Pulinaa puutarhast

Istuin aamull kaikes rauhass ittekseni nauttimas hyväst suklaakaffeest.
Tunki juur suuhuni komiaa saaristolaislimpuu siivuu.
Kui mä meninkä sitt saman aikasest vilkasema kööki klasist mäjel.
Jummi peura menee ja lönköttää keskell pihaa tulos pihasauna suunnast.
Sillo mä lähdi (suklaakaffe kaatu pisi pöyttää ja loris pöörä syrjäst laatteell)
hätäsest kiskoin isännä reinot konttii kuistilt.
Otin semmose juoksu spurtin ett ole ittekki yllättyn.Mull oli henke hätä.
Jos tulee yks peura ni tulee kaks peuraa jne..
voi mun japaninvaahtera, korkkipuuni ja päärynäpuu!
melkein ulvoin pinkoessani puutarha perukoill..
isännä reinot ei ole koska nii kovaa kyytii saan.
Onneks ei ole naapureit. Huamasi ett mull yöpaita vaa pääll.
Päärynäpuust oliki sitt syäty yks oksa.
Piti mun arvat ett peuroi liikkuu ny paljo nurkis ku niit
ole ny mont kertta treffan peltoje laitamill.

Sitt tuli muutos päivä ohjelmaa.
Mun oll pakko ruvet suojama kasvei vimmatull kiiruull.
Ole jättän suojaamise viell ku on ollu nii lämmint.
Japaninvaahteras on lehdekki mutt olkkoo
tätä mun lempparikasvii ette muuto syä!

 Siell se on havuje suojas koko komeus.
Jätin tualt yläpääst auki tuan suojan ett ei iha nii umpinaine viel ole.
Samanpelin tein peikonpähkinäll ja korkkipuull.
Päärynäpuu sai kans oman verkon.
Päärynä on jo nii korkee ettei sitä suojaa mikkä mutt jos runkoo
ei saatas ny kaluttuu. Tää puu on jo mull kolmas minkä oon hankkinu.
Aikasemma on menn peuroje ravinnoks.
Toisaalt kävi tuuri ku huomasi peuran aamull ja positiivist on kans
ett mä pysty viell juoksema ole kuvitell ettei ikuna onnistu.
On tämä välill ankara taisteluu tämä puutarha pito. Tottavie sano mää.

Raivasin alueen miss kasvaa mull saniaiset.
Yleens vast kevääll korjaa pois kuihtuneet varret.
Ny siihe oll selvä syy. Ostin 400kpl lehtolaukan sipulei.
Kahtee eri kohteesee ole ny niit laittan.
Mull ei ole kokemust täst sipulikasvist mutt mielikuvan mukkaa ny menin.
Olettasi lehtolaukan kukkiva enne ku saniaise nouseva tuolt maast.
Tähä kohtaa tule aikasi kevääll ain ketuleippää joka ehtii kukkima
enne ku saniaiset kiertävä rullas auki.
Katotaa kuin käy, ei tiedä enneku menee ja koklaa.

Loput lehtolaukan sipuleist meniki sitt aidannepenkkii.
Luuletteko ett käänsin kaikk pikkuruise kynne kokkose sipulit oikein päin?
Juu en varmasti kääntän. Toivota ett kasvu silti tulee.

 Suulin takana oleva rhodolandia on ny sitt raivattu koivuist.
Tai siis niist koivuist mist mä halusin pääst eroon.
Olen mä tätä rojektii tehny mont vuatt.
Ny ku mä sain sen valmiiks ni tull semmone haikee olo..tässäkö tää oli.
Läksiäisiks meni ja rojautin ketturall viell tollase kuusen ryjän.
Tarvii tollase rankan muis rojekteis.

Kaikk pöllit odotta läjis ett isänt kiikkaa ne mun klapin teko paikall.

 Elsa on tulos tarkastama aluet tuolt pitkospuit pitki.

Kanno nokas istues oli ilo kuitenki päälimmäisenä,

nyt mä saan alkaa istuttelee havuja, atseloita ja alppiruusuja tänne.

Olenkin aloittanut istutukset tuolta alueen eteläpuolelt.

Homma ei ole vaa edenny ku piti odotell ett saan koivut nurin..

 Muutamii alppiruusui on hyväs kasvus.
Yks ainoo atsalea kasvaa hyvin ja tuotti siemenii mikkä mä tietty otin taltee.

Erillaise havut tykkä olostas tääll.
Parise sataa neliöö olis ny sitt tilaa temmelttää.
Voiku sais lottovoiton!