Tiedätkö puutarhasi historian?

Asun talossa jonka isoisäni on rakentanut n.1937-1938. Olen koittanut selvitellä miten puutarhan rakentaminen keskelle metsää on saanut alkunsa. Jonkin verran tietoa olen saanut tädiltäni, joka on äitiäni vanhempi. Talon rakentamisen yhteydessä rakennettiin myös navettaa. Enoni ja tätini osallistuivat myös rakentamiseen.

Puutarhan rakentaminen alkoi välittömästi kun talo oli saatu asumis kuntoon. Jaakob Anskarius oli toiminnan mies. Peltoa raivattiin jotta saatiin ihmisille ja eläimille ruokaa. Maaperä on kivistä ja isommalle pellolle tuotiin multaa maa talosta, jossa oli kaivettu ojaa.

Vanhemmat lapset levittivät multaa laudasta kyhätyn kopparin avulla. Pellolla on nykyisin minun hyötykasvimaani, sekä vadelmaa ja herukka pensaita.Vettä puutarhaan ja muuhunkin tarpeeseen tuotiin metsän lähteestä. Lähde on vieläkin olemassa.

Talon taakse Anskarius teki ison puutarhan marjapensaineen.

Mulloksella olevia penkkejä oli neljä ja penkit olivat toisesta päästä pengerretty kivillä. Maa viertää alaspäin ja sen vuoksi vaativat pengerryksen. Penkeissä kasvoi marjapensaita ja hyötykasveja.

Läheisestä kartanosta Anskarius sai myös omenapuun taimia.

Ensinmäinen penkeistä oli omistettu perennoille. Äitini muistaa, että kukkia oli paljon!

Penkkien välissä oli säntilliset hiekka käytävät joita piti ahkerasti haravoida.

Neljää penkkiä ympäröi aita ja pihalle päin oli portti. Aitaus oli välttämätön koska mummollani oli lampaita , jotka oleskelivat vapaana pihalla.

Muutama vuosi sitten kaivoin omenapuun taimille paikkaa ja vastaani tuli säntillisesti ladottua pengerrystä metri tolkulla.

Anskariuksen tekemästä puutarhasta ei paljon enää ole jäljellä. Kookkaat vanhat kuuset ovat ehkä  hänen varjelemiaan puita. Eräs kuusista on muita paljon kookkaampi, ikää vaikea määritellä. Ympärys mitta 260cm n.30cm korkeudelta. Äitini muistaa kuusen lapsuudestaan. Kuusi onkin saanut nimen Anskarius. Käpyjäkin vielä vanhus tuottaa runsaasti.

 Anskariuksen runkoa koristaa ystäväni betoni työt.

  Kaunis vanha kiviaita on isoisäni rakentama. Kivet siihen on saatu pellosta joka raivattu silloin aidan viereen. Metsän puolelta aita on parikin metriä korkea.Enoni on myös osallistunut aidan rakentamiseen. Pienempiä kiviä väleihin myös tätini muistaa latoneensa.

Kiviaita kesällä. Maksaruoho levistynyt hissukseen..

  Talvellakin aita on kaunis.

Sieltä täältä puutarhaa nousee esille aidan pätkiä, joita minä vuosien saatossa olen raivannut esiin.

Kivihulluus minussa on periytynyt isoisältäni, se on jo varmaa.

Anskariuksen kuoltua, puutarhaa on uudistettu monta kertaa. Mummoni ei ollut erityisesti puutarha ihminen ja pikku hiljaa puutarha rapistui. Äitini muutettua taloon, puutarha sai taas uuden ulkoasun. Tästä minun on ollut mahtavaa jatkaa. Isommat kukkamaat ovat kuitenkin niillä kohdilla minne Anskarius ne aikoinaan suunnitteli.

 Jaakob Anskarius oli taiteellinen ihminen, hän maalasi tauluja. Ammatikseen hän toimi muurarina.
Muutama vuosi sitten tapasin muurarin joka oli ollut opissa Anskariuksella. Vanha mies kertoi, että oppi isä oli ollut vaativa! Muurauksen piti olla kestävää ja erityisen kaunista.
Anskarius kuoli 1950 vain 47-vuotiaana.