Mökill käyres tulee katseltuu ain kaislikon färei.
Heleän vihreä on väistymäss ja tilalle tulee
syvä tummuus ja syvemmäks ei enä taida tullakka.
Jossakin vilahtaa okran sävyä...se on se elokuu.
Laskeva aurinko tekee tietyst omat taikansa.
Kaunista mutt jotenki haikeaaki.
Kummallist tämä ihmise elo kuin tämäki kesä on menn näi äkki.
Talviturkki on heittämät mutt koht saa vettä toisenki niskaa.
Villasukat on taitan liimauttu kintuihi kii. Nykki jalas.
Onneks edes häämöttä viell lyhkäne loma jos sitt ehtis eres
yhde yä kortterema näis maisemis. Nähtäväks jää.
Luanikast viikonloppuu kaikill täält kahelin mettist!
Mull alka yäfukit mutt voi oll ett jottai piänt ehtii tekemä.
Ainaki mittailee yhde uude rojekti alulles..paperill.
Kuin korkki pinnalla tuo viimeinen kuva.
VastaaPoistaTalviturkki, mikä se on? Äkkiä järveen! Kesää on vielä jäljellä.
Voi että, sama haikeus iskee täälläkin. Suomen kesä on niin kamalan lyhyt ja talvi älyttömän pitkä. Voi nyyh. Eilen laskin nelisenkymmentä haarapääskyä puhelinlangoilla (paitsi että niitä ei enää ole, sähkälankoja ovat. Puhelinlanka vaan kuulostaa nii pal kivemmalt).
VastaaPoistaTaitaa olla niillä kokoontumisajot ja taas meidät jättävät tänne Siperiaan.
Syksyn aavistus on jo havaittavissa, haikeaa se on.
VastaaPoista