tiistai 7. kesäkuuta 2016

Tappion meininki

Tämä on ny sit liian pitkä postaus.
Kyll se ny sitt näkee mikkä kasvit tull menetettyy talve syleilyy.
Pikkase tai hiukka enempiki mua kyll risoo.
Menestys oll ens alkku hiukka suuremma olonenki mutt
jokku kasvit on kuitenki jaksaneet yllättää ja lähtee kasvuu.
Ehkäpä täst selvii kaheliki...
Koristeomenapuu viime suven..
Siin tua kränä on nyte. Omenakka ei oll kelvan oravill..pah
Ainoo henke vire löytyy runko vierest..kaks lehtee. Täll ei pitkäl pötkitä.
Maurinmalvan rehevää kukintaa on jatkun vuadest toisee. 
Neliö tolkull lemppari färii.
Ny koko malva on entine..tai ei iha. Yks siämen on itän eli eres yks taimi!
Kirjoapteekkari ruusu on mun suosikki. Taimee sais metsästää enne ku sen löysin.
Kukintass viime vuan jottai piänt kirva viotust oli.
Täst risust on turha odottaa ruusuje kauneut. Joku pikkane silmu pullistuma tuoll
juure niskas on..viikon kattele ja se jälkee tämäki kirjataa tappion listoill.
Elefanttiheinän upea kasvusto on enttine..ei tarvi odotell röyhyjä..
Tual se on ..juurakko..peityyneenäs kurjekello taimii.
Tätä elefantin menetyst en oikeastas ihmettell on aika talven arka.
Sen pualee harmitus on suur.
Hah..ja siin on mu yks suurluantone kokeilu. Opuntiat jokka oikke tykkäs olostas.
Peitteli ohjee mukasest talveks. Juttelinki nätist ett kevääll nährää.
Joojoo..kevääl ku aukasi suojan ni toine oll ruskee kasa.
Täsä sentäs joku hienone henki ku tiukast kii tuall maas viell.
Muistuttaa kyll homeist leivä känttyy.
Kolmise meetrii korkee ilmestys karsta-ohdake on häipyn ku tuhka tuulee.
...jäljell sentäs satoja siemen taimii!!
Kukintaa menee kyll sitt taas kolmise vuatt.
Täss on tää kultatyräkki mikä mull viihtyn reipaast yli kymmene vuat.
Ole saan se mummoltani. Mummo taas omalta äidiltään.
Menetys on aikas katkera sorttine. Tollane risu jäljell. 
Vieree istuti uude, olemattoma
kituse taime ja seki makso 4.50e.
Täss joutu hortonoomi nielee tyhjää ja sadattelema karvaast.
Hevoskastaja sinnittelee..täss on puun ainoot lehret. 
Jos ny jotenkuten henkis ni ens talveeei tair enää pärjät.
Olis varmaa kukkinu ekakertta tänä kesän..huh
Menetettyje lista on siis pitkä..kärhöjä, rotkolemmikit, pesäkuuset, höyhenpensas,
tummalehtine peikonpähkinä jne...
Ehkä syksyn kuivuus verotti sitt viell tätä kasvikantaa.
Puhtii ei riittän talve yli ja pakkane ilma lunt oli liikaa.
Pakkasest mielee tuli ett kilpiangervo lehdet on ny sitt niinku tiskikluutti kepin nokas.
Onneks tualt joukost on tulos viel pienii lehtii.
Päiväliljat kuuluu selviytyjii ja kukinta alko eile.
Tää on sentäs sitä positiivist täss tarhuroinnis.

14 kommenttia:

  1. Ankarasti on talvi teillä koetellut, ihana marjaomenapuu näyttää olevan muisto vain ja moni muu melko varma kasvi.
    Täältä meiltä lohdutuksen ajatuksin, ei auta, uutta vain kehiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kenkuttaa mutta ei auta kun luonto on näin järjestänyt..hissukseen ostan ainakin noita super lemppareita takaisin.

      Poista
  2. No voi harmitus noita puita etenkin, ja mummusi tyräkkiä! Himputin himputti. Samaa mäkin kyllä epäilen, että osa mun kasveista kuoli jo syksyllä kuivuuteen, en jaksanut tai saanut muuten kasteltua tarpeeksi.
    Mulla ei karstaohdake ole ikinä kukkinut sama puska uudestaan, se on aina kukinnan jälkeen kuollut ja elämä jatkuu siementaimissa - kymmenenkin metrin päässä :-D
    Elefanttiheinät on mullakin kärsineet. Harmi, niin komeita ovat. Mää en vielä juhannuksenakaan meinaa heivata mitään pois, joskus jokunen puska on lähtenyt heinäkuussa vasta kasvuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On karua juttua tälläne menetys mutt onneksi siementaimiakin sentään pukkaa näkyviin..
      Minun ei tullut mieleenikään alkaa isompia puita syksyllä kastelemaan vaikkaoli tosi kuivaa. Aina sitä oppii uutta!

      Poista
  3. Onpa harmillisen monta kasvia talvi vienyt. Täälläkin on varmaan enemmänkin, mutta onneksi en muista, mitä kaikkea oli viime vuonna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niii mullakaan kaikki ei oo vielä selvää mitä menetetty. Onneksi muistiinpanot on hyvin ontuvaiset..hih

      Poista
  4. Voi että tuo kultatyräkkikin, oli niin kaunis.

    Meillä meni monta maanpeiteruusua ja tavallista ruusua, monet perennat mm harjaneilikat ja monia en vielä tiedä, odotan nouseeko vain rikkaruohoa. Niin ja isoja puuliljoja ei ole nousuut muita kuin viime syksynä istutetut. Harmittaa!

    En vuosiin muista moista talvea, aina kasvit on säilyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista..kyllä harjaneilikkakin melko kestävä on. Äidiltäni meni kuunliljoja.

      Poista
  5. Voi harmistuksen harmistus...noin monta ihanaa menetit ja tuon mummon tyräkinkin! Viime talvi oli niin rankka kasveille ettei ole vuosiin ollutkaan ja toivottavasti ei ihan pian tuollaista tulekaan!

    Maurinmalva on mun ihanuuskukka, onneksi kantaa saa lisättyä pian siemenestä! Mulla kukkamaat näyttävär rytöpenkeiltä kun odottelen ihmettä ja pienen idun nousua menetetyistä!

    Edelliseen postaukseen! Ihania niittyvilloja ja suopursuja! Suopursujen tuoksu kuuluu lapsuuden kesiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh...juur sellasii rytöpenkkejä täälläkkin joita kytätään tavallisen usein..
      Tyräkki harmittaa eniten huh.

      Poista
  6. Kyllä oli talvi ankara. Paljon on menetettyjä raivattu, mutta lisää lähtee viikonloppuna. Tuoksuköynnöskuusama, useita keijuangervoja ja näyttää jopa siltä, että japaninhappomarjapensaatkin ovat mennyttä! Luulin, että niitä ei tapa mikään!! Toisaalta yritän ajatella niin, että jotain pientä muutosta saa näin ns. "valmiiseen" pihaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on talvi koetellut monen puutarhaa.
      Happomarjakin on kyll kestävä mutt ei voi mitään..

      Poista
  7. Voi kurja! Viime talvi oli tosi paha kasveille. Omassakin puutarhassa löytyy paljon kasveja, jotka eivät selvinneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan ett ens talvi olis kasveille helpompi!

      Poista