Uudelleen latautuminen

Viikko on sitt vierähtän sillai ettei lujemppa voi enä menn..tai jos menee

ni mä putto jossai pahas mutkas rattailt.

Maanantaist klo:16 perjantaihi klo:07 tull painettu töit 45 tuntii. 

Tyämaall oll kaike lisäks poikkeus tilanteide ohjeistukse pääll.

 Nukuttuu tull vaivase 4-5 tuntii joka päivä. 

Keskiviikon alko tuntuma ett mä ole sisätiloje vanki.

Tyämatkat on taittun oma henke kaupall. Liukast, pakkast ja pyryy.

Pari kertta auto läht ohittama ja mä ole saan jarrutta ku pusketa vaikk reka ettee.

Olenki tull siihe tulokse ett täll viikoll oll liikkeell pali ittemurha kandinaattei 

mikä sinänsä on valtaisa surullista.

Ohitus tilanteis ei välitett vaikk ei piiruka mäe takka näkis tuleek sielt vasta joku.

Pyryisen aamun ko ajeli kottii ni mun ohitte menn valkone matala malline auto

nopeutt oll ihan liian paljo ja auto peräpää heitteli hottentottii.

Kilometri pääst se auto oll ojas ja vierell seiso kaks vanhaa ukkelii(mun ikäsii) surkke näkösenäs.

Valtaosa autoilijoist ajaa pakoputkes kii ja etäisyysväli on vaa autokoulu ohjeistuksis.

Pitki viikkoo must on tuntunu ett binkohallist on moni voittan ittelles ajokortin ja kaffepaketi.

Pikkase päänvaivaa aiheutt sellane olemato juttuki ku riistakamera oll tallentan...

Ihan viera näköne mies on kuttaroin mein pello reunamall. Riistaa hänki on tavallas.

Ilmeist päätelle hän on kyll hokan kamera kuuses. Täyty selvittää sitäki viell.

 Yhten aamun ku heräsi (siis päiväll) paisto vähä aurinko.

Sitä ihailles huamasi linnut korkeell puus.Tilhet onki saapun puutarha aikas ajois.

 Karasi mäjel kamera kans ja huamasi ett pääll onki vaa yäpaita.

Isänt ja likka on sairastan norovirukse hett alkuviikost.

 Koton ja töis on leijaillu sellane aromine tuoksu.

 Säästän teijät yksityiskohdilt.

Mull on oll se vertta kiiru etten oll kerin sairastuma.

Tämä onki sitt ainoo kuva viikon aikan.

Omii ja toiste asioitt on toimitelt ja torstain kävein paikallislehde toimittaja.

Pyysi hänelt jottei laitettas lehtee kuvaa mun silmäpusseist. Katota kui käy.

Perjantain mä siivosi pirti. Pyykkikone jyskyt kuuskertta ja rupes huutama jo armoo.

Viime yän mä touhusi sitt kahtee ast ja meni maate.

 Olo oll sellane niinku joku olis klapill kajauttan suaraa alventtii.

Tämä valtava pitkä kirjotus viittaa siihe ett täst ruljansist ei selvii

mitenkä muuten ko vaa täytyy ladat ittes uudestas.

Posiitiivist täss lataamises on se ett keinot on keksitty ja varmaan moni se arvaaki.

Se on luonto ku mun lataa. Ei muutako kohnaamaa.

Luanto se on ku korjaa vanhanki koneisto.

Parast lääket on hiljaisuus ja raitis ilma. Kaike lisäks luonto ei vaadi mitään!!

Tähä korjaamise voi menn aikka ja mont kohnaamist mutt ei se mittää.

Alotinki sitt tänäp joelt. Lähdetti pojatyttäre kans reissu. Eväät otetti fölii.

Kartalt katteli etukätte ett käydä kattomas milt näyttää joel.

Pari kivaa paikkaa tiedos Siirinkulju ja Ämmänkuolema.

Pojatytär on 11v ja kerttaka hän ei kohnausreissuill sano ett mennä kottii.

Hän on oppinu tekee semmosii havantoja luonnost ett muakin jo huimaa.

Ny olla sitt tult Siirikuljull.

Joes on jäät vaa reunamill. Virtaust on ja vesi on aika korkeell.

Rannall on tuoreit jälkii ketuist, peuroist ja koiraki menny.

 

Siirinkuljun mutkane kohta tekiki joest aika leviän.

Mistähä tämä Siirikulju on mahtan saada nimes. En oll viell löytän tietoo mistä.

Jäät ja oksat muodottiva kaikkee kivaa katsottava

Pitsimyssyjä?

Muutama sorsaki nähtii..

Ämmänkuolema ku tultii ni rannast juur lähten elukka.

Jääll oll jälkii ja vesipisaroi.

Tulkitti ett täss olis ollu saukko ja ehkä kaksiki.

Ämmänkuolema on kuulemma saan nimes siit ku joku nainen

 on kuollu tänn kuorman alle. Mikä kuarma sitä ei tiedet.

 Rantaniitty on kuitenki ollu suosittu karjanlaiduntamis paikka.

(Ole luken paikkakunnast kertovaa historia kirjaa)

 Oikke kiva kolmetuntine ja lataus on hyväs mallis..