Perjantai ja lauantai

Loma jatkuu ja tulee sellainen olo..ettei ne työt taida tekemällä loppua!

Kutakuinkin tavoitteeseeni pääsin.
Lomakin tässä loppuu..pah.

Perjantaina sain metsäisen rinteen siivoutua kaikesta tuulen heittämästä roskasta.

Karhunvatukat kasvavat myös samaisessa rinteessä ja sai kauhealla ähinällä katkottua

 kuivat oksat pois,-että osaavat olla täynnä vihaisia piikkejä.

Metsäiseen rinteeseen hyvä hara on sellainen vanha kunnon heinähara.

Haralla vetelin kuivat oksat ja ruohot vanhalle tielle josta tyttäreni

kärräsi monta kärryllistä roskaa pois.

Kivetyksiä tuli taas siivottua. Nyt vanha tie näyttää siistiltä.

Varastoon on kertynyt kaikkia merkillisiä tuoleja,

 kannoin ne vaihteeksi  tuohon aidan eteen.

Tämänkin kivireunuksen sain siistittyä isommista oksista.

Huomasin että ahomansikatkin

tekee jo lehteä tossa aidan päällä.

Katos vaan,-uusia naapureitakin tulee vinhalla vauhdilla..

Käpyjä olen kerännyt talteen jatkuvasti..on sitte mainiota katteena.

 Punalehtinen japaninvaahtera on hengissä ja lisäsin sille käpykatetta.

Viime vuonna jäi väliin tämän vanhan tuomen siistiminen.

Katkoin vähän oksia ja vetelin nokkosia juurineen kivien joukkosta.

Tuomen vasemmalla puolella kasvaa metsäpaatsamaa jota koitan myös varjella.

Paatsaman juurelle on sitkeästi pesiytynyt pajua jonka nyt melko hyvin saanut 

kitkekettyä pois juurineen..huh huh 

Tuomen oikealla puolella on ollut risuaita. Lähinnä suojaamassa vierellä

kasvavaa japaninvaahteraa. Aita oli jo pahasti lahonnut ja aloin sitä 

vielä myöhemmin perjantai illalla purkamaan.

Sinivuokot kukkivat upeasti

Kaikki kissat ulkoilevat koko valoisan ajan.

Välillä torkutaan aidalla tai ruohikossa.

Börjellä oli ensinmäinen sisilisko jota heiteltiin ilmaan!

 Lauantai aamulla aloin tekemään aitaa ja totesin,

 että tässähän loppuu nämä poikkipuut heti alkuunsa kesken.

Ei auttanu kun ottaa lava-auto ja hurauttaa metsätien varteen, mein puu savotalle.

Meno oli heti sanoisinko hieman haasteellista. Kuusen latvuksia roikkui tien päällä.

 Mä karautin alta sillai kiemurtelemalla ja oksat vaan krapisi.

Isommalla autolla kun tänne tulee täytyy ajaa aina tie loppuun asti että saa auton käännettyy.

 Ja kun mä lähestyi tätä kääntöpaikkaa niin aurinko kajasti sivusta..keskellä tietä

seisoi komee hirvi, upee näky!

Siin se katoi mun autoo ja mää sitä ja tilanne kesti sekunnin.

Aika kasan keräsin ohuita risuja.

Kiipesin ison kiven päälle ja tiirailin kahelinkulmalle.

Joo noi isot kuuset kun tossa on kasvaa mein pihassa!

Keskellä uhkeana on pihakuusi Anskarius.

Mettäs olis sitten ollu vaikka kauan..

Muutaman käppyräisen kannon heitinlavalle. Puutarhassa ei ole

koskaan kantoja liikaa, vai onko?

Suopursukin alkaa kohta kukkimaan, nuput on jo upeita.

Vesurilla minä siistin nuo ohuet rangat ja viimeistelin aidan.

Ei häävi ole mutta virkansa toimittaa.

Nuo pysty tolpat ostin viime syksynä alesta.

Tolppia ei saanu lyötyy maahan tasaisin välein kun tuolla kuusella oli

niin mahdottomat juuret.

Tolppien päähän laitoin taas noita saviruukkuja.

Karhealle sisäpuolelle pääsee taas ötökät pitelemään sadetta.

Voishan tähän laittaa vaikka mitä koristeita.

Tämä oliki nyt melkoisen pitkä postaus..

.Kaffetta täyty juoda istumalla tuossa keltaisessa tuolissa.

Tekemistä olis vaikka mitä, mutta on pakko mennä raivaamaan 

sisätiloja kun koti muistuttaa jo rytökärpän pesää, niinku täälläpäin sanotaan.

Se on moro!