Ihan tarppeeks

...on lunt. Enemppä ei tarvittas.

Tänäp mä lähdi kenkimä suall.

Suall on nii hiljast, jostaki kuulu vaa tikan naputus.

Elukkaitte jälkkii oll paljo. Ite jälkie tekijöit ei näkyn.

Joku oll tehn hiihtoladu ja katteli ett sukset oll upon lumessee

varmast tollane parikymment senttii. Uskoisi ettei kauhia kiva ollu hiihtää.

Mä meni vierest lumikenkill ja painuma oll palttiarallaa kymmenesenttii.

Puuterilunt tua kymmene senttii ja all pikkase kovemppa lunt.

Jos ajatella ettei olis oll apuvälinei ni lunt olis ollu koht polvee ast.

Olin kovast tyytyväine lumikenkkii.

 Hiihtäjä tartte ladun ja mä voin men melkke mihi vaa.

Toisaalt jokku haluuki hiihdell samoi kuvioit.

Mä haluu ett mull on vapaus menn.

Makunsa kullakin.

Muutamis kohdis oll vettäki iha näkyvis,

 suolammikot jäätyy vast ku on kovii pakkasii.

Mitäs täss ny enemppä tarinoima jukune kuva tull räpsittyy.

 

Takas tulles pysähdyin kuttaroimaa puroll.

Vesi tulee sualt ja oll iha mustan olost tuall uamassas.

Mull tull keväine olo ku puro lirisloris.