Jottai valkost saroi..

..ja sitä oll maas viell tänäp aamull. Sitä tohjoo oll reippaast yli senti. Sitä sanota lumeks.

Rikosluantost, sano mää. Tohjo menn ja hukkas mu sakse, lapio ja mittanauha.

(nii nii mitäs jätät tyäkalus pitki mäkkee)

Kottikärry sentäs löyryi.

Anteeks vaa mut mä en tykkä lumest.

Varsinka ku mull on pari rojekti keske.

Mä ole tilan lume jouluviikoll tai jouluks.

(ja senki sen tähre ett jokku tykkää ku on lumine joulu)

Tapanipäivän se saa oll jo sulan mun pualest.

Mä mialummi kärrää multtaa mont kuutio paikast a paikkaa b.

Lume auramine on iha tyhjä tyät..vappun sitä ei yleens enä ole.

Positiivist täss on vaa se ett mukulat tykkää ja se on hyvä se!

Nii ja tietty et kasvit saa suojaa lumest on hyvä.

Sitt ku on tarppeeks lunt pääse kenkäilee mutt yleens sitä on vaa tämmöne haju.

Joskus kuulee ett tulee valosaa ku on lunt.

 Pimiä tull samall tavall ja sama aikka ku ennenki.

Nämä on taas niit makuasioit jost ei paranis kiistell.

Miälipittees voi ain julki tuara vaikk joku vätäsee hernee nokkaas.

Ole praakan. Piste.