Kahelin päivä

Upeeta kun on vapaata työstä ja saa puuhastella koko päivän pihalla.

Aamun pakollisten sisähommien jälkeen lähdin viimeistelemään projekteja ulos.

Maukke oli saanut uudet terävät hampaat ja olipa komeeta päästellä omenapuun oksat

pölleiksi ja kiikutin risut nuotioon.

Rakennus projekti piti viimeistellä.

Tämä on sellainen jokanaisen klapikatos.

Asettelin pohjaksi ensin nuo trukkilavat ja sitten pystytin nuo pattinki tuet.

Lapiolla kaivelin kuopat ja puisiin lavoihin kiinnittelin tukipuut isoilla nauloilla.

Toinen pitkä katto juoksu olikin jo paikoillaan. Nyt piti sitten jostakin kehitellä toinen..

Ei auttanut kun kaataa kuusen kränä tähän tarkoitukseen.

Sähkölinjoja piti varoa ettei rojahda päälle...muuten menee meikäläiseltä

moottorisahan käyttö lupa hyllylle. En ottanut sitä riskiä.

Do dii. Nyt on katto tooli vedetty työmaalle.

Pikkasen paremmin voisi karsia nuo oksat.

Jo kelpaa.

Raskas oli yksinäs nostaa rankaa pattinkien päälle.

Viiden tuuman nauloilla hakkasin rankan kiinni. Kyllä pysyy.

Ihme kyll kertaaka ei tullu lyötyä sormeen.

Kaikki ylipitkät aisat poikki moottorisahalla.

Hetekka varaston aisapuut alkaa hupentumaan..

Nyt tarvitaan muutama tukeva ja sivuille muutama solakka.

Kiinnitys

Ja tukipuut sivuille..

 Vanhoja kivilevyjä katoksi.

Isäntä aina ihmettelee näitä mun erillaisia varastoja..

nyt näitäkin tarvitaan.

Katon laitan paikoilleen kun olen kaikki puut ensin klapittanu.

Assarin tuli pissa hätä.

Maukke sai teräketjuöljyä.

Mä kävin syömässä kun tytär oli laittanut ruokaa.

Mä sit inhoon mennä välillä sisälle laittama sapuskaa, nyt mukava 

kun saa mennä valmiiseen pöytään.

Muutaman rankan sahailin pölleiksi ja klapittelin sitten alkoikin satamaan.
Pellon laitamassa olin näkeväni pöllön.

 Assari Mintun kanssa mentiin sateen ajaksi pienille päiväunille.
En nukkunu tälläkertaa kolmea tuntia, kaksi vaan.

Päivällä sain ajatuksen lähteä suon reunamalle hämärän tultua.
Pöllöjen kuuntelu on niin upeaa.
Kuukin oli kiivennyt jo taivaalle ja tuuli oli melkoisen navakkaa.

Pienen hakkuu aukean läpi kuljin tiheään kuusikkoon.
Tänne ei tuulikaan sopinut.

Hämärä, melkein pimeä metsä on salaperäinen.
Ja sitten sen kuulin..vihellys, toinen, kolmas..varpuspöllö!!
Siis niin upeaa!
Otsalampun kajossa tulin takaisin.
Tuuli oli yltynyt ja taivas tummentunut. Nyt kuukin näkyi jo selkeästi.

Tällänen päivä tänään