Pahanilmanlintu

Ans oll ku mä ajeli tänäp kottii reissultan ni kotitiell könöt tämä pahanilmanlintu!

Nii just juur sellane tämä vehje on, yks mitä mä inhoo ylikaike.

Pahailmalinnu näkemine tietä tuhoo, kamalaa tuhoo.

Autos mä jo ittekseni ääneeni manasi ett mihis kuvittelet olevinas menos!!

Mun tull kauhee vilu ja sydän rupes hakkama.

Hetke mä kelasi läpi kaikk mettäomistaja ku tälläst helvetin harvesterii ny tarvis.

Silmä pyäri ku kuramylly pääs ja sit mä äkkäsi..ei kai vaa..

ei voi oll tott..APUA!

Mä kurvasi vauhdill kottii ja samall vauhdill mettä laitamaa. 

Karasi pahanilmakonee perää ja se heilut mull vaa tota punast takapualtas.

Eka mä pelasti riistakameran ku en oll iha varma mihi toi kamalas kouras tuuppaa.

Sitt mä seurasi ku varjo pahailmanlinnu peräs. Täss vaihees tiesi jo mikä on kohde.

Mä voin pahoin ja olin aivan lamaantunu.

Halusi vaa varmistu ettei kuski men ja aja pojan palstan kautt

mist viimeks hajott ojarummu. Siit meinas menn mutt näkk mun kylti.

Peruut ja joutu kääntyy vasemmall. Hajott sitt se toisenki ojarummu.

Koko aja kuski vilkuill peileist ja varma mietti ett mikä hullu akka

tuall mun peräs karaa!

Kohde oll sitt tämä kuusikko.

Kuusikko on täyn elämää. Tää on se paikk miss mun riistakamera  on oll.

Kolmise hehtaarii lintuje, elukoitte ja kasvie turvaa.

Ympärill ku on vaa taimikkoo ku on hakat muutamii vuosii sitte.

Maasto muodosta kanjoni mink pohjall makkava peurat.

Kuusitiaisii lentelee parvin täss mettäs. Puukiipijä pesii.

Lehtokurppa lentää kesäehtoisi suara linjaa tonn mettä.

Taivaanvuohi asustaa eteläpualeises kärjes miss kosteikkoo.

Tämä on paikk miss kuulin helmipöllö huhuilun.Viirupöllö ään jää kuulematt.

Pyy pesii ja palokärjell on syätävää ku mont isoo murkkupesää.

Kesäsi ku aurinko laskee pulut kokoontuu kuusiko reunamall oksill.

Kuusiko pohjas on mustikka, liekoo kaikki erillaissii sammalii.

Kosteikos on lähde mink reunamall mun pappa on keittän pontikkaa.

Koht tämä kaikk on menetett ku pahailmalintu riehuu.

Ja älkkä sanok ett se mettä kasva koht, ei kasva! Ei ainaka ikimettä.

Kamari klasist ole kärsiväll ilmeell seuran tätä tuhoo. 

Mull oll nii paha olo ett meni ja soiti mettä omistajall.

Myähäst se tietyst oll ku sopimus mettäyhtiö kans tehty viimekesän.

Hän ei oll tietän mittä kuinka pali elämä häne kuusikos on!

Onneks kerto ett vaimo halus säästä tuo eteläpuoleise pään mettäst.

Katota tajuuk pahailmalintu pysät siihe.

Mä usko ett omistaja tulee huame paikall se vertta oll mun

soittos tohkeissas.

Ja mä tiedä ett jokane saa mettälles tehdä mitä tykkä.

Sitt ku pahailmalintu oll lähten mä meni kattoma.

Kamalaa, kerta kaikkiaa. Seuraavaks ku peurat tulee ni ne ei usko silmiäs.

Vasemmas yläkulmas näkyy mein pirtti.

Mä voin sanoo ett mun tull kyynelee silmii.

Ole kauhee herkkä.