Kyll kai se ny on syksy

Mun mielest tähä päivää ast on vaa jotenki oll sitä kesä loppua.

Puutarhas on alkanu hommat jokka tähtää kevääsee. Kevääll niit kaikkii töit on paljo ja sillo on tietyst kiva kohnat myös mettis ja pelloill. Jotenki tämmöne ennakointi soppii mull täs kohtaa.

En tie voikk sit puhhuu tai ajatell niit syksyn hommina kai sillaiki.

Eile paisto taas kivast aurinko.

Yäfuki jälkkee ku heräsi ni pääti et ny mä mene  oitis mäjel.

Huusholli saa oll vaikk kaatopaika näköne, ei haittaa.

( Paripäivää jotenki kestää sisätiloiss)

Ajatteli ottaa sellase urheilullise ottee toho ruaholeikkuusee. 

Jätinki mun pikkuse traktori huilimaa.

Tuupattavall ajeli sit koko plattaasi.

 Otin keräävä mukka ja näin sain pikkase paremppa jälkkee.

Kaikk leikkuu ryänät otin taltee ja laitoin avokompostie pääll. Muhikoo siin ny sit.

Puhelime latasi (oll pakko ostaa jo uus) Sportti ohjelma ja sit läht kaheli taapertamaa!

Mahdatteko arvat kuipali tull kilomeetterei?

Sammuti ohjelma välill ku ruokkosi ohimenne jottai muutaki tavaroi pois konteist.

Nii ja oti nämä kuvakki tähä postauksee.

Kilometrei tull piiru vaill yhreksä. (Polku mettäll jäi viell ajamati)

Yhreksä kilsaa ruoholeikkuri peräs,-kyll on kahelii toiminttaa.

 Ny te varma ymmärrätte et kui mä inhoo nurmikkoo.

Mittä muut en sitt kerin tekemäänkä.

Tänäp aamust ajatteli sit ruvet istuttama tulppanisipulei.

Siit ny sitt ei tullu mittä. Saroi ja saroi. Tuul kävei suolt päi ja oll

jotenki olevinas viilee..tai oliki mittar näyt aamust kolmise astett.

Ehtoo päiväst mun pett hermot. 

Ajatteli ett mitä mä tääll sisäll ruppe mätänemää.

Kaivoin esill lämmit lumppuu ja villasukat konttii.

Sadetakki pääll ja ulos. Heilautin itteni ensteks mökill.

Syksyse värit oll ja järvest nousi usva.

Kaislikko oll enää pikkase vihertävä liki ranttaa.

(Mä rupesi haaveilee semmosest talvest ettei olis lunta mutt järvi jääss..

pääsis luistelee oikke hyvi pitki järve kaikk sokkelot läpi)

 Syksy on siit kivaa ett tutut kasvit on iha erillaissi ku niis on näitt kaikkii pähkylöi ja siemenii.

Täss on yks mun suosikki ojan parttaall. Syyläjuuri jota kasvaa ny mun puutarhaski.

Niityll ku oli ni mahdottomii kurki auroi lens taivaall. Ain tull lissää ja lissää.

Satoja lintuja varmasti. Mun niskat oll jo iha nurinkurin.

Muutama pakkas yä ni saada nauttii väreist.

Autiotalo aida vieree on kasvan näit vaahtera alkui. Kukkamaa on jo väistymäs unholaa.

Autiotalolt paineli oikke ikimettää. Siell ei satan ja kuusikko kätki mun iha piiloo.

Kuusikko oll täynn elämää. Oravii ja tikoi. Kuvie ottamisee ei riittän mikkä valo.

Rupes jo hämärtämä ku paukahdi kuusikost tiell. Ottalamppu jäi kottii.

Tuleepas aikasi pimeet ja tietty ku taivas on pilves.

Sade oll lakan ja jotaki kirkastaki näky taivaarannas.

Jos huame sais niit sipulei piilotettu multtaa...