tiistai 25. maaliskuuta 2014

Keskellä "ei mitään"

Äitini kanssa oltiin "kohnaus" reissulla.
Muutama tunti vierähti ja löysimme upean paikan 
keskeltä metsää.
Metsäistä polkua kilometri ja aitta tervehtii tulijaa.
Aivan ensinmäinen huomio..ei sähköjohtoja.
Varjoisan rinteen iso kellari. Vuosilukuna 1910
Etuseinä antaa viitteitä että talon väki on ollut melkoisen äveriästä porukkaa.
Hulppean navetan tarpeistoa.
Navetan päätyä on paranneltu tuohilla ja päreillä.
Aurinko ja sade haperruttanut hirsiseinää. Näppärä ratkaisu.
Navetan sokkelikin tehty uhkeista kivistä.
Melkein kaikkien rakennusten katolla oli pellikatto.
Jostakin kumman syystä savupiiput kaikki purettu.
Pellikattojen asennuksestakin lienee roimasti aikaa.
Hevostalli. Hirsien rakosista näkyi kiesit.
Navetan seinät alkavat sammaloitumaan.
Luukusta kulkee toistuvasti joku eläin sisälle pahnakasaan.
Lienee supi saanut ihanan kodin.
Asuinrakennuksen vintin ikkuna
Kamari?
kurkistus verhon raosta..
Lampola ja hirvimiesten passi paikka 13
Vieressä varmasti taloon kuulunut pelto.
Veräjä on nyt tarpeeton
Kovassa käytössä tämäkin salpa ollut
Kaivo oli ihan pihapiirissä. Vettäkin näytti olevan
Taidokasta..ei ollut muovisaaveja käytössä.
Elanto lienee tullut pellon antimista, karjanpidosta ja metsästyksestä.
Varmasti myös kalastuksella oli merkityksensä,-suulista löytyi taidokkaasti
tehty rysä vanteineen ja ehkä pellavasta verkko.
Hyvin palvellut.
Talon kulmauksessa on kasvanut ainakin mustaherukkaa.
 Pihapiirissä jäänteitä omenapuista ja syreeneistä.
Omenatarha oli aidattu aidalla joka oli lahonnut maahan.
Kaunista on ollut ja on vieläkin.
 
Mikähän perhe täällä keskellä metsää on elellyt?
Miten kaikki on päättynyt?
Mikä on paikan tulevaisuus?
Näissä paikoissa mielen valtaa haikeus.
Nykyajan ihmisestä ei taitaisi olla elämään täällä..
ei ainakaan kovinkaan monesta.
Mikähän mahtaa olla tilan todellinen ikä?
Pitäisikö kellarin vuosiluku kutinsa arviossa, jotenkin epäilyttää.
Uskon tilan olevan vanhempi.





 



22 kommenttia:

  1. kaunista ja haikeaa. Tuolla saisi elää omassa rauhassaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaista on, mutta jostakin hyvin kaukaa kuului vaimeasti rekkan ääni..ehkä tukkirekka

      Poista
  2. Oi niitä aikoja! Heti tuli mieleen, että tuala olis ihana asua, mut eihän musta siihen olis. Mut jos tommosen entisöis kesämökiks...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielikuvitus teki tuolla hurjat tarinat..

      Poista
  3. Haikeus valtaa tuollaisessa paikassa. Sitä yrittää miettiä, millaisia ihmisiä paikalla on asunut ja mikä on saanut paikan autioitumaan? Miksi ihmiset ahtautuvat yhä enemmän kylki kylkeen, eikä muualle jää enää elinmahdollisuuksia?
    Onneksi et sentään kohnannut niin paljon, että olisit ollut vaarassa jälleen pudota johonkin kaivoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu nyt oli äiti mukana. Ja koitan olla vastaisuudessa varovaisemmin liikkeellä..eli pitää järkeä päässä

      Poista
  4. Melkein henki salpautui kuvia katsellessa..kaunista & kaihoisaa.. Tuollaisen jos omistais, entisöis ja asustelis - ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo torppa oli vielä oikein hyvässä ryhdissä ja hirret ehjiä.

      Poista
  5. Niin, joku on ripustanut pitsiverhot ikkunaan, isuttanut omenapuut ja marjapensaat. Minne on ihmiset joutuneet, jokuhan sen paikan omistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini kanssa epäiltiin jospa omistaja onkin hän joka on kaadellut puita tilan ympäriltä..

      Poista
  6. Olisiko kysymyksessä torppa, peltoa ei kovin paljoa ympärillä ole ja muutoinkin asumus on syrjässä kaikesta.
    Mieleeni nousee isoisäni taatan syntymätorppa ja sieltäkin vielä saisi ehkä samantasoisia kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syrjässä on ja toi pelto oli kyllä aika pieni..reilu hehtaari.

      Poista
  7. Löysittekin tunnelmallisen paikan. Ajatella, että ennen ei taloihin välttämättä päässyt lainkaan tietä pitkin. Ei kuviteltu, että yhteiskunnan täytyy tulla hätiin, jos jotain sattuu, tulipalo tai sairaskohtaus. Eikä tarvinnut kaupasta raijata kaikkia tarvikkeita, tuollakin oli osattu itse rakennella vaikka mitä, oman metsän antimista.

    Miksi nyt ei voisi tulla toimeen tuolla tavalla? Siksi vaan, kun on niin paljon enemmän tarpeita. Ja vähemmän tuolla tarvittavia taitoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sä osuit juuri ytimeen noilla muutamalla viimeisellä lauseella!!

      Poista
  8. Jaahas, viikon sait sit oltuun. No mut hyvä, et sentään kaverin kans liikkeel.
    Sustha o tullu hyvä profiloija. Kiinnostavii yksityiskohtii oot plokannu tost pihapiirist. Hienoi värisävyi nois kuvis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli tuskaa olla arestis. Tänne irtosi lupa kun muarin kanssa lähdin matkaan. mä kyll luulen ettei isäntä jaksa katsella mua kun alkaa hermot menee jos ei mettään pääse..hih

      Poista
  9. Kirjoitin äsken pitkän kommentin mutta sitten vissiin painoin väärää nappia ja koko viesti katosi jonnekin. Mutta jos se tulikin, pahoittelen tuplakommenttia!

    Näitä löytöretkeilyjäsi on todella mielenkiintoista lukea!

    Jos sinua kiinnostaa kaivella löytöjesi menneisyyttä enemmänkin, niin tiesitkö, että arkistolaitoksen digitaaliarkistosta löytyymm. vanhat asutuksen yleisluettelot ( http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?o=11 ) sekä paljon vanhoja karttoja (linkki hakuun http://digi.narc.fi/digi/search.ka ). Voi toki olla, että tiesitkin tämän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa..nyt mä koitan selvitellä tätä juttua. KIITOS!

      Poista
  10. Sinulla on ollut silmää nähdä oivallisia näkymiä, menneen kertomaa, aivan itketti katsella. Paljon tarinoita tuohon kaikkeen varmaan tiivistyy.
    Mukava jos saat tietää jotakin! Niin mielenkiintoiselta paikka näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et usko Leila että mulla meni monta päivää kun toivuin tästä kaikesta! Tuntui tämä nykyaikainen hömpötys niin turhalta ja kaikkea muutakin..huoks

      Poista