Keskellä "ei mitään"

Äitini kanssa oltiin "kohnaus" reissulla.

Muutama tunti vierähti ja löysimme upean paikan 

keskeltä metsää.

Metsäistä polkua kilometri ja aitta tervehtii tulijaa.
Aivan ensinmäinen huomio..ei sähköjohtoja.

Varjoisan rinteen iso kellari. Vuosilukuna 1910
Etuseinä antaa viitteitä että talon väki on ollut melkoisen äveriästä porukkaa.

Hulppean navetan tarpeistoa.

Navetan päätyä on paranneltu tuohilla ja päreillä.
Aurinko ja sade haperruttanut hirsiseinää. Näppärä ratkaisu.
Navetan sokkelikin tehty uhkeista kivistä.
Melkein kaikkien rakennusten katolla oli pellikatto.
Jostakin kumman syystä savupiiput kaikki purettu.
Pellikattojen asennuksestakin lienee roimasti aikaa.

Hevostalli. Hirsien rakosista näkyi kiesit.

Navetan seinät alkavat sammaloitumaan.
Luukusta kulkee toistuvasti joku eläin sisälle pahnakasaan.
Lienee supi saanut ihanan kodin.

Asuinrakennuksen vintin ikkuna

Kamari?

kurkistus verhon raosta..

Lampola ja hirvimiesten passi paikka 13

Vieressä varmasti taloon kuulunut pelto.

Veräjä on nyt tarpeeton

Kovassa käytössä tämäkin salpa ollut

Kaivo oli ihan pihapiirissä. Vettäkin näytti olevan

Taidokasta..ei ollut muovisaaveja käytössä.

Elanto lienee tullut pellon antimista, karjanpidosta ja metsästyksestä.

Varmasti myös kalastuksella oli merkityksensä,-suulista löytyi taidokkaasti

tehty rysä vanteineen ja ehkä pellavasta verkko.

Hyvin palvellut.

Talon kulmauksessa on kasvanut ainakin mustaherukkaa.

 Pihapiirissä jäänteitä omenapuista ja syreeneistä.

Omenatarha oli aidattu aidalla joka oli lahonnut maahan.

Kaunista on ollut ja on vieläkin.

 

Mikähän perhe täällä keskellä metsää on elellyt?

Miten kaikki on päättynyt?

Mikä on paikan tulevaisuus?

Näissä paikoissa mielen valtaa haikeus.

Nykyajan ihmisestä ei taitaisi olla elämään täällä..

ei ainakaan kovinkaan monesta.

Mikähän mahtaa olla tilan todellinen ikä?

Pitäisikö kellarin vuosiluku kutinsa arviossa, jotenkin epäilyttää.

Uskon tilan olevan vanhempi.