Okra..

..on mun miälest semmone ruskeekeltane väri vai olisko vaalean keltainen..

Ny on sellane okran aika kun pellot on juur sen värissi.

Onneks vihreet löytyy viel paljo.

Elokuu onki viel kesää joka "kypsyy".

Mä kun asun iha mettäs ni mun täyty lähtee pualekilometri päähä ennen ku näen peltoja.

Jos vastaavast asuis pellol ni varmast kaipais mettää.

Iltasin ole ottan pyärä ja lähten käkkimä pelloil. Mittä pitki lenkkejä ei jaksa nyte tehdäkkä.

Naapuri elukoilla pakka olema hiki ja selät kiiltelee. Mull kiiltää alventti.

Siankärsämöt jaksaa kukkia pitkää. Pikkune tuuli käy ja pääskyse lentelee niityn yllä.

Täss on kyll kaik okran sävyt

Pello reunas vois istuu vaik kuin kaua..

..istuu ja ihaill vaa

Eile ehtool ku olin viel "punttisalil" ni yhtäkkiä paukahti
taivaal näin komee valaistus.

Coloria.net kertoo lisää väreistä. Linkki

Kyll on kuuma

Liian kuuma ruppe olemaa, ei oikke saa mittä kunnoll aikkaseks.
Mistää ei tull oikkee mittää.

Suunnitelmii on ja täytyy varrot ett hiukka viilenee.

Täsä on ny mun punttisali! Joka iltana tai aamune hermokeskus jost laahataa vett

kannu tolkull kukkasill ja muilleki tärkkeemmill kasveill.

Loput saat kitua kuivuudes nii kauan ku taivaalt jottai kosteut tulee.

Kuivuudest ja kärventäväst kuumuudest huolimat kukat jaksava ihmee hyvin.

Uusii kukkioitakin ilmestyy päivittäin.

Kuvassa sinipiikkiputki

Taitaa olla tiukukärhö. Sain pienen alu vuasia sitten ystäväni äidiltä.

Kärhö on kituuttanut jotenkuten hengiss mutt ny vast kunnoll kukkii.

Ihanuure ihanuus..tämä on mun suasikki.

Pitkään kukkiva helminukkajäkkärä.

Ny ku kasvi on levistyn ni varma voin otta vähä kuivakukaksiki.

 Silkkikukat on oikkei juapoi. Vett tarvita aamust ja ehtoost.
Jos en kerkke kastele ni kyll ne aina kumminki virkkoo.

Punalehtine maksaruahoki on ruven kukkima en oll enne huamannukka.

 Leimut tarvitte paljo vett. Miälelleäs pukkaa niihi härmä. Täss ne komeilee "katto kruunu" alla.

Eilenki tuuli pikkase ja koitetti lasten kans saada leijaa ilmaa.
Niinku huamaatte ei tullu mittää ku tua Börje osallistuu tähä touhuu ain!
Ja jos satuta saama leija taivaall ni tämä rontti orotta ett se tulis äkki alas.

Sitt ku rupes tua ilma pikkase viilentyy mä ajatteli lähte kattoma joko
mu mettävadelma paikas on poimittava..
Multt pääs paha sana. Tiän päähä on ilmestyn tämmöne kyltti.
Mettän kautt sinn tietyst pääsee mutt mull ei nii pali oll urheilu henkkee ett
rämpisi ens kolme kilsaa mettäs tämmösill keleil ja takas kans.
On mull muutami muit paikoi tiedos, onneks. Anneta ny kelit viilentty.
Puutarha vadelmist tulee mikkase kehno sato ja mä tykkä ett luonno vatut
on nii pahukse maukkait.

Mä ole oll tyymätö bloggerii, kuvien lataukses on oll ongelmii.
Mullaki on vissi jotaki häikkärä ku poisti erellise postaukse mutt olkoo.
Varma johtu siit ku ampiaine pist korvaa ja turpos kamalaks.
Jourui turvautuma kyypakkaukse tableteihi. Ja onneks autto ettei vaa tarvi menn lekurill. 

Ny täyty menn viäll punttisalill!

Krassi ja muitakin kukkia.

Joinakin vuosina kukista kehkeytyy kummia värejä..

Köynnöskrassi on tehnyt nyt ihan outoja värien yhdistelmiä.

Muutamina vuosina keräilin siemeniä ja niitä oli jo ruukullinen.

Keväällä heitin ne kaikki multiin. Osa sentään lähti itämään ja tuloksia näkyy.

Kasvin lehdissä on pieniä reikiä. Ötököitä ei näy.

Kukintaa ei näy haittaavan.

Kanariankrassi on päättänyt kasvattaa vain lehtiä ja kohta iso tynnyri on kokonaan peitossa.
Pienet ja sirot lehdetkin ovat kyllä kauniita.

Muutama kukka pilkistää rönsyjen alta. Tulikohan laitettua liikaa hevosen peetä?

Syyshohdekukka on jotenkin kituva. Lehtiä on paljon mutta nuppuja vähemmän.

Melkein mustia unikkoja laittoin kasvamaan mutta joukosta tulee näitäkin..

Unikkopaatin kukinta jäi heikoksi. Ehkäpä kukkia on liian taajassa.

Noh ensi vuonna isompia ja värikkäämpiä. Aina oppii!

Viikko sitten otettu kuva paatilta.

Silkkiyrtti on aloittanut kukinnan. Helmen valkoinen väri loistaa yölläkin.

Jonnekkin on hävinnyt punervan värinen kukka..enkäpä vielä aukeavista jokin.

Väriminttu voi hyvin.

Kaivoin sen keväällä ylös ja laittoin istutuskuoppaan uutta multaa.

Osa tuoksuherneen taimista paleltui..

jotakin jäi jäljelle. Nyt ihanaiset aloittavat kukintaa.

Keväällä leikkasin risuisen lumikärhön aivan tapille.

Ajattelin sen kuolevan..höh tässä se käy ja kukkii.

Lähes neljään metriin on taas itsensä kasvattanut.

Syysleimuja putkahtelee sieltä sun täältä.

Lajikkeista ei mitään tietoa, ovat vanhoja mummoni peruja.

ja valkoistakin mukaan.

Helteinen heinäkuu on tuonnut mukanaan metsäpalot.

Ennen ukkosten alkamista paloi viisihehtaaria metsää.

Tänään kävin katsomassa. Kamalaa jälkeä.

Kohnaamista ja keruuta

Helle jatkuu.

Tänään ukkosti ja satoikin mukavasti. Kasvit ja luonto kaipasikin jo vettä.

Eilen illalla poimin mustikoita meidän suulin takaa. Viitisen litraa oli mukava saalis.

Hikistä puuhaa näillä keleillä on mutta pakkaseen on vaan saatava tätä minun herkkua.

Polulta löysin puoliksi syödyn peuran jalan. Oitis alkoi mietityttämään että kukahan asialla..

vaihtoehdot voi vain kylmästi rajata; ilves, susi ja karhu.

Kännykällä nappasin kuvan. Lähetin kuvan asiantuntijalle.

Asialla on todennäköisesti uros ilves.

Asiantuntijan mielestä varsinainen raato ei kaukana ole ja jos välittäisin sen etsiä niin 

toisi valaistusta asiaan lisään. Näillä näkyminen ei kiinnostanut.

Mukavahan se reviiriä on tulla tänne pitämään kun peurat nukkuvat kallion niityllä

kahelin puutarhan takana. Ruokapöytä on somasti katettu.

Toistaiseksi kaikki kissat ovat tallella. Olen huolestunut.

 Aamulla lähdinkin pyöräilemään. Hellemekko päälle ja saappaat jalkaan, upea näky.

Kotitien varrella metsänreunamassa oli äitini auton ikkunasta havainnut punaisen kukan ja epäili sen olevan ruusun. Lähdin tarkistamaan asiaa. Eipä ollut äitini harhoja nähnyt.

Löysin ruusun heinikon joukosta. Kukkia ei enää ollut, melko pieniä vihreitä kiulukoita.

En tunnista ruusua. Tunnistan sen joka oli yönsä viettänyt ruusun takana heinikossa.

Hirvihän se. Kaikki ympärillä olevat pihlajanvesojen latvat oli syöty iltapalaksi tai aamulla.

Takaisin tullessa poikkesin suolla. Juolukka sadosta tulee muhkea.

Lakkoja ei näkynyt ja kovin pitkään en voi ihanaisella suolla oleskella kun saan 

aina päänsäryn. Päänsärky johtunee suopursujen erittämästä öljystä..luulen.

Seuraavaksi kun tulen suolle laitan jesarilla nokkani umpeen!

Tai jos ottais pyykkipojan mukaan..

Suon ojassa kasvoi tätä valkoista kasvia.

Ehkäpä on joku sara? Tunnistatko?

Kuvamaan ei kovin liki päässyt. Kaunis kasvi kuitenkin.

Nämä kihokit kasvavat rahkasammaleen päällä.

Pyöreälehtikihokki on lihansyöjäkasvi. Pienenpieniä itikoita nytkin tarttuneena nystyröissä.

Jokaisella reissulla pitää kerätä kasveja kuivumaan.

Siankärsämöä ja hevonhierakkaa.

Kumpikin kasvi on näppärä syksyn asetelmissa.

Kanerva on hyvä kerätä melkein nuppuvaiheessa ja lakkaa suhautus päälle.

Valkoisessa korissa on illakon siemeniä. Löysin valkoista illakkoa kukkimassa soramontulla.

Nyt kävin keräämässä siemenet talteen.

Kotiin tullessa oli niin hiki ettei saappaat meinanneet irrota jaloista.

Aamu-usvaa

Olen alkanut taas kiikuttamaan kameraa mukana työmatkoilla.

Yövuorosta kun pääsee kotiin on ollut ihanan viileää ja ei millään malttaisi mennä nukkumaan.

Jokaisena aamuna on ollut nyt upeaa usvaa joka leijuu peltojen yllä.

Pellot ja usva sitä kaheli ei voi vastustaa.

Ihailtavaa riittää ja vartin työmatka venahtaa tunti ja vartiksi.

Kanervan kukinta tuo viestiä loppukesästä.

Menen nyt nauttimaan yön viileydestä ulos ja toivon sadetta.