Mä ole nyt tykästyn liekoo

Kuljenki nykysi mettäs melkei nokka maaskii. Onneks ei pali oll vastaa tulijoit.

Nyte ku kaikk kirkkaamma färit mettäst on hävin ni vihreys nouseeki paremmi esill.

Tämä maanpinnall suikertava kasvi on pikkase oudon näköne.

Liekokasvit on synnyttäne erillaissi tarinoi ja uskota sen suojeleva pahoilt henkilt.
(Olenki ajatell tehr ittelle semmose seppele päähä ja kulje se kans kylill)

 Uutt, pehmeet ja niin vihreää lieko kasvustoa.
Olettasi tämä oleva katinliekoo.

Liekoje itiöt ova versoje kärjis kasvavis pesäkkeis.
Liekoje tunnistamist nämä helpottaa..tai sit ei..
Suames on kaks yleist lieko lajii katinlieko ja riidenleiko.
Harvinaisemp ketunlieko taas tekee itiöt lehtien hankoihin.
Ketunlieko ei ole tullut viell vastaa.

Vanhakansa on nimittän liekoja mm.harakanvarpaiks.
Kasvie itöpöly on hyvin hienojakoist ja öljypitoist, helposti syttyvää.
Helposti syttyväst pölyst käytetti nimityst kärpäsruuti.
Kasvi itiöpölyä on käytetty myös lääkkeenä haavojen ja ihottumien hoidossa.
Sisäisesti nautittuna mm. virtsarakko vaivoihin.
Professori Rautavaara mainitsee että kasvia voi käyttää käsitöihin esim.mattoihi.
Mä ole kerän liekoo syksyllä asetelmiin, kestää keväässee asti vihreen.

 Puutarha eteläpualell kuusikos kasvaa tätä liekoo.
Taitaa ny oll riidenleikoo ku vaa yks itiökasvu.
Lieko viihtyy varjosas ja hiukka kosteeskasvupaikas.

Kyll mettis riittää kaikkee kiva katsottavaa nii kauan ku ei oll lunt konteis.