Marraskuuhu muutama tunti

Puutarha hommelit on melkose hyväs kuasis ett talvi voi sitt
vaikk mun pualestan tull.

En mä hantti laitt olenka vaikk olis iha kivoi lämpimii päivii.

En kaippa mittä pakkasii, sattei enkä räpäskä.

Ne päivä ku maa ei viell oll jääs on plussa päivii.

Plussa päivie aikan siirtyy ainaki kive ja pressu alt löyty multta.

Puutarha reunamilt löyty mone sortist oksa ja kränä voi rakennel 

ja parannell risuairoi. Kerät taltte kepei ja saitoi. Varastos on hyvä oll

jokasse lähtöö tukikepei tai vaikk piäne aidantte vermeet.

Mutt jos tulee lunt ni mä en tykkä. Sillo toppas hommat.

Jossaki välis mä alota puitte klapitukse. Pöllit odottava pinos tuall tekopaikall.

Täll hommall ei oll kiirut..voi tehrä vaikk jouluviikoll tai ensvuan.

Tänäp huamasi ett rhodolandias on yks pysty kelottun mänty.

En käsit kuin on jään huamaamati. Nykki olisi men ohitte mutt

rupesi ihmettele ett kuin kauhioi kaarna siivui maas on läjä.

Kualeva puu täyty rojautta nurin enne myrskyje tuloo.

Muutama iso kuusi täyty kaatta mutt siihe tarvita jo kaataja

joka kiippe siin puuhu. Ne puut ova liki rakennuksii. 

Näill systeemeill ne talvise puuhat täst etene, melkke vanhoill kaavoil.

Valone aika sitt vaa vähene..tänäpki tull hämärä jo heti viire jälist.
 Keske päivä pimeys, sukkela touhuu.

Täsä vaa täyty muutta toiminta tapojas. 

Pikkase järkeill millai saa kaikk irti siit valosast ajast.

Ulkoilmaeläjä pahin aika alkamas jos ei pysty puuhama tai kohnama.

Mä jo isännäll täs selostinki uudet systeemit. Hän vastas ett; hmm jaaha.

Eli ei sitt kuunnellu yhtikäs mittä.

Muutenki välill tökkii tämä kahdekeskine yhteydepito.

Yhtenpäivän keskustelu menn näin;

Mää huusin yläkerttaa:kosk sä meinaat sin kauppa lähtee?

Isänt vastas yläkerrast: en mä ny kerkke

Mää: mitä sä ett kerkke?

Isänt: Mitääh?

Mää: no mitä sä sitt teet?

Isänt: en mä mittä tee ku mun täyty koht lähte kauppa.

Marraskuu osalt on almanakkaa kertyn kaikkii merkinnöi..pikkase liikkaaki.

Joulukuu alkuki menee viell samoil linjoill.

Mä en oikke tykkä semmosest on ain on jottai menoo. Onk ne sit kaikk mitenkä

tarppeellisii vaikk kuuluuko katekoriaa "kissanristiäiset" se mun täyty ratkast sitt

ku se aika lähestyy..Mä vaa en oll mikkä homppaaja. Kotihommat tehdä eka.

Ja jos joku lähimmist tarvitte jottai appuu ni mä kyll luavu "kissanristiäisist".
Täytyy toivoo ettei vaa tull mittä flunssa se meina sitt kestä ku saa mun kiinni.
Tähä syystalvee ne flunssat ny ittes on parkkeerannu.

No kyll tämäki kuukaus täst kuluu ja kohti kevät ollaa menos!

Siemenluettelot ilmestyy ja siihe ast voi selaill niit vanhoi.

Ole kaivan esill kauhia pino vanhoi puutarhalehtiiki.

Tuunaamise vartoo pihasauna kämpäs.

Oikeastas kiva aikka marraskuuki...
vaikk mä vedinki nämä kuvat harmaiks.

Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa.
Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää
talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin.
Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa
ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon,
turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä
ja arvokasta ja ikiomaa.
Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät.

*Tove Jansson*
suomennos Kaarina Helakisa