Lumettomalta jäältä voi nyt löytää näitä ihania kuurakidesykeröitä aivan kuin rusetteja!
Vanhasta luontolehdestä luin että sykeröitä syntyy kun ohuesta jään railosta vapautuu vesihöyryä.
En muista nähneesi näitä kukkia joen jäällä, joskus kyllä järvellä.
Auringonlaskun aikaan ajelin järvelle. Täällä ei noita sykeröitä sitten ollutkaan.
Kaislat olivat taas saaneet aivan eri sävyjä.
Jääkin kantoi jo. Joku oli ajellut moottorikelkalla.
Keskelle tätä pientä järveä en vielä tohtinut mennä.
Auringon kultaamaa
Kaivoin luistimet esiin. Muutama vuosi sitten ostin nilkoista tukevammat luistimet.
Samalla ostin numeroa isommat jotta mahtuu kunnolla villasukkaa.
Järvellä kun luistellessa aika hurahtaa kuin siivillä ja herkästi palelee varpaat.
Alkuunsa on taas totuttelua. Talvella 2010 intouduin niin luistelemaan etten meinannut
seuraavana päivänä pystyä nousemaan yläkerran portaita.
Koska olet viimeksi luistellut?
No nyt vihdoinkin sain vastauksen aikaan, siis haasteeseesi. Ja kiitos tunnustuksesta!
VastaaPoistaAivan ihania kuurankukkia.
Jäälle minunkin tekee mieleni, tosin ei mitään asiaa luistimille enää. Ostin myös luistimet aikuisiällä, mutta ovat jääneet varastoon ja hiiret söivät nauhat. Siitä opin että suutarin pitää pysyä lestissään.
Lovely snowphotos.I like the lines.
VastaaPoistaGreetings
JetteMajken
kauniita jääkukkia! Minun luisteluistani on varmasti jo liki kymmenen vuotta. Osallistuin tuolloin Kuopion jäämaratonille.
VastaaPoista