sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kohnaamista ja keruuta

Helle jatkuu.
Tänään ukkosti ja satoikin mukavasti. Kasvit ja luonto kaipasikin jo vettä.
Eilen illalla poimin mustikoita meidän suulin takaa. Viitisen litraa oli mukava saalis.
Hikistä puuhaa näillä keleillä on mutta pakkaseen on vaan saatava tätä minun herkkua.
Polulta löysin puoliksi syödyn peuran jalan. Oitis alkoi mietityttämään että kukahan asialla..
vaihtoehdot voi vain kylmästi rajata; ilves, susi ja karhu.
Kännykällä nappasin kuvan. Lähetin kuvan asiantuntijalle.
Asialla on todennäköisesti uros ilves.
Asiantuntijan mielestä varsinainen raato ei kaukana ole ja jos välittäisin sen etsiä niin 
toisi valaistusta asiaan lisään. Näillä näkyminen ei kiinnostanut.
Mukavahan se reviiriä on tulla tänne pitämään kun peurat nukkuvat kallion niityllä
kahelin puutarhan takana. Ruokapöytä on somasti katettu.
Toistaiseksi kaikki kissat ovat tallella. Olen huolestunut.
 Aamulla lähdinkin pyöräilemään. Hellemekko päälle ja saappaat jalkaan, upea näky.
Kotitien varrella metsänreunamassa oli äitini auton ikkunasta havainnut punaisen kukan ja epäili sen olevan ruusun. Lähdin tarkistamaan asiaa. Eipä ollut äitini harhoja nähnyt.
Löysin ruusun heinikon joukosta. Kukkia ei enää ollut, melko pieniä vihreitä kiulukoita.
En tunnista ruusua. Tunnistan sen joka oli yönsä viettänyt ruusun takana heinikossa.
Hirvihän se. Kaikki ympärillä olevat pihlajanvesojen latvat oli syöty iltapalaksi tai aamulla.
Takaisin tullessa poikkesin suolla. Juolukka sadosta tulee muhkea.
Lakkoja ei näkynyt ja kovin pitkään en voi ihanaisella suolla oleskella kun saan 
aina päänsäryn. Päänsärky johtunee suopursujen erittämästä öljystä..luulen.
Seuraavaksi kun tulen suolle laitan jesarilla nokkani umpeen!
Tai jos ottais pyykkipojan mukaan..
Suon ojassa kasvoi tätä valkoista kasvia.
Ehkäpä on joku sara? Tunnistatko?
Kuvamaan ei kovin liki päässyt. Kaunis kasvi kuitenkin.
Nämä kihokit kasvavat rahkasammaleen päällä.
Pyöreälehtikihokki on lihansyöjäkasvi. Pienenpieniä itikoita nytkin tarttuneena nystyröissä.
Jokaisella reissulla pitää kerätä kasveja kuivumaan.
Siankärsämöä ja hevonhierakkaa.
Kumpikin kasvi on näppärä syksyn asetelmissa.
Kanerva on hyvä kerätä melkein nuppuvaiheessa ja lakkaa suhautus päälle.
Valkoisessa korissa on illakon siemeniä. Löysin valkoista illakkoa kukkimassa soramontulla.
Nyt kävin keräämässä siemenet talteen.
Kotiin tullessa oli niin hiki ettei saappaat meinanneet irrota jaloista.













4 kommenttia:

  1. Ei oikein tee mieli lähteä metsään näillä helteillä. Ajattelin kerätä kanervankukkaa teeaineeksi, mutta metsään pitäisi kyllä päästä jo aikaisin.

    VastaaPoista
  2. Hyvän mustikkasaaliin jaksoit yhdellä kertaa kerätä - mä olen tyytynyt pariin litraan maksimissaan kerralla näillä helteillä. Tosi upeita muuten nuo edellisen postauksen aamu-usvakuvat!

    VastaaPoista
  3. Mä myös olen keräillyt hieman jo kasveja kuivumaan asetelmia varten ja varpuja myös, muistan sen sun postauksen niistä suhumaalilla maalatuista varvuista ja oli niin kauniit, jospa itsekin tänä vuonna syysasetelmaan sellasta väkertäisi..

    VastaaPoista
  4. Voi kauhistus, eikö siellä suolla ollut hyttysiä ja paarmoja!? Pitkiin aikoihin en ole käynyt suolla, vaikka siellä olisikin vaikka mitä ihanuuksia. Olen kaikkien ötököiden mielestä erityisen herkullinen! :(
    Täälläkin kanervat kukkivat jo tosi kauniisti. Olen yleensä tehnyt niistä kranssin ulko-oveen, mutta se tuntuu jotenkin liian syksyiseltä juuri nyt......
    Minäkin kävin tänään mustikassa, ostin torilta ämpärillisen ;)

    VastaaPoista