Tarkemmin sanottuna Urjalassa ja Rutajärven maisemissa.
Veljeni opasti minut ja äitimme Ryssäntornikalliolle.
Rutajärven eteläpuolella on melkoisen pystysuoraa kalliota joka nousee suoraan järvestä jylhänä.
Kallion korkeus järven pinnasta n.30-50m.
Kapuaminen kalliolle pisti kunnon koetukselle.
Kunto kesti ja se onkin ihme!
Äitikin pysyi matkassa mukana.
Korkeita keloja
järvi suoraan alla..
Upeita pylväs katajia kivien välissä..
Metsäpalon muistoja..
Osa metsästä oli suojelualuetta. Joku hyvin järkevä ihminen on tajunnut kuinka arvokas on metsä!
Metsä on omistajan hallussa mutta hän on saanut suojelusta korvauksen.
Metsä säilyy näin jälkipolville.
Suojelualueelle vievän tien toisella puolella mellastikin sitten moto..
puuta kaatui rytinällä
ristiriitaista..karmeaa!
Kaunista sammalta
Värikkäitä sieniä
Sammal pyöryläinen kuin Ikean Tvis-matto..
Oppaamme "pikkuveljeni" harppoo metsissä kuin hirvi!
Kiitos!
P.S näitä luonto juttuja nyt riittää
Hyvä, että vielä löytyy metsänomistajia, jotka ymmärtävät luonnon arvon:)
VastaaPoistaKaunista!
VastaaPoista