Kanjoni

Pikkase mua nolottaa ku en oll tajunnu ett omas kotikunnas on kanjoni.

Tää paikka löyty ku haeskelin geokätköjä.

 Mahdottoma mielenkiintone on paikka.

 Kanjonin ylitse kulkee kaunis kivisilta.

Huikea pudotus kanjonin pohjalle ehkä alta kymmene meetrii.

Tota syvyyt oli vaikee arvioida.

Kanjonin avulla on kuivattu pitkulaine järvi..kiperjärvi.

Kanjoni on hakattu kallioon käsin. Ruutia käytetty ja köysillä

kivet vedetty ylös. Voi mahdoton!

Työstäminen on aloitettu joskus 1822..hieman on epäselvää tuo ajoitus.

Torpparit saivat lisää heinää kiperjärveltä kun järvi kuivui.

Ojaa on kaivettu lisää n.1935 ja silloin jo hieman tehokkaammalla

kalustolla oli mm. poraa ja dynaamiittia.

Kanjoni sai lisää syvyyttä parisen meetriä.

Pituutta kanjonilla on 200m.

Kallio paikalla on erikoista. Punaista hiekkakiveä ja diapaasia rinnakkain.

Diapaasi on halkaissut hiekkakiven ja se on nähtävissä kanjonin pohjalla.

Täst syyst Kiperjärvi on kuuluisa geologiassa.

Kanjonilla unohdin koko geokätkön. Isäntä oli mukana ja hän haki kätkön.

Koitin kuvailla erikoista paikka ja sen upeita kasvei.

Polku kulki kanjonin reunamall ja aikas rohkeest ihmiset oli

siinä kulkenu. Hui kauhiaa.

Paikotellen saniaiset roikkuivat kivien välistä alaspäin ja taikinamarja

kasvoi melkein kanjonin pohjall niukass valoss.

Lehtokuusamakin kasvoi pienessä kallion saumass.

Kuvat on hiukka hämärii ja ei oikke tee oikeutt paikan jylhyydelle.

Olisin kuvaillut vielä kasveja ja tutkinut enemmän paikkaa..

Isänt huusi kokoajan ett tull ny jo pois sielt..eks sää mittä tottele!!

Muuntajan takana onki sitt kuivattu järvi peltona..

tähän kuitenki meni vuosia enne ku paikkaa peltoana voitiin käyttää..

Lueskelin vähän wikipediaa.

Seuraava retkikohde toss kartallaki näkyy..kuulin ett lehmusmetsä on upea.

 Nuolen osottamas paikas on tämä kanjoni ja pelto tuossa vasemmalla.

Myllyojanlahden rannass on hyvä parkki autoll ja kahvila.

Uimassaki voi käydä toi ranta on hiekkane ja matala.

Käykkää tutustumas jos liikutte näil nurkill!

Enttine kasvar

Muavine kasvar härpäke oll tull tiäs päähä.

Ei niinkä rakenteet mut se muavi. Viime suven mä jo vähä paikkailli

muavii niist kohdin ku se mahdollist oli..

Ny mä pääti ett kasvar saa lähtee.

Kymmene vuatt se onki könöttän mun palveluksessan.

Isänt se teki ja mittä ei sillo maksan.

Kaikk tarvittava vermeet löyty suulin kätköist.

Sinist maalii taitaa vieläki jossai  purkin pohja oll klompis.
Ny mä ole sit ilma kasvarii mutt vaihteeks iha hyvä.
Uus on toki hakuses mut katotaa kuin käy.

Vaikk kasvar oll pikkune ni on sin mahtun kasvatettavaa.

Joskus kasvatus on onnistun joskus sitt taas ei..niinku yleisestikki

puutarhas tai ainaki mun hyppysis.

Ens tietyst piti tyhjentää kasvari sisustus ja kaikk talvi säilytykses

olevat kamat ku olen tänn rahdannu.

Kasvari takaseinän pualell kasvaa köynnös jonka tuen kyhäsi joskus väliaikkaseks.

Voikk mistä väliaikkasest enää puhukkaa ku verkkone härpäke on siin oll

jo mun muistin mukkaa kuutise vuatt.

Verkkoses härpäkkees kasvaa mantsuriankärhö.

Ny vaa tuli sitt ongelma. Kärhö juurell kasvaa varjos viihtyvii perennoi.

Varjohiippa ei tair tykät paahtavast aurinko rökityksest..

kasvar on antan sill pualvarjosa kasvupaikan.

Mun käsitykse mukka ei toi kärhökä iha aurinko rökitykses tykkä olostas.
Kasvei ei lähde siirtämä ku ne on tykän ollakses tosa.

Täss vaihees kasvar muistuttaa luurankoo..homma etenee...

Isänt purkaa hikipääs sorkkarauta viuhute.

Mä keräsi kaikk listat ja tukitolpat taltee niist saa vaikk mitä viel.

Välill poikkesi haravoima. Rytinä perusteell jottain kummallistaki pääs tapahtuma.

Nooooh..tukipuu vaa tull valokattee läpitte. 

Sadattelust päätelle isänt oll iha hyvis voimis.

Ei menett ku yks levy. Kaikk muut levyt saattii ehjän talttee.

Yleens valokate muuttuu hauraaks ku paffi..täss oliki kate säilyny hyvin.

Siin sitä ny ollaa. Kasvar on pois. Jäljell kolme tolppaa.

Tuan peräseinän pystytolpat pyysinki säästämää. 

Kärhön ja varjon kasvien hyväks pitää kehitell ny jottai.

Tolpat pitää tietyst ens suaristaa uurestas.

Jottain airan tapast tähä on pakko kyhät.

Pajut olenki kerän jo valmiiks. Jotenkuten näin mä suunnitteli..

voi oll ett päädyn tekemä piiru matalemma ku kärhöl korkeutt

tulee vaa noin parise meetrii.

Mut ny täll eteläpualell tuliki sit kasveill tilaa.

En hiukkaaka tiedä mitä tohon laittas.

No kun aikani toss kuttaroin ja kraapin päätäni ni ehkä tämä sit aukee.

Ehdotuksii otetaa vastaan kyll.

Tänäp on ollu mahrottoma kiva päivä työskennell puutarhas.

Lumet sulaa ja plussalla mennää.

Ehtoo erell sitt kyyhkynenki rupes huhuttamaa.

Suoltaki kuulu muutaman kurjen ääni.

En olis millä malttan menn sisäl mut ei kai kukkaa pimiäs

haravoitte tai..miksei ku laitta ottalampun.

Kasvar rojekti avasiki puutarhan isommat hommat

ja vastaavii pikkase isompii rojektei on tiedos..

Jääräpäisest ole päättän tehdä niist ainaki osan!

Meinaa kadot puutarhaa, tule takas kumminki enne talvee.

Voi ihanuuden ihanuus tätä aikkaa!

Marraskuuhu muutama tunti

Puutarha hommelit on melkose hyväs kuasis ett talvi voi sitt
vaikk mun pualestan tull.

En mä hantti laitt olenka vaikk olis iha kivoi lämpimii päivii.

En kaippa mittä pakkasii, sattei enkä räpäskä.

Ne päivä ku maa ei viell oll jääs on plussa päivii.

Plussa päivie aikan siirtyy ainaki kive ja pressu alt löyty multta.

Puutarha reunamilt löyty mone sortist oksa ja kränä voi rakennel 

ja parannell risuairoi. Kerät taltte kepei ja saitoi. Varastos on hyvä oll

jokasse lähtöö tukikepei tai vaikk piäne aidantte vermeet.

Mutt jos tulee lunt ni mä en tykkä. Sillo toppas hommat.

Jossaki välis mä alota puitte klapitukse. Pöllit odottava pinos tuall tekopaikall.

Täll hommall ei oll kiirut..voi tehrä vaikk jouluviikoll tai ensvuan.

Tänäp huamasi ett rhodolandias on yks pysty kelottun mänty.

En käsit kuin on jään huamaamati. Nykki olisi men ohitte mutt

rupesi ihmettele ett kuin kauhioi kaarna siivui maas on läjä.

Kualeva puu täyty rojautta nurin enne myrskyje tuloo.

Muutama iso kuusi täyty kaatta mutt siihe tarvita jo kaataja

joka kiippe siin puuhu. Ne puut ova liki rakennuksii. 

Näill systeemeill ne talvise puuhat täst etene, melkke vanhoill kaavoil.

Valone aika sitt vaa vähene..tänäpki tull hämärä jo heti viire jälist.
 Keske päivä pimeys, sukkela touhuu.

Täsä vaa täyty muutta toiminta tapojas. 

Pikkase järkeill millai saa kaikk irti siit valosast ajast.

Ulkoilmaeläjä pahin aika alkamas jos ei pysty puuhama tai kohnama.

Mä jo isännäll täs selostinki uudet systeemit. Hän vastas ett; hmm jaaha.

Eli ei sitt kuunnellu yhtikäs mittä.

Muutenki välill tökkii tämä kahdekeskine yhteydepito.

Yhtenpäivän keskustelu menn näin;

Mää huusin yläkerttaa:kosk sä meinaat sin kauppa lähtee?

Isänt vastas yläkerrast: en mä ny kerkke

Mää: mitä sä ett kerkke?

Isänt: Mitääh?

Mää: no mitä sä sitt teet?

Isänt: en mä mittä tee ku mun täyty koht lähte kauppa.

Marraskuu osalt on almanakkaa kertyn kaikkii merkinnöi..pikkase liikkaaki.

Joulukuu alkuki menee viell samoil linjoill.

Mä en oikke tykkä semmosest on ain on jottai menoo. Onk ne sit kaikk mitenkä

tarppeellisii vaikk kuuluuko katekoriaa "kissanristiäiset" se mun täyty ratkast sitt

ku se aika lähestyy..Mä vaa en oll mikkä homppaaja. Kotihommat tehdä eka.

Ja jos joku lähimmist tarvitte jottai appuu ni mä kyll luavu "kissanristiäisist".
Täytyy toivoo ettei vaa tull mittä flunssa se meina sitt kestä ku saa mun kiinni.
Tähä syystalvee ne flunssat ny ittes on parkkeerannu.

No kyll tämäki kuukaus täst kuluu ja kohti kevät ollaa menos!

Siemenluettelot ilmestyy ja siihe ast voi selaill niit vanhoi.

Ole kaivan esill kauhia pino vanhoi puutarhalehtiiki.

Tuunaamise vartoo pihasauna kämpäs.

Oikeastas kiva aikka marraskuuki...
vaikk mä vedinki nämä kuvat harmaiks.

Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa.
Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää
talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin.
Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa
ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon,
turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä
ja arvokasta ja ikiomaa.
Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät.

*Tove Jansson*
suomennos Kaarina Helakisa