Naps ja pam!

Nyt sitten on kitketty rikkaruohot juuriaan myöten Viherpöntön rannekanavasta!

Katteeksi ompeleet ja valkoinen tollo kateharsoa.

Kyllä vaikuttaa pirun pahalta, keskellä kiivasta sesonkia..

Mutta ei auta sadattelu jos meinaa jatkossa käsien pelittävän.

Vasemman käden operaatio edessä vielä.

Tässä sitten ollaan ja huokaillaan.

Onneksi on huojuva kirjapino varattu,-ettei mene päästäkin lopullisesti hermot jumiin!

Kaiketi on hyvä huilata myös kolottavaa polveaan ja selkäänsä.

Onneksi on luettavaa ja hyvää sellaista.
Voitin tämän kirjan Suvikummun Marjan arpajaisista..kiitos!

Karel Capekin kirjoittama,- Puutarhurin vuosi. Merkittävä tsekkiläinen kirjailija kuvaa lämmöllä tavallisten ihmisten ongelmia kätkien huumoriin humaanin filosofiansa ja yksilökeskeisen kehitysuskonsa.

Ote kirjasta:

Jos puutarhuri olisi kehittynyt maailman alusta lähtien luonnollisen valinnan kautta,

hänestä olisi varmaan tullut selkärangaton.

Mihin puutarhuri edes selkää tarvitsee?

 Kaikesta päätellen vain siihen, että oikaisee sen aika ajoin ja virkkaa; "Kylläpä selkää särkee!"

Jalat taas voi asetella monella tavalla; voi istua kyykyssä, olla polvillaan, taittaa jalat jotenkin alleen tai vaikka lopulta niskan taakse. 

Sormet ovat hyviä palikoita kuoppien tekemiseen, kämmenet murskaavat paakkuja tai siirtävät multaa, kun taas pää toimii piipun ripustimena; vain selkä ei tahdo antaa periksi, vaikka puutarhuri koittaa taivuttaa sitä parhaansa mukaan. Eihän kastemadollakaan ole selkää.

Puutarhuri loppuu ylhäältä tavallisesti takamukseen;

Kädet ja jalat hänellä on harallaan, pää jossain polvien välissä kuin laiduntavalla tammalla.

Ja kun aurinko laskee, hän virkkaa äärinmäisen tyytyväisenä;

"Kylläpä tuli tänään raadettua"

 Nyt katsellaan sitten rauhassa puutarhan näkymiä..ja tietysti päässä raksuttaa tekemättömät työt.

Pitää olla kiltisti, ettei tulee paluuta kirurgin penkille..vain kahvipannun saa nostaa!

Höh..olisi tiedossa kiviaita rojekti.

Antoisaa viikonloppua kaikille ahkerille puutarhureille ja..

muistakaa levätä!

 

Vielä ote mainiosta kirjasta;

"Puutarhurisihminen on syntynyt varmasti jalostuksen eikä luonnollisen kehityksen tuloksena.
Jos hän olisi syntynyt luonnostaan. hän olisi toisennäköinen; hänellä olisi kovakuoriaisen jalat, jotta hänen ei tarvitsisi kyykkiä, ja siivet toisaalta koristeeksi, toisaalta siksi, että hän voisi liidellä kukkapenkkiensä yllä."