Mies joka istutti puita

Mä haluu esitell kirja mink mä osti ja silt istumalt meni ja luin.

Voi sannoo ett en nähny enkä kuullu mittä muutt.

Ny on sitt kirjakaus avatt.

Kirja kertoo vuorilla asuvasta lammaspaimenesta joka vietti päivät pitkät istuttamalla puita.

Hän elvytti autioituneen luonnon ja teki sen eläväksi. Mies joka istutti puita on kuvaus

yhden miehen metsän kokoisesta hankkeesta, hiljaisesta omistautumisesta työlle

ja rakkaudesta luontoon.

Selailin mun valokuvii kyll nii pali on kuvii mettist, puist ja pellolaitamist miss oh mettä taustall.

Sillo mä löysi tämä koivikko kuva ja tull mielee se iäkäs miäs joka nämä puut on istuttan.

Paikk on mu tyämatka varrell ja mä ole nähn nämä puu kasvava.

Keväisi tää miäs korjaa kuivii oksii pois ja kaikk roskat.

Myrskyje jälkee sama peli.

Mua mietityttää miss tämä vanhus on ku en oll tänävuan nähny hänt...

Kuva on otett toukokuus

Onnistunu mettä reissu on sellane ett oteta karttakouraa ja valita joku kohde.

Kohde voi oll vaikk joku lampi tai kiva sana joka kirjotett kartall..

jos vaikk lukee kuparivuori ni se on pakko menn kattomaa!

Kaikkei paras on sellane miss ei ole mittä valmiit opastuksii eikä polui.

Löytämise, hakemise ja kulkemise ilo on mahdottoma komeet.

  Kuva otettu heinäkuussa

Puis on kyll semmost voimaa ett en ossa selittä. Mettä on iha parast.

 Kuva on kans heinäkuulta

Viime päivin mä ole mettä kohkotus reissuill löytän muutamii tämmösii kuusikoi.

Näis voi sanoo oleva jopa harras tunnelma. Joka kert ku tälläse paika löytää

ni voi mielessäs kiittää mettä omistajaa; kiitos ett oles viell antan puut kasvaa

Viikko takasi löysi haapoja mahdottoma määrä. Kaikis loisti tämä keltane jäkälä kyljis.

Tänäp mä kävi kattomass näit pumpulipuit eli halavii.

Ei ollu yht komio ku viimevuan. Norkot on kummikki ovela näkössii.

Matkall mä näin uure kaadetu mettä..kamalaks kaluttu.

Mä en viitt eres tähä kirjotta mitä mä sadatteli itteksen.

Kaikest hualimatt lukekka kirja jos mettä on tei sialuu liki.