sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Sumun ystäviä...

..on hellitty jo pitkin viikkoa.
Mä en osaa sanoa mikä mua oikein viehättä täs sumus.
Voi oll ett se on joku mystisyys ja se ku tutut maisemat on iha piilos.
Ja kun se päivä valkenee se paljastaa palaset paikoilleen tai vastaavast voi tuoda yllärin.
Ihmise puhuva sumust ja usvast. Mä mieti ett onk se sama juttu.
Hetke ku tutki asiaa ni se ei kyll ole sama. Utu on sumu lievemp muoto.
Sumu on sillo ku näkyvyys all 1km. Sumu luokitellaa myös näkyvyyde mukka.
Aamusin on taitan nyt oll vahvaa tai sakeaa sumua ku näkyvyys on oll 100-200m.
Täss hakkuu aukolt otetus kuvas (toss yläpuolella) sumu on kyll sakeaa eli alle 50m.
 Kaikkee hölmöäki tulee mielee ku sumus kulkee.
Mietin ett jos joku ei oll nähny leikkuupuimurii ni mikähä täst tulist mielee...
 Kaikk tiet ja polut saava sumus uude merkitykse.
Mihi tämäki tie päättyy? Jotenki kiehtovaa.
Autiotalo omenapuu
ja tonn harmaa keskell häviää sähkölinjat..niinku tyhjään
Aamune pyöräilijä näyttä yksinäiselt
 Sumus kaikis kasveis on jottai lisä koristuksii.
Kamera räpsii ja ohi ei tahdo pääst.
Aurinko nousee ja on niin pirskati kaunist, voi tull huokaus.
 Sumu syleilee peltoje saarekkeit viell kerran ennen ku häipyy.

Terveisin Sumujen Kaheli


5 kommenttia:

  1. Ihana sumu ja ihanat sumuhetket kuvissasi!
    Itse kun olen rannikon tyttöjä, rakastan myös laivojen sumutorvien ääniä mereltä. Se on niin surumielistä ja salaperäistä, ei näy mutta kuuluu.

    VastaaPoista
  2. Olin eilen aamulla lenkillä sakeassa sumussa. Oli niin rauhallista ja ilma tuntui pehmeältä vasten kasvoja.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kaikille kommenteista! Sumu on vaan niin mahtavaa..ja tottakai myös teillä vaarallistakin pitää ajella varoen .

    VastaaPoista