Kultahelokki ja kumppanit

Muutamia päiviä jatkunut helle hemmottelee puutarhan kukkia.

Tosin kukintakin menee nopeammin silloin ohitse.

Onneksi on tullut myös sopivasti vettä etteivät kasvit aivan kärvenny.

Minulla ei ole tapana kastella puutarhaa kuin äärimmäisessä tapauksessa.

Suosin kohopenkkejä joissa kasvit kasvavat tiheässä ja/tai katteet päällä.

Ruukkukasveja toki pitää kastella ja taimiakin alkuun.

Kultahelokki on yksi niistä perennoista joka tuo mieleen paljon muistoja.

Helokin olen saanut edesmenneeltä työkaverilta.

Kultahelokki viihtyy auringossa ja kohopenkissä.

Nuput ovat jännän punervia mutta kukka kuitenkin sitruunan keltainen.

Kukintaa jatkuu viikkoja

 Rantatädykkeen tähkämäinen kukinto huojuu tuulessa.

Luonnossa tämä kasvi kasvaa kosteassa. 

Laitoin tälle jalostetulle tyypille roiman kerroksen savea istutuskuopan pohjalle.

Rantatädyke on uusimpia tulokkaita ja sopii mielestäni metsäiseen puutarhaan.

Sulkaneilikka on hassun hörhelöinen.

Kukkien väri vaihtelee hieman vuosittain nyt mukana enemmän valkoista.

Harjaneilikoista aloittaa tummanpunainen. Kasvi puutarhaani on kulkeutunut mummoltani

tämä samettisen punainen kaunotar on siis melko vanhaa perua.

Ai ai..tätä silmäterääni käyn päivittäin kehumassa.

Isäntä ei oikein ymmärrä kenelle juttelen..pah!

Kasvarin avointa ovea vasten kasvi tulee esille.

Huojuva varsi tässäkin ja korkealla kukka!

Soma on tämä etelänruusuruoho, eikös olekkin?

Pionitkin kukkivat. Lajikkeeni ovat myös mummoiltani peritty.

Tämä valkoinen omaa tänävuonna erityisen suuret kukat.

Pioni ei oikein sovi puutarhaani mutta haluan perityt kasvit kuitenkin säilyttää.

Kukka on toki kaunis.

Leppoisaa viikonloppua kaikille viherpeukaloille!