Vääntö jatkuu"

Ikuisuuksien ikuinen kiistakapula puutarhassa on tuo meidän riippapaju!
Vanhus ei ole kaunis, eikä enää roikkuvaa mallistoakaan.
Oksat sojottavat nykyisin kohti taivasta. Runko on halkeammassa.
Isäntä on kolme kesää jo aikonut kaataa "torson" kuten tätä rakasta pajua
nykyisin kutsutaan..höh
Nyt kun olen saanut isännän vakuuttuneeksi kuinka mukava ja kaunis torso on
niin eikös jokainen (melkein) vierailija mainitse asiasta että tuokin joutas kaataa..
Torso kasvaa aivan etupihalla ja kiinnittää huomiota jokaisen silmään..
sellaisenkin joka ei puutarhasta ja kasveista tajua mitään.
Viime kesänä torso oli täynnä kirvoja ja lehdet syötiin, mutta teki uudet pahus vie.
Nyt torsossa on pieniä toukkia, mutta ei syytä huoleen.
Ahkerat puutarha assarit ovat minun ja torson puolella!
Nimittäin linnut ja niitähän riittää. Tuhansilla torson toukilla on kasvatettu tänäkin kesänä
monta lintuvauvaa isoksi. Parhaana aamupalan aikaan puussa on kymmenkunta lintua.
Punarintoja, sieppoja, peippoja, puukiipijä  jne..
kaikkia noita pieniä harmaanruskeita en tunnista.
Käkikin on nähty torson oksilla.

Kun pikkuiset ruokailevat puussa alas tippuu aina herkkupaloja.
Räkätit tepastelevat maassa ja löytävät tippuvat tähteet.
Tästä kuvasta näkee mitä tikka on torson juurella tehnyt jotakin sieltäkin löytyy..
Mikä parhain luonto esitys minulla onkaan! Ja tämän tarjoo torso.
Pikkuiset linnut eivät minua juuri enää pelkää ja saan melko vapaasti liikkua torson ohitse.
Kissoja linnut kyllä vieroksuvat ja joku toimii aina tiedottajana.
(Börje joskus majailee torson oksilla ja kuvittelee saavansa paistin suoraan suuhun)

Tervetuloa Kahelinkulmalle Johanna

Terveisin; torson puolustaja Kaheli

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Puutarhan kukkia aurinkoisena aamuna

Jotakin hyötyä viileästä ja sateisesta säästä on ainakin kukat kukkivat piiiitkään ja ovat vehreitä.
Keltainen päivälilja jatkaa kukintaa ja uusia nuppujakin vielä riittää.
Laitoi näille kukille keväällä roimasti myös hevosen peetä.
Pikkasen pelkäsin että lehdet vaan kasvaa mutta onneksi kukinta lisääntyi roimasti.
Pojaltani sain solakan patsaan joka vahtii nyt liljojen kukintaa miettelijään oloisena.
Hepposissa vetimissä taitaa tässä suvessa tulla vilu.
Koristeraparperi pukkasi toisen upean kukinnon.
Raparperini on vielä teini ja kukkii nyt todenteolla vasta toista kertaa.
Raparperi lehti on nupullaan aivan punainen ja avautuessaan vihreä.
Syysväritys lehdessä onkin kullankeltainen.
Kalliollani kukat jaksavat kukkia koska vettä on riittämiin.
 Kallion kolosiin itsestään kylväytynyt harakankello.
Tämä on niitä luonnon omia ihmeitä. Lähistöllä ei tietääkseni tätä kasvia kasva.
Mistä lienee saapunut siemen..
 Varjorikko jatkaa hennolla linjalla ja loppua ei näy..
Neidonkieli hehkuu tässä aurinkoisessa kasvupaikassa.
Varjoisammassa paikassa vasta nupulla.
Yrttipenkissäkin kukkii..en ole ihan varma mutta lienee salvia.
Salvianhan ei pitäisi selvitä talven yli mutta näin vain kävi.
Rantatädyke nautti ja venyyyy kun vettä tulee.
Tämä kasvi tosin kasvaa isossa multapussissa jossa reikiä pohjalla.
Koko juurakko pusseineen on kätketty kukkamaan sisään.
Valkoisen ja vihreän liitto on aina niin herkkä.
Särkynyt sydän ja seppelvarpu.
Miniältä sain tyynyn päälliset jotka hän on ommellut kierrätyskeskuksesta 
löytämistään kankaan paloista. Mielestäni niin kauniit.
Joillakin vaan on se taito..


Seepia...

on sävytyspigmentti jota saadaan samannimisen mustekalannesteestä.
Seepia pigmenttiä voidaan valmistaa myös keinotekoisesti.
Kuvankäsittelyohjelmassa on valmiina seepiatoiminto jota piti nyt kokeilla.
Seepia toiminto antaa kuville vanhahtavaa ja nostalgista sävyä.
Sävy taitaa sopia parhaiten esineisiin tai ihmisten kuviin?
Katsotaampa miltä luonnossa näyttää kun painaa seepiaa..





Ehkäpä tämä toiminto sopiikin paremmin rakennuksiin

Keskustan tuntumassa on tämä autiona oleva kaunis talo.
Selvästi taloa on pikkasen korjailtu.
Joitakin ikkunoita on rikki tai ne on irroitettu. Taatusti sataa sisään.
Sääli niin kaunista ja jykevää taloa.
Jokin tarina taas tässä tietty takana.




perjantai 27. kesäkuuta 2014

Sanomalehti show

Talven aikana kerään kaikki sanomalehdet suulille.
Ja eihän ne "omat" lehdet mihinkään riitä. Myös äitini toimittaa minulle lehtiänsä.
Näin ne reippaasti hupenee..
Kasvien istutus; ensin tietysti kaivetaan istutuskuoppa ja laitetaan kasvit.
Sanomalehtiä ohut kerros ja lehtien kastelu.
 Katteen levittämisen jälkeen laitan kiviä reunoille.
Parissa vuodessa tuo kate ja lehdet ovat hyvin "maastoutuneet".
Täällä rhodolandian puolella nuo kivet saa vaikka jäädäkkin.
Katsotaan nyt.
Etupihan puolella alkoi projekti kun siirsin nuo kaikki havut rhodolandiaan.
Ajattelin laittaa kiviä marjaomenapensaiden ja talvion väliin.
Paikkaa on mahdoton huoltaa koska yksittäiset kasvit pelkällä nurmikolla
 teettää tuplasti työtä.
Ensin kaivelin talvion reunamilta nurmikon pois. Mahdolliset uudet istutus kuopat pitää laittaa.
Ja sitten julmettu kerros sanomalehteä. Huolellisesti reunat ja kastelu.
Sinne jää nurmikko alle, eikä tarvitse kaivella.
 Ja sitten vasta suodatinkangas. Reunojen laitto huolellisesti.
Laitan aina suodatinkankaiden alle sanomalehtiä koska muuten niistä
tulee voikukat läpi. Olkoonkin kuinka kallista tai edullista kangasta.
Kokemusta meinaan on ja opiksi otetaan.
Kasvien istutus ja kivien laittoa seuraavaksi.
Melkein sain tämän valmiiksi. Kivet loppu pikkasen kesken.
Uutta polkua metsäpuutarha osioihin syntyy joka kesä.
Tänään laittelin polkuja rhodolandiaan.
Aluksi poistin mustikkaa ja kanervaa pois "polulta".
Käytin tähän saksia kun halusin nuo reunat jäävän siistiksi 
ja mahdollisimman luonnollisen oloiseksi.
Trimmeri tai raivaussaha oli tähän nyt liian raju.
Yhden pienen kannon jouduin kaivamaan myös kulkureitiltä.
 Vanhan polun jatkoksi uutta.
Jälleen roimasti sanomalehteä ja kastelua.
Tallotaan varovasti lehdet piukkaan.
Ja päälle puuhake katetta. Sekoitin myös joukkoon hieman rakeista hiekkaa.
Ja taas kastellaan ja kuljetaan polulla.
Ajan ollen taas tämä polku tiivistyy ja tulee kestävä.
 Polkujen risteykseen kannattaa laittaa roimasti lehtiä katteen alle.
Tästä sitä jatketaan sekä oikeaan ja vasempaan.
Laitoin tähän vanhan korituolin jonka löysin suulilta.
(Tuoliin vedin spray maalilla hieman väriä)
 Tämä polku tulikin sitten hieman loivaan rinteeseen.
Käytin siihen enemmän tiivistyvää hiekkaa tuon katteen mukana.
Laavullakin on nyt uusi kate polku.
Mielestäni nämä hakeesta tehdyt polut sopii yhteen näiden pitkospuiden kanssa
jotka minulla jo rhodolandiassa on.
Lopuksi kuva jossa pensasruusu kuvittelee olevansa köynnös..
ja onnistuu siinä melko hyvinkin.
Puuhakasta viikonloppua!



torstai 26. kesäkuuta 2014

Lahja Börjelle

Muutaman kerran kesässä tuo kissoille juurakon lahjaksi.
Juurakko on rohtovirmajuuren. Börje on siihen kovasti tykästynyt.
Juurakosta erittyy jalkahien hajua ja se villitsee kissoja.
Tuoksu on isovaleriaanahappoa.
Ensin kasvin päällä kieritellään ja sitten heitellään ilmaan.
Kierrittelyä jatketaan..
Sitten se alkaa..juostaan, vaanitaan ja hypitään.
Ei kuulla ei nähdä mitään
Välillä käydään kierittelemässä..
ja sitten taas mennään miljoonaa...
vaanitaan olemattomia...pörhistellään karvoja..
piiloudutaan pensaisiin..
Kunnes väsytään ihan totaalisesti.
On aika korjata juurakko pois.
 Lepäämisen jälkeen tullaan katsomaan minua..
ja ilme on kysyvä: mihin sää sen veit?

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Muisteloita sateisen päivän

Joskus pittä muistell vanhoi vaikk sanota ettei vanhoi saa muistell...höh
Mun tull nii muistelo olo ku poikkesi vanhall koulull. Suarastas nostalkine.
Tyttäreni on tääll töis ja oli hänt kyytis.
Mahtaak se kuuluu tähä vanhuutte ny sit ku muistaa vanhoi asioi hyvi.
Uusist hukkuu pualet ja sakset löytyy välil jääkaapist!
Päälyne on uusit. Ja kuulemma sisuskalujaki.
Ulkomuoto on sama palkintopalli.
Ikkuna ja ove samas kuasis.
Pihall on veret asfalttii ja taximerkit kans.
(Mukuloi kuskata taksill ja vanhemma kans. Ku mä kävei kouluu ni ei yhtä taksi näkyn. Ei juur autojaka.
Paitsi opettajall. Ku tull vert vuotava haava pitt polkast kyläl parsimaa nokan piäll meinas taju lähtee)
Alaklasit saa erellee auki ja niist tuuletetti välitunnill.
(Kerra mä meni tost vas.alaklasist uloski. Nyte ei luanais jäis takamus kii karmeihi)
   Samat laatat kuistin eres. Täss hypättii tvistii ja naruu.
 Ihanat ikkunat on tallell.
( Tämmöse mä kerra palotin. Heiti pesäpallo läpitte. Ope ei saan kii oma vikas oll.
Liikunna opel oll korkokenkä jalas ja turbaani pääs. Ihmetteli sitä jo mukulan.)
 Tääl iha ylhääll on vintin klasit.
Vintill varastoo pääs vaa ne oppilaat ku oll näytelmis tai jos oll kirjottan hyvä kummitusjutu.
(Oi ku mä muista ku oli rehvakas ku mä pääsi vintill. Olin kyll ala-asteeni huipulla kaikin pualin!)
 Sokkeli kolohi oll laitett luukut. Mitä vaste?
(Tänn mä olen ainaki pari kertta paiskan rikkinäise pesäpallomailan)
Joskus täält varma löytyy muutamii pipoi ja lippalakei.
Vanha koulu vieree on rakennet uus koulu ku tarvittii tilaa.
Mitä on arkkiteht mahtan mietti. Ei nii mittä!
Tämä on ku sellane liikekeskus vanhas kyläs ku mikkä puati ei kannat ja 
ikkunas lukee; liiketilaa vuakrattavana. Suarastas ruma.
Vanhaa kouluu on rempattu ja laitet siihe rahaa. Sit rakennetaa vieree tämmöne 
pysti ku sovi yhtee vanha koulu kans lainkaa.
Täsä on varma tull kiiru ku kaikk syrjäkulma muksu on pitän saar äkki johonki ku
piänet koulut lopetet. Suaraa sanottun tökerö touhuu!
 Mää saa arvostell ku mä ole vanha..hih
(Täss oll enne suuli ja väline varasto. Ulko huussit oll suuli pääss. Opettajai huuseis oll seinä maalatt)
 Palataas tähän vanhaa kouluu..
Keskimäisell rappusell otettu tämä kuva.
Mä olen ekall luakall.
Kauhiast hymyilyttää, mitä mahtaa miäles liikkuu.
(Opettajast en välit pali kirjotell. Sano vaa ettei olis nykyisi ope)
Viäläk tein vanha koulu on pystys?