Marraskuu...

..on ihan koht.

Lokakuu meniki nii noppiastette ett ei oikke kerin kyytii.

Tännekkä en oll kerin pali kirjottele tuntu ett on kaikke muut nii pali

ettei iha ain ekaks tie mihi karais ittes kans.

Lokakuus tull väsätty puutarhas kaikke kivaa ja raskastaki.

Puunteko linjastoki on jo avatt.

Tuunauksi, korjauksi, kohentamisii ja istutuksi siin se..lokakuu.

Kissaki sairast ja mää. Selvitty on kumpiki...lopunperin.

 Tänäp ehtoo hujakois tull pakottava tarve lähte järvell.

Oli varustautun usseemma tunni reissuu.

Pimiä tuliki nii mahrottoma noppiast ku en het huaman ett noitte

kellon viisareitte kans on taas pelleilty.

Joku viisas se vaa on ny tollai päättän tollase venkuroinni.

 Järvell mä kohtasi esitykse jota en sitt enne oll nähny.

Kaisliko takka rupes tulee lintuja..niit vaa tuli ja tuli.

Kymmeniä lintuja!

Mä oli iha lamaantunu. Kameraaki käyti sen enemppä sihtaamati.

Ens mä luuli ett ova sorsii..ei ollu ei.

Rytmine lintuje liike oll hulppeet katsottava.

Toiset sukels ni toiset oll veten pääl..semmone aaltomaine liike.

 Vetenpinta ihan kupli täst toiminnast..

 En iha vieläkä oll varma mutt mun mielest täss on kysees isokoskelost..

Hurmioituneen täst esityksest tein vikaliikkeen ja koko porukka säntäs

rannalt keskell järvee..kiitos ny kumminki.

 Aurinkolasku oll taas nii upee.

Järvee laskee tämä pikkune joki ja veten pintaki oll pikkase jääs..

joo oikke oli se jäät.

 Kaiketi sen vertta oll kylmä ett hissukse jääki ruppe kilistelee..

 Ihan tull sellane keltasekultane hetki.

 ...ja sit rupes näpit palelee.

Mahrottoma kivaa alkava marraskuut kaikill!

Ihan pia onki tammikuu kunha se kohistuskuu on ohitett.