Pahanilmanlintu

Ans oll ku mä ajeli tänäp kottii reissultan ni kotitiell könöt tämä pahanilmanlintu!

Nii just juur sellane tämä vehje on, yks mitä mä inhoo ylikaike.

Pahailmalinnu näkemine tietä tuhoo, kamalaa tuhoo.

Autos mä jo ittekseni ääneeni manasi ett mihis kuvittelet olevinas menos!!

Mun tull kauhee vilu ja sydän rupes hakkama.

Hetke mä kelasi läpi kaikk mettäomistaja ku tälläst helvetin harvesterii ny tarvis.

Silmä pyäri ku kuramylly pääs ja sit mä äkkäsi..ei kai vaa..

ei voi oll tott..APUA!

Mä kurvasi vauhdill kottii ja samall vauhdill mettä laitamaa. 

Karasi pahanilmakonee perää ja se heilut mull vaa tota punast takapualtas.

Eka mä pelasti riistakameran ku en oll iha varma mihi toi kamalas kouras tuuppaa.

Sitt mä seurasi ku varjo pahailmanlinnu peräs. Täss vaihees tiesi jo mikä on kohde.

Mä voin pahoin ja olin aivan lamaantunu.

Halusi vaa varmistu ettei kuski men ja aja pojan palstan kautt

mist viimeks hajott ojarummu. Siit meinas menn mutt näkk mun kylti.

Peruut ja joutu kääntyy vasemmall. Hajott sitt se toisenki ojarummu.

Koko aja kuski vilkuill peileist ja varma mietti ett mikä hullu akka

tuall mun peräs karaa!

Kohde oll sitt tämä kuusikko.

Kuusikko on täyn elämää. Tää on se paikk miss mun riistakamera  on oll.

Kolmise hehtaarii lintuje, elukoitte ja kasvie turvaa.

Ympärill ku on vaa taimikkoo ku on hakat muutamii vuosii sitte.

Maasto muodosta kanjoni mink pohjall makkava peurat.

Kuusitiaisii lentelee parvin täss mettäs. Puukiipijä pesii.

Lehtokurppa lentää kesäehtoisi suara linjaa tonn mettä.

Taivaanvuohi asustaa eteläpualeises kärjes miss kosteikkoo.

Tämä on paikk miss kuulin helmipöllö huhuilun.Viirupöllö ään jää kuulematt.

Pyy pesii ja palokärjell on syätävää ku mont isoo murkkupesää.

Kesäsi ku aurinko laskee pulut kokoontuu kuusiko reunamall oksill.

Kuusiko pohjas on mustikka, liekoo kaikki erillaissii sammalii.

Kosteikos on lähde mink reunamall mun pappa on keittän pontikkaa.

Koht tämä kaikk on menetett ku pahailmalintu riehuu.

Ja älkkä sanok ett se mettä kasva koht, ei kasva! Ei ainaka ikimettä.

Kamari klasist ole kärsiväll ilmeell seuran tätä tuhoo. 

Mull oll nii paha olo ett meni ja soiti mettä omistajall.

Myähäst se tietyst oll ku sopimus mettäyhtiö kans tehty viimekesän.

Hän ei oll tietän mittä kuinka pali elämä häne kuusikos on!

Onneks kerto ett vaimo halus säästä tuo eteläpuoleise pään mettäst.

Katota tajuuk pahailmalintu pysät siihe.

Mä usko ett omistaja tulee huame paikall se vertta oll mun

soittos tohkeissas.

Ja mä tiedä ett jokane saa mettälles tehdä mitä tykkä.

Sitt ku pahailmalintu oll lähten mä meni kattoma.

Kamalaa, kerta kaikkiaa. Seuraavaks ku peurat tulee ni ne ei usko silmiäs.

Vasemmas yläkulmas näkyy mein pirtti.

Mä voin sanoo ett mun tull kyynelee silmii.

Ole kauhee herkkä.

Rospuutto..

...eli kelirikko on sitt alkan meijä kulmill.

Tääl olla melke motis. Ei viell mutt huame on tilanne aikas heikko.

Meill tän mettä ajeta kilomeetteri tollast soukka mettä tiet.

Keskell reitti tie kulkee korkeelt kalliopäält.

Tämä kallio kohta onki ny se onkelma ydin.

Satteitte mukan on muuttun iha sianseljäks!

Jää pääll on viel vett ja floskaa kerros.

Joinaki talvin se vaa tulee tälläne piän hidaste. Mutt on se hyvä ett on jottai

jännityst elämäs täälläki. Luonto on luanto.

(Enkä mä aikon paikallislehtee kirjotta ett hiekotus on tekemät tai lampu rikk)

Tänäp mä lähdi sitt rehvakkaast kelkall sutikoima ja tarkotuksen oll

hiekotta tua mäen kohta kummanki puali.

 (Naapuri isänt on fiksust varastoin hiekka tonn ahtee kumppaaki reunaa)

No siin kävei sitt sillai ett unohdi lapio kottii!

Ajatteli ett en kyll lähde hakema mittä lapioo.

Oti jakustan hupu pois ja kauhoin se ain täytte hiekka.

Kävi se sillaiki. Kestävä ja hyvää oll kangas..code tekstiilii..voin suasitell!

Huppu tekniikall sain pahimma kohda roimittuu.

 

 Rospuutto ei oll viell paha ku postiki kulke mein mettä.

Tilanne on hyvi akuutti ku posti jää tulematt.

Riippu tietyst kuka tota autto ajaa. Mä olin kattovina ett siell olis puikois

koht eläkkeell jäävä täti. Se naine ajaa vaikk seinäläpi.

Nuaremma naise ja poja jättävä suasioll posti tuamat.

Kävinki samall vähä kuttaroimas santkuapill ja totesi ettei enä uskall oikast jääläpi.

Piän lenkki tull tarpottuu sitt ku kiersi näit lammikoi.
 Vett rupes taas satama. Olis oll kiva ku aurinko paistais.

Eile katteli valmiiks kartoi ku tämä rospuutto täst hellittä.

Täss kartas mä ihmetteli tota nimee, mikä Vaaniinkangas!?

Miss tollanenki paikka on..täyty kyll men kattoma.

Ja rykelmä tollast ruskeet kiemuraa (kartan oik.yläkulmas.)

Mitähä siell paikas oikke on?

Kiemuraine rykelmä muistutt nii paljo kirjapainaja tuhoi puun rungolla..

Tänäp mä hokasi ett mä ole miljoonii kertoi oll tuall Vaaniikankkaall ja varsinki toss

kiemura kohdas. Mähä asu melke Vaaniikankkaall ja tuall santakuapill kans.

Mä en kest enä itteeni, kui mä ole tämmöne!!

Olenk mä ny iha virallisest tull vanhaks?

Pääsenk jo eläkkeell?

No ei tämä suinka tält päivält ohitte ollu..

Lähdi sitt vaihtama kortti riistakameraa.

Matkall huamasi nämä eluka jäljet. Ole varma ett täst on lompsin ilves.

Tassu jälki on sellane pyäree iso kissamaine.

Joo kyll hän menn saa jos ei syä mein kissoi.

Riistakamerall päästyän huamasinki ett ole eile pistän kamera nurinperin puuhu!

Tarkkaavaise lukija huama sen ko katto tämä kuva yläreuna tekstii.

Scapell sain kuvan kiljautettu oikkeinpäin.

Kaks supikoiraa täss klampsii ja kello taita oll 06.08 aamulenkkill.

Kuusmettäs näyttiki ny tämmöselt. Ei paljo oll lunt siell.

Siirsi riistakamera paikka ja laitoin se ilvekse jälkie kohdall.

Palasin oikke tarkistama ett se koko höskä oll oikeinpäin.

Ja ett korttiki oll sisäll ja ett kamera oll pääll.

Lopu päivä mä olinki sisäll ja mieti ett koska taivas putto niskaa!

"Lomall"

Viides lomapäiv on menosas ja ole saan melkose hyvi ruakottuu nurkkii ja varastoi.

Mä ihmettele ett kuka ne ain sevottaa?

Oli mä yhde yä pois kottooki. Majaili koira piikan ku poja perhe oll reissus.

Erittäi tyytyväine oli ku sain pesty muutama klasi, joku sellane hetke 

aivosähkökäyrä totaaliplokki pääs syntymä..aika äkkii men onneks ohitte.

Tänäp on oll tämmöne pualittai pilvine päiv.

 Plussa asteill olla ment ja kaikk pihas oleva polut ova liukkai.

Polu muistuttava semmost kelkkarännii miss mennä oikke 

pirskati lujaa. Lujaa mennääki jos sattu kaatuma.

Hain potkukelka suulist helpottama liikkumist.

Hiekotus santtaaki paiski, mutt ei siit juurika oll appuu ku

lumet sulava polvuill ja hiekka häviää..jonnekki.

Tänäp oll sellane pihall puuhastelu päiv.

Aamull huamasi ett taas yhdest isost kuusest on latvus hävin!

Tämä on jo toine iso kuus ku meijä plantaasill on ilma latvaa.

Tuull on se taas reipotell tollai kierteisest irtt.

Mutt misä se latvus sitt on?

Ainakas sitä kohnasi ja löysi se vanhast tuamest.

Sinn se oll sukelta niinku ohjus isoitte oksie läpitte.

Valitettavast mä en saan sitä millä irti, voimat ei riittän.

Yritin kyll voimii lisät ottamall käyttö kaikk vähemmä kauniit sanakki.

Ei auttan sinn jäi. En halun sahat noit tuame oksii poikk.

Talven aikan on rutkast oksii pudon pitki mäkkee.

Isot ja vanha männy on kurjii täst ku kauheitt oksii saa laahat sitt pois.

Monet oksa oliki vahvuudeltas melke mun pohkeen. Aika paksui siis.

Maukke (mun moottorsaha) pitt otta avuks.

Lumi ei paljo painan ku oll tollast höttöö.

Osa pienist oksist jäi viell tonn lume sisäl.

Kaikk oksa totkot mä venyti maat pitki rovioll.

Puuhastelles tull kaikki kumma mielee..

Mitä jos olis olemas semmone raavas mies palvelu!

Jos vaikk jossaki kerrostalos asuis tälläne raavas yksilö ja haluis autta

vaikk pihahommis miss tarvita voimaa..lihakset kehityis samall.

Sillo tämä raavaa miehe ei tarvis menn punttisalill sisätiloihi huhkima.

Kaike lisäks semmosest joutuu viell maksamaanki.

Meill olis raavaall miehell töit, eikä mull tarvis maksa mittä.

(Kyll keittäsi kaffet ja tarjoisi komiat kinkk voikakot)

Raavaall miehell mä tietyst tarkota voimakast ja rotevaa.

Jäätynee pulka narut on sitt erikses.

Raavas mies palvelu onki liia hyvä ollakses totta!

Tänäp ku mä sain urakkan valmiiks ni mä oli tämä näköne.

Yhdennäköisyys puutarha patsaa kans oll ilmiömäine.

Silmät oll pullistun pääst ja tukka pystös.

Naamaki oll samanlaine kirjava hikine.

Vasen hauislihas on iha tohjon.

Kädes oleva särky onki ny pistän kaheli olema iisist.

Ehtoot kohde käsi on ruven jälles toimimaanki.

Huame on pakko otta loma kannalt.

Toine viide kyssäri haaste

Viiden kyssärin haaste minulle tuli myös

Mökkipuutarhan Pirjolta
ihan kivojahan nämä haasteet.

1. Oletko ajoissa vai saavutko viime tipassa?

Kyll mä olen ajoiss paikall. Jos myähästy ni ei oll minust kii.

En tykkä tyypeist ku aina klassisest se varti myähäs sovitust.

2. Kahvi maidolla vai kermalla? Saako olla sokeria? Vai juotko sittenkin teetä?

Juan kaffet ja mont toopillist päiväs ja maitoo kans.

 Ja vahvaa kaffet pitää olla eikä mittä tiskiluuti virutus vett.

Teet juan vain jos on vattatauti. Kaapis ei taida oll nykkä teetä.

3. Top viisi keltakukkaista kasvia? Vai etkö tykkää keltaisesta? ;)

Voikukkaa inhoon mutt kaikk muu menettelee..

Keltainen ei ole suosikki färini mutt onhan se aurinkoine.

 Rypsi tai rapsi on ehdoton ykköne. Voi tätä kevään keltaisuutta.

 Auringontähti on upea jättiperenna.

 Rentukka on ihanuus

Yksivuotinen Hilppa..raikas ja vähään tyytyväinen kukka

 Keltaine esikko kukkii pitkää ja levistyy itteksee kivasti.

Suosikkeihi kuuluu myös kultahelokki, tulikukka ja keltavuokko.

4. Kumpparit vai korkkarit?

Kumpparit tietty. Niit mull kuluuki.

 Kotimaise ännält alkavat on ihan kehnoi. Eivä kestä mull.

Ruattalaise teelt alkava kestävä paremmi, lestiki mull sopivamp ku kotimaise.

Jos tarviin pitkävartisii saappai lainaan isännält.

Ny ole löytäny sellase saappaat jokka sopii ja kestävä jopa kaks vuatt!

(Ova toss kuvas ja toiset tälläse jo menos)

Korkkarei en tarvii. Mä pelkkäisi ett kaikk rappurallit kulkis mun mukan.

On mull sellase tolppasaapikkaat mutt niis onki niinku tiiliskivi all.

Nii ja sitäpaitti harvat ossaa korkkareill kävell. Ne kävelee polvet lonkollas

ja pyrstöpystys iha niinku housuis olis jottai hmm.. ylimääräist

..anteeks vaa siskot. Ny tämä rönsys. 

5. Mikä sai sinut viimeksi hymyilemään?

Vaikk mikä. Yleensä tilanteesee sopiva sanat tai jonku ilmeet.

Lasten lausahdukset, arkine elämä, luonto..

Kiitos Pirjolle!

Lehdet valmiina

Keskustas käydes mun pit vartavasite kierttä yhde peltotie kautt.

Tie varrell kasva nuorehko tammi.

Talvi on tullut taas yllärinä ja jättäny melke kaikk lehde oksill.

Tost ne sitt tippuva ku uude tulee tilall.

Aina tämä samane tammi on tehny näin.

Toisaalt mitäs sitä turhaa lämmiket purkama ympäriltäs.

Kerkke sitä sitt kevääll.

Seuraan tilannett.

Se on reeras nyte!

Meilpäi ku joku on "reeras" ni se tarkotta ett loppu on tull tai rikk on lopullisest.

Riippu tiätyst mill äänepainoll tua sana "reeras" sanotaa.

Jos sanota oikke ilosest ja ponnekkaast se on "reeras" sill tarkoteta ett on korjatt

 joku juttu tai saat valmiiks joku urakka.

Täsä tapaukses sanall "reeras" mä tarkota ett romuna on.

Tämä autiotalo loppu on tull nyte. Mun tule kyll ikävä.

Paikk on peltoje reunamas ja mä ole käyn siell ussei syksyll.

Semmosell ilmall ku tuulee viel lämpimäst peltoje takaa ja on pimiää.

Tuule mukan tulee kypsän viljan tuoksu..aaaah.

Kuvioihi kuuluu ehdottomast viel kuutamoki.

Kokonaisuutenas on paikk joss ole käyn itteen pelottelemas.

Misä mä ny sitt käyn miss kaikk olosuhteet on juur nii sopivat..

Viime viikoll kaikk puut on kaaret talo ympärilt. 

Talo on pysytell isoje puitte syleilys ja ei oll näkyn oikke mihinkä suuntan.

Tänäp kävi kuvamas ehkä viimise kerra kummitus paikall.

Tapasi paikapääll miellyttävä ihmise. Tietyst mä jäin suustan kii.

(Kuvaus reissut on täst kivoi ett tapaa kivoi ihmissii)

Hän oll keräämäs rankoi ja tekee niist tietyst polttopuit.

Tämä nainen osas kertto paika historiastaki.

Täll autiotaloll tull oma tarinansa ja tämä on tarina loppu.

Kummallist ku hän tuns mun heti, mä en hänt.

Tull taas semmone olo ett apinan tuntee kaikk

 mutt apina ei tun kettä.

Talo meinata poltta. Tietäs vaa kosk ni olisi paikall.

Vuaskymmenii ei tätä kaffepannu oll tarvit.

Taitaa palaa ilosest ku tuli avataa..

Emännä essliina ja huivi on jään tuali karmill

Ei tarvitt sähvöi

Mutt kattokaas tätä, on sitt mainio keksintö.

Tollase "puun" määki haluun ku kuivattele pitkill naruill pyykei.

 Nähtäväks jää kasvaak puutarhas ens kesän viell akileijat..

Kärsivällisyys koetuksell

Riistakamera on viiko oll mettäs mein pirtin takan.

Ajatteli lähte hakema sitä pois ku epäili ett patterit taita oll finaalis.

Isänt piti metelii ettei yäll tarvi kamera hakke mutt kuka se kieltää!

Matkall mä hokasi ett juur ärräkamera suunta on menn hirvi..

jees ny tulee varmast kuvaa, oikke oli jo ilone.

Ennää puuttuu ilvekse karvaturri kuva.

No just juu patterit oll sitt lopp. Kellä muul ei voi oll tämmöne tuuri ku mull.
Miksen mä eile käyn laittamas uusii patterei.

Se siit hirvest sit..ja hirve kuvast kans.

Kyll koetella kärsivällisyyt mutt mä en luavut.

Kuva Wikipedia

Mutta ans oll mä kuuli helmipöllö pulputukse! Aina yhtä upeaa tuo ääni!

Jostaki suon laitamalt se nykki huhuili..mutt ihan tunnistettavis oli.
Myöhemmi kuuli pihall asti ääne mutt vaa muutama minuuti.

Pihas ole pöllö muutama kerra nähny mutt luannos en kerttaaka.

Laitan tähä alapualell linki mist voi kuunnell mitä mä kuuli..

https://audioboom.com/boos/702650-helmipollon-puputus-kantaa-kauas

Ny kannatta lähte hämäräs mettii kuuntele pöllö äänii, se on osaltas kevää merkki.
Helmipöllö aloittaki tua pesinnä aikasi kevääll ny on aika huhuill.

Laiteta ny muutama ärräkamera kuvaki

 Täss taitaa menn supi. Kauhee myähä on kamera napan kuva.
Paljo porukka on kulken ja kuvis näkyy ett kameraaki on hiukka ihmetelty.

 Näitt elukoi on kymmenii joka kantilt..

 Päiväll ja yäll..muttei sitä hirvee..
Huame mä viä kamera takas, ei autt muu.

Matalall lentoo..

...koko viikko!

No ny olis "lomaa" jos ehtis jotaki töitäki tehdä ja kirjuutell tänneki.

Eile mä sain siivottu iso suuli ja pikkuse varasto.

Ny on oll vuaros pirtti. Nii pitkä lomaa ei sentäs ole ett

ikkunat tulis pestyy..kaikk ajallas.

Viikoll on aurinko paistan oikke komiast.

Yhtenpäivän ku heräsi (yöfuki jälkke) ni mittaris oll plussaa seittämä!

Aamukaffeet joinki sitt ulkona.

Kamera on ollu melke naftaliinis viiko.

Riistakamera on jossaki mettäs.

Upeitt taivaafärei on oll mutt en oll kerin kamera kaivama esill.

Ihmisell on pikkase liika kiiru, pahus vie.

Eräitt tyypei tämä yllättävä aurinko loipotus häikäsee vaikk nukkuuki.

Tänäp on sitt oll sumune pakkaspäivä.

Poikkesi kauppareissull pikasest joel kattomas näkyyk saukkoja.

Täst mä halusi kans kerttoo..tää on aarre!

Eikä nämä sunkka oll mittä kaavoi mihinkä kleninkki..

(Miniä oll saan nämä yhdelt sotaveteraanilt ja mä sain lahjotukse)

Nämä puutarha piirustukset on vuadelt 1946-1947

Herra on sillo opiskell puutarhuriks Lepaall.

Rulla sisältä kaikkee puutarha liittyvä kute rakenteide piirustuksii.

Pikkase on aika tehny jo tehtäväns ja haalettan piirustuksii ja kirjotelmii.

Ny mun täyty nämä säilöö sillai ettei valloo tule piiruuka tykö.

Mukan on kans kirja..

(Mun oll pakko päälystä se muavill ku on aika hauras ja lytys)

kirjotett oike kunno kirjotuskoneell hakate.

Ny mu täyty menn lukema.

Huame mene isomppa kaupunkki ku on pakko.

Ostoslista ruppe pursuma jo siihe mallii ylitte.

Mä en tykkä shoppailust mutku kirpparill.

Mä toivottele teill kaikill oikke hyvä viikoloppu ja

 ystäväpäivääki samas kasas.

Luuranko hankell

Mahtaak mull oll kaikk iha kuasis ku mä ain kattele suulei.

Suuleis on joku sellittämätö imu. Jos mettä reunas on suull ni varmast

mä jossaki vaihees käyn kattomass mimmone suull se on..

Suuleitte ovis on yleens kauniit vanhat saranat, komeet lukot ja kahvat.

Mont suulii on pilat ku on laitett pellikatto. Kyll mä se käsitä ett se on kätevä

vaihtoehto ett saada suull pysymä kuivan. Ei autt mun kauneus ihanteen.

Vanha suulit on nähn vaikk mitä, ne ei ossa vaa kertto..harmi.

Suuli sanaa käytetä meillpäi taitaa lopunperin oll murresana.

 Suuli kaiketi on jossai lato, vaja tai varasto.

Mull suuli on suull.

Voikk ihmine oll tykästyn suuleihi?

Tämä suull seisoo keskell pelttoo.Joku on menn purkama seinä pois.

 Mä pahaa pelkkä ett kevääll taideta rosautta alas koko komeus.

Tämä on niinku luuranko hankell.

Vankka tekkoo kumminki on ku mikkä tuull ei oll tätä vien mukanas.

Mun mielest tämä on kauneimppi suulei mitä mä ole nähny.

Täss on jotaki luonnet koko rakennukses.

Yhten aamun mä ajeli kylill ja suuli ympärill leiju sumu..

helkatti meinasi ajaa ojaa. Näkymä oll iha uskomato.

Sumu tekk sellase näkymä ihan niinku koko suul olis leijun ilmas.
En voin pysähty kuvama ku liikennett oll pali.
No se siit suulist sit.

Tänäp on ollukki kaunis talvine päivä.
Aamull mä kolasi taas kaikk yäl satanee lumet pois.
Parituntti siin men riehumall ja hiki tull.
(Mutt tämäkä ei varma oll liikuntaa, sanois joku lekuri)
Historialline tämä päivä on ollu, mä ole opetell virkkama!
Kirpparilt kävin ostamas soffa ja kaks nojatoolii.
Tota kalusto ole kytän jo kuukaude ja nyt tein roiman tarjoukse
ja pahus vie se hyväksytti. Pualell halvemmall sain mitä oll pyynti.
 Ole haken kalusto joka sopis vanhaa
taloo ja olis jottai neljäkymment luvult. Ny onnisti.
Siementilauksenki sain aikkaseks.
Syrän sykkyräll mä tein päätökse ett ny en laitt esikasvatuksii
kun en kerkke niit hoitama. Kyll on karua.
Tälläst höpinää tänäp täält kahelist.


Toivottele mukava viikonloppua kaikill!