Kopkop

Mitäs jos vilkasis välil blokiinki. 

Ole pitän pikkase taukoo ku tull vaa jotenki sellane olo.

En kyll tie mimmone sellane olo on mut jotenki ei oo tehny miäl könötel koneel.

Kai maar seki täst ohitte menee jos menee.

Ole tehny lyhennetty tyä-aikka. Kiitos siit kuulu tyänantajal.

Siltiki on oll kiirus. Höh, aikas tyhmää.

Mikäs siinä hyvin on saan tehty rästi hommelei ja avitel myös toissi.

Ulkohommain pualest orottele vuatee 2017

 Nämä kaikk kuvat on otettu tänäp ku oli pitkäl lenkil.

Oli jotenki uskomato valo ilmas..keltane ja utune.

Pimein aika on ny käsill ja mun ei oikke elimistö mistä kohta oll oikeastas 

tarkotett tähä kärvistelyy.

Hätä ei tietyst oll paha ku talvipäiväseisauksee ei monttaaka päivä ol.

Ole siivon pirttii. Hävittän t-a-a-s suure läjä sälää.

 Rovio on palan ilosest ja kierrätykse kuormat kasvan.

Pölyhiiret tai sanoisinko rotat on saanu kyytii. Kluutit suihkanu.

En siivoo siks ett se härdelli juhla on edes..

mä siivoo sen tähde ku koht alkaa puutarhas hääräämine.

Nii tai oikeastas se kausi on alkan jo täll suurell siivous hässäkäl.

Hässäkä onki vaa kerra vuares..muute ole ulkon aina ku pystyn.

Loppuperin maailma on ihmeellisii asioi täyn..

ihan ku mä olisi kääntän tyärukkase nurin.

Ole opetell kutoma sukka! Se on jo ainaki yhde postaukse arvone homma.

Ikän en olis kuvitell itteen kiluttama puikoi tai jopa kiikuttama 

lankoi kassi tolkul kottii.

Sitäpaitti ole oll ain sitä miält etten ossaa mittä kuttoo.

Viimise sukan ole kuton kansakoulus ja siit sentäs on aikka melke satavuat..noin.

Vuas sitt kaateli puit puutarhavajan takan. Äitee tull jottai huutama..

kärekki huiroi ku tuulmylly.

En sunkka mä mittä kuullu ku moottorsaha pöris. 

No pakko se oll sammutta ku asia näyt oleva kovinki tährelline.

Äitee sanos: sää saa kyll opetell kutoma sukkaa.

 Pakko oll todett etten kerkke.

Päräyti saha uurestas käymä..höh mä oli harmistun kui tollas tule esittämä!

Kevääl mun käly huamautt samast asiat sillai jossaki sivuavas lausees.

Yhten ehtoon mä sitt koitin.  Semmone kamala räpäskäine keliki.

Mieli oll jo sopivast synkkee ja kapinalline.

Aattelin ett teen pönttiksee valkee ja heitä sinn tekele jos ei mittä tull.

Ens sain hunteerat millai ne silmukat luotiin. 

Kantpää kohtaa ast men jotenkuten...

Kolmee kerttaa sain kantpää purkaa. 

Puikot on vääntyn viutulaks ja lanka nällääntyn ihan hikiseks.

Aatteli ett en kyll luavut. 

Vanhast äitee kutomast sukast laski silmukoi.

Kavennuks kohrat oll reikäsii ja mun oll tuskane olo.

Mutt ny menos neljänne sukat ja puikot suihkii.

Vanhaki voi viell jotaki oppii.

Ulkoilut on jään melkose vähii. Jokase liikenevä valosa hetke ole hyäryntän.

Ottalampun kajos ole muutamii kerroi käyn lenkil..tääl mettäs ei oll katuvaloi.

Ottalamppu lenkit ei oikke innost. Kyll ettees näkee ettei mihinkä peurasarvii törmää..

muute onki aika tylsää ku ei voi kuvat tai kattell mittä.

Mun härdelli juhla on aika äkkii kyhätty kokoo. Likka on jottai leipon ku käyn kotosall.

Koristukse on piänt ja äkki viskat mäjel ku se hetki on ohitte.

Pikkase jottai askartelu ole tehny ja muutamat kukat ostanu. Se on sillä selvä.

Ostin täss uusii kirjojaki. Voisin ny mainita tämä kirja täsä.

Kerrassa mainio jos oot murteista kiinnostun.

Pali on tuntemattomi sanoi mut jotenki tuo praakkaus saattas onnistu.

"Ei suamen giäle missä muus sanas äffä tarvitak ko besofatis"

Koittaka jaksell ja ottakka rennost joulun valmisteluis.

Raivaust ja mont puuhaa

Johan on päässy puutarha villiintymään..

Kaikk mahdollise ajat oon koittanu raivat puutarhaa johonki kuosii.

Joitakin perennoja olen leikannut jo poikki koska

ovat niin risusen oloisia..ei auta.

Kuivuudest huolimati rikkaruohot ainaki kasvaa.

Monessa penkissä maa on edelleen kuivakkaa

mutta toki kasvit ovat selvästi virkistyneet sateesta.
Siementaimia on purkittanu kavereill ja siirrelly aukkopaikoill.

Tiikerinliljat kukkivat.
Oranssine färi on tervetullut nyt puutarhaa.
Mummollani on aina kasvanu tääll tiikerinliljoja mutt ne ova ajan
saatos hävinneet. Muistan lapsuudestani pitkän penkin talon päädyssä.
Hankin nyt viime syksynä nämä sipulit ja taidan vielä hankkia lisääkin.

Nämä kukat kuuluvat kallionauhukselle.
Tykkään kovasti noista punervista lehdistäkin.
Keltaisia kukkia on nyt paljon kuten kultapallo, hirvenjuuri jne..
Syyskesään kuuluukin mielestän keltane lämmin färi.
Taimitarhalt kävin ostamas muutama nauhukse taime lisää.
Olisko toine oll lapinnauhus..toist en ny muist.
Semmost asia mä ihmettele ku syksy on mahdottoma
mukavaa ja sopivaa istutusaikka kuten kevätki..
taimitarhat ei kyll oikke panost enää tähä sesonkii.
Ainaki tääl paikallises ei juur valikoimaa ole.
Kauppa varmast kävis ku olis mitä ne myyvä.

Ikisuosikki kirahvinkukka availee nuppujaan.
Kevääll näytti ett tää kaunokaine ei kuki ollenkaa mutt sentäs muutamii
kukkia tulee..siementaimia on valtavast.
Enskesän kukinta lienee sitt runsaanpaa.

Ylläri kukkia tämä punalatva harsuine kukkasineen.
Punalatva on kukka joka ei tääl oikke menesty..en tie mihin sen siirtäs
ett sais puhtia kukintaan ja yleensäkin kasvuun.
Pitää ny miettiä ku on muutakin siirtoa odottavii kasveja.

Syysleimut on alottan kukinnan tämä liila on yleens se eka.
Leimut kärsi kovast viime talvest mut joitaki sentäs jäi henkii..
mutt heikost tosin.

Kultakärsämö kuuluu keltasten sarjaan.
Kaunokaine tuoll kuvan vasemmas reunas varastaa mun huomio..

Oiku mä tykkään täst maksaruohos. Lehdet syvän punaset..

Kukat avautuu hitaast ja kukinta kestää pitkään.
Aamuisin kukka ihan hohtaa kun aurinko nousee mettän takaa
ja säteen osuu vinosti punervii lehtii.

Kiviaidan pääll levistyy hissuksee tää tavalline mikälie maksaruoho.
Alimmaise lehde pakkas kärventymä helttees ja kuivuudes mut ei
tunnu oleva enää mittä haittaa ku sai sadetta..

Huikea vadelma sato huipentuu keltase oikke makkee vadelma kypsymisee.
Mahdottoma maukas tämä "Fallgold"
Hyötykasvi sados ei oll muuto hurraamist.
Yrttei ei tarvin kuivat kuivuris ku ne kuivetui jo kasvimaall.
Porkkana ja punajuur sadost ei tarvi orotta mittä..
lapiol saa kaevaa "sementin" joukost ylös.
Kesäkurpitsa satokausi on alkan ja näyttä lupaavalt.
Sipulit oll pakko nostaa maast ku varre vett kellaseks.
Sipulit onki melko muhkee kokosii.

Pihlajat ovatki upeit nyte.
Marjoi kannatta pakasta lintui varte jos vaa pakastimest joku kolo
näit marjoi varte löytyy.
Talvell ne on lintuje suurint herkku.

Tänäp kävi suall toss muutama sadan meetrin pääs..
kävin kattomas mikä bilehile krookotus siell on oikke menollas.
Iltasell se alkaa ku kurjet juhlii..myähä yöhö siell humutaa.
Viis juhlija näin tönkimäs suata. Yäll taitaa oll viiskymment metelist päätelle.

Oikeastas toine asia oll tämä..
Karpaloit tulee sen vertt ett kannatta näppis käyr palelluttamas
sit joskus lokakuus..
Mukava puuhailuu puutarhas!

Tervetuloo Hannele tänn Kahelinkulmall.

Järki kulta älä vaa jätä..

..meinaa se vähänenki mikä täss nuppanderis viel on tallell!

Vuasvuare jälkke tää kevät pakka ravistele kahelii ain vaa pahemmi.

On se kevääll vaa semmone voima et totaaline hurahrus tapahtuu

muutamis päivis..ei sitä huamaa se vaa vie mennessäs.

Se ei varot millää tavall, ei lähet oireilullas viestii..

pamauttaa vaa läpitte!

Ny tämä hetki tuntu asettuva siihe ku viimisekki lume rippee sulan.

Se vaanii nurkan takan niinku tämä köynnöshortenssia upeine silmuinee.

Se tulee ja kietoo sun ajatukset ja toiminnot semmose solmuu

ettes viikkoihi tiär mistää muust juur mittä.

Hurahdukse kourii joutunu kaheli säntää sinsun ja tän.

Tyäkalu pakka olema hukas. Toist homma aloteta vaik erelline keske.

On siirtelyy, kraappimist, suunnitteluu, katteluu, kärryttelyy

 ja pahint täss kaikes unettomuus.

Ja kehtaak sitä tunnustaakka..

et keskell yät on taas kerra tarvin menn kattoma pensaitte paikoi.

Taskulampun kiilas ne hyvin selkenee..enne ei uurestas uni tullu.

Haravat suihkaa ja saha suhisee. Oksasakset napsaa.

Polvisuajat on hyvät ku konttaa kukkamait..rusako pask papanoitte joukos.

Dooppinkki tulee otettu burana muaros ko kroppa oikuttelee.

Mittä muut ei oikeastas päivä mitta tarvitakka..

ehtooll voi sitt tyhjenttä se jääkaapin sisällö ku nälkä kirise sualistos.

Hurahtanu tarkista almanakast ku vaa ei olis mittä menoo

mihin tarvis iha pakoll mennä. Muukko tiätyst leipätyä.

Pahin pelko ettei vaa menn loukkama ittees tai tulee kippeeks muute.

Edell mainittu tapahtuma suistaa hurahtanee iha alamaihi.

Välill könytä kattomas kaikki kevää ihmetyksii..

jokasse mettä notkoo tarvis viell nokkas kerit lykkämä.

Ihailuu herättää kaikk mettäst kuuluva kevää äänet..

vaikk ny naapurin tylsä sirkelin vinkauski.

Suall hurahtanu oll pyrkimäs mutt ei onneks päässy ku polku iha vete vallas.

Tupasvillaha se siell nosta kans jo nokkaas lämpöö kohti.

Pikkase hämärän ehtoon voi lähtee rauhottuma järve rantta..

kattelee joutsenii, kurkkii ja töyhtöhyyppii.

 Vaikeuksii on pysytell paikall tai hissuksee hivuttaa ittes

lähemmäs katava pussiko läpitte jott näkis paremmi upeet linnut.

Hurahtanu ei meina verkkareissas pysyy siin vaihees ku huamaa 

pelloll mustii mytyi mikkä liikkuva..

...teerii!!

Niskat flinis tähyte koivun latvuksii..

lopult on pakko heittä ittes makkamaa kentturall.

Järve jääll ei oll mittä asiaa.

Valkone jää on muuttun mustaks ja hetkist on kii koska sulamine

alkaa hurinall ja sitäki tarvis oll ihmettelemäs.

Hurahtanee päivä kruunaa punane taevas.

Melke sama färine ku hurahtanee alventti ku kerra palan

keväises aurinkos!
Terveissii muill hurahtaneill ja mojova hurahtamis viikkoo.

Marraskuuhu muutama tunti

Puutarha hommelit on melkose hyväs kuasis ett talvi voi sitt
vaikk mun pualestan tull.

En mä hantti laitt olenka vaikk olis iha kivoi lämpimii päivii.

En kaippa mittä pakkasii, sattei enkä räpäskä.

Ne päivä ku maa ei viell oll jääs on plussa päivii.

Plussa päivie aikan siirtyy ainaki kive ja pressu alt löyty multta.

Puutarha reunamilt löyty mone sortist oksa ja kränä voi rakennel 

ja parannell risuairoi. Kerät taltte kepei ja saitoi. Varastos on hyvä oll

jokasse lähtöö tukikepei tai vaikk piäne aidantte vermeet.

Mutt jos tulee lunt ni mä en tykkä. Sillo toppas hommat.

Jossaki välis mä alota puitte klapitukse. Pöllit odottava pinos tuall tekopaikall.

Täll hommall ei oll kiirut..voi tehrä vaikk jouluviikoll tai ensvuan.

Tänäp huamasi ett rhodolandias on yks pysty kelottun mänty.

En käsit kuin on jään huamaamati. Nykki olisi men ohitte mutt

rupesi ihmettele ett kuin kauhioi kaarna siivui maas on läjä.

Kualeva puu täyty rojautta nurin enne myrskyje tuloo.

Muutama iso kuusi täyty kaatta mutt siihe tarvita jo kaataja

joka kiippe siin puuhu. Ne puut ova liki rakennuksii. 

Näill systeemeill ne talvise puuhat täst etene, melkke vanhoill kaavoil.

Valone aika sitt vaa vähene..tänäpki tull hämärä jo heti viire jälist.
 Keske päivä pimeys, sukkela touhuu.

Täsä vaa täyty muutta toiminta tapojas. 

Pikkase järkeill millai saa kaikk irti siit valosast ajast.

Ulkoilmaeläjä pahin aika alkamas jos ei pysty puuhama tai kohnama.

Mä jo isännäll täs selostinki uudet systeemit. Hän vastas ett; hmm jaaha.

Eli ei sitt kuunnellu yhtikäs mittä.

Muutenki välill tökkii tämä kahdekeskine yhteydepito.

Yhtenpäivän keskustelu menn näin;

Mää huusin yläkerttaa:kosk sä meinaat sin kauppa lähtee?

Isänt vastas yläkerrast: en mä ny kerkke

Mää: mitä sä ett kerkke?

Isänt: Mitääh?

Mää: no mitä sä sitt teet?

Isänt: en mä mittä tee ku mun täyty koht lähte kauppa.

Marraskuu osalt on almanakkaa kertyn kaikkii merkinnöi..pikkase liikkaaki.

Joulukuu alkuki menee viell samoil linjoill.

Mä en oikke tykkä semmosest on ain on jottai menoo. Onk ne sit kaikk mitenkä

tarppeellisii vaikk kuuluuko katekoriaa "kissanristiäiset" se mun täyty ratkast sitt

ku se aika lähestyy..Mä vaa en oll mikkä homppaaja. Kotihommat tehdä eka.

Ja jos joku lähimmist tarvitte jottai appuu ni mä kyll luavu "kissanristiäisist".
Täytyy toivoo ettei vaa tull mittä flunssa se meina sitt kestä ku saa mun kiinni.
Tähä syystalvee ne flunssat ny ittes on parkkeerannu.

No kyll tämäki kuukaus täst kuluu ja kohti kevät ollaa menos!

Siemenluettelot ilmestyy ja siihe ast voi selaill niit vanhoi.

Ole kaivan esill kauhia pino vanhoi puutarhalehtiiki.

Tuunaamise vartoo pihasauna kämpäs.

Oikeastas kiva aikka marraskuuki...
vaikk mä vedinki nämä kuvat harmaiks.

Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa.
Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää
talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin.
Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa
ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon,
turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä
ja arvokasta ja ikiomaa.
Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät.

*Tove Jansson*
suomennos Kaarina Helakisa