Puutarhassa kasvaa iso vaahtera nimeltään Viljo.
Äitini on istuttanut Viljon 1978
Viljo on mielestäni upea ja tummavartinen. Syksyllä raivostuttava kun pudottaa lehtensä!
Viljon oksat hipoivat jo maata. Oksien leikkuu toi esille myös kahvittelu paikan.
Minähän olin vaan pomona kun äitini ja isäntä tarttuivat toimeen.
Useita isojakin oksia lähti pois. Halusin runkoa näkyviin ja takana oleville syreeneille myös valoa.
Toissakesänä leikkasin syreenit aivan tapille koska olivat aivan risuttuneet ja kasvaneet vinoon.
Monteen vuoteen syreenit eivät ole kukkineet ja Viljon juuristo vie varmasti voimaa pensaalta.
Istuin aluetta olen rajannut matalilla kiviryhmillä.
Aamuisin aurinko paistaa nyt kivasti keinulle.Iltapäivisin Viljon kaunis latvusto varjostaa.
Keinun takana kasvaa idänvirpiangervoa ja jotakin metsäruusua. Angervon olen vetänyt n.viidenvuoden välein myös totaalisesti alas. Pensas pysyy tuuheana ja antaa hyvän tuulensuojan.
Vasemmalla kohopenkissä kasvaa lumimarjaa jonka äitini leikkasi siistiksi ja matalammaksi.
Kun leikattu käteni paranee kaadan tuon hontelon koivun koska juurella uusia Viljon jälkeläisiä.
Takana on Viherpöntön mukavuuslaitos eli huussi. Ensikesänä angervo on kasvanut jo niin ettei kattoa huussista pilkota. Angervo ylettynee silloin melkein Viljon oksiin.
Kynttilälyhdytkin pääsevät nyt paremmin esille kun alimmat oksat sahattu pois.
Taimitarhalle oli tullut uutuuksia ja pitihän minun ostaa tämä ihanuus.
Uutuus minullekkin tämä enkelinkukka.
Täti tarhalta kertoi kasvin kukkivan pitkään syksyyn.
Kukat sentään sain itse jotenkuten istutettua ruukkuun ja se on jo saavutus.
Uskon että pikkuhiljaa käsi tästä tokenee..
Ja ei kun kahville puutarhaan!
Voi kun mukava lukea, että puillakin on nimi!!
VastaaPoistaTässä meillä on eräs koivu 'kuningatarkoivu', ja sempramänty on nimeltään Vilho kasvattajansa mukaan. Pitänee miettiä lisää...
Vilho Vaahtera sopinee hyvin..Lehtikuusi on Lempi jne..
PoistaRakkaampia ja kookkaampia puita puutarhassa.
Vaahterasi on kohta yhtä komea kuin meilläkin keskellä pihaa. Meillä on vielä paljon vanhempi ja suurempi ja se varjostaa tosi kivasti helteillä. Enpäs ole ymmärtänyt nimeä sille laittaa.
VastaaPoistaMutta uskotko, että ihminen voi surra puitakin. Yli kymmenen vuotta sitten pihastamme kaadettiin ikivanha ja korkea koivu. Kun sen kasvupaikka oli tyhjä, olin yllätyksekseni melkein yhtä surullinen kuin kotieläimen tai läheisen ihmisen kuoleman myötä.
Nyt oitis nimeä keksimään"hih"
PoistaPihassa on myös vanha tammi joka taitaa tehdä kuolemaan.
Tikka hakkaa runkoa ja oksia kuolee pikkuhiljaa. Surettaa jo etukäteen sen kaataminen.
Nyt nimeä keksimään vaahteralle. Minun puutarhassani on kaunis vanha tammi ja surettaa jo etukäteen jos se nuukahtaa. Tammi alkanut lahoamaan juuresta ja tiputtaa lehtiä.
PoistaKaunista on! Kelpaa teidän kaffeetella Viljon varjossa :)
VastaaPoistaVilho varjostaa kyllä mukavasti ja pikku sateeltakin suojaa.
PoistaMeilläkin on tehty noita vaahteroiden kohennusleikkauksia ja hyvin toimii. Valon tulviminen on niin upeaa ja helpottaa alueiden hoitamistakin kun oksat eivät viistä aivan maata =)
VastaaPoistaNurmikon hoitaminen nyt varmasti helpompaa kun oksat eivät raavi ajajan otsaan!
PoistaIsot lehtipuut ovat upeita! Viljo mahtaa olla upea myös syysvärissään.
VastaaPoistaSyysväri on keltainen. Joskus kuivan kesän jälkeen leiskuvan oranssi..ja upea!
PoistaSyysväri on joskus muhkea oranssi..riippuen hieman syksyn pakkasista luulisin..
PoistaOranssi väritys joskus on mahtavaa!
PoistaVaahterat ovat kauniita, mutta työläitä puita. Me kaadoimme vaahteramme pari vuotta sitten. Se kuoletti sireeniaidan ympäriltään. Piti valita jompikumpi ja sireenit voittivat. Teillä on ihana kahvittelupaikka. Toivottavasti leikattu Viljo pysyy nyt kurissa.. ;O)
VastaaPoistaKyllähän tässäkin näkee että sireeni kärsii.Olen siirtänyt sitä jo muualle kasvamaan.
Poista