Färit on häipyn luannost.

Eile käytti suuremmas kaupunkis kyläilemäs ja vähä kaupois.

Autos könöttämine tunti tolkull ei sovi mun kropallen juur laisinka.
Lonkka ja selkä mene iha jumii.
 Muutama viiko pääst on koulutus ja millai pysty tunteja istumaa ilman kipuu. Suren jo etukätte.

Oll iha pikkune pakko lähtee liikenteesee ku sade loppu.

 Pelloill on puinti hommelit oikke hyväs vauhdis ja koneet odottelee

ett pääse jatkama jos ei sitt taas tull sadet.

Vihreet on kumminki kivast viell näkyvis.

Kukkivii kasvei saa hakee. Jokuse kissankello löysi mink sade on lytän kentturaa.

Varjosammis paikois horsmas saattaa oll jokune kukka.

Höytyvii ja villoi on monee lähtöö.

Siämene alkaa kypsymää ja kivoi siemen hässäköi onki sieltääll 

ku ossaa vaa kattoo. Tää röyhyvihvilä on jotenki erikoine räpellys.

Muuten tuntuuki valjult ja ett on färit häipynee!

Kävi sitt testaamas kuntooni kiippeemäll Isovuarell.

Mettäst polkuu pitki loivaa nousuu (välill jyrkkääki) kilometri vertta.

Pidin yll roimaa menoo, en jään kuikuilee kantoje koloihi.

Olin ihan poikk ku pääsi rynnimäll ylös.

Kalliopäält näky söpölän vesitorniki.

Puutarha hommie ansioo varmast on ett jalois on hyvä voima.

Pohkeet kovat ku kivet..mutt must tuntu ett niihi jalkoihi on 

kasvan vaikk lapio kiinni..ei irronnu tollane rykäsy.

Lonkkakipu on vaatin veros ja tähä on tultu. Huano juttu.

Onneks puutarha hommelit viell jatkuu...

Pualukka ruppe olema kypsää ja sitä riittää.

Mustikat on viell ihan poimittavis paitti eteläpuale rintees aika höttöö.

Kallio notkelmist löyty färii.

Millai tämänki rahkasammalee sais viihtymä puutarhas

olis oikke kiva jossai varjosas kivekolos.

Aurinko ku rupes laskema ni tull ainaki färii.

Hakkuu aukon rinteet oliva siedettävä näkössii heinie ansioist..

aurink värjäs korret kultaseks.

Pikkase alkaa ruska puskema jo läpitte.

Koivuihi on tull kellerryst ja jossai haapases oll punassi lehtii.

Kottii tulless pelloill nousi jo taas usva.

Näin hirve siell liikkuva ja otin sarjana kuvii..

sitä hirvee ei ollu missä kuvis näkyvis mutt jottai muutt oliki..

vaalensi sitt kuvaa ja siellähä on kurki perhe!

Lopuks tule joidenki miälest kamalii kuvii..tää on varotus.

Isovuarelt toin tuliaissiiki. Mahtava aarre.

Pitää ruvet tutkima ny sitä paremmi ajan kans.

Hehkutin koton heti tätä mojovaa löytööni..

Isänt sano ett kai sä jätit se sinn mettä?

Jätin? No en sunkka mä aarttei mettä jätä!

Lupasi laita se postlooraa kii 

vaalevapunasell silkkirusetill on sitt ainaki söpö.

Argh noitt ukkoi. meill näit näkemys eroi riittä.

 Hirven alaleuka..tai mitä ny jäljell on..komee!

 Sarvet on viell löytämäti.
Jos perustas sellase pelotus puutarha..