Ihmettelyä

Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.

Niinpä, noinhan se sanonta jotakuinkin menee mutta...

puutarhurilla vaan tuppaa olemaan kiirettä.

Tai ainakin minulla. Kaikkea kummaa pitää väsätä ja siistiä.
Istutella, kaivaa, kitkeä, kastella, kylvää, kärrätä jne..

Miksi?
Muutama päivä sitten Maija blogissaan Rynttyliisa esitti mahtavan
kysymyksen; "Mistä ne puutarhaihmiset reppii sen puhdin tarttua rikkaruahoihin?"
Mietin vastausta ja se ainakin minun kohdallani on päivänselvää
se on intohimo puutarhan hoitoon.
Kyllähän se kuitenkin on tarkoitettu niin että ihminen kulkee kahdella
jalalla, eikä konttaile tai kyki enemmän osaa elämästään..vai?
Oikeastaan mitä sen on väliä vaikka minunkin aikani kuluu
takamus kohti taivasta? Silmä tai silmät aivan sama.
Monasti sitä kuulee jopa lievää irvailua puutarhan hoitamisesta.
Mistähän sekin johtuu? No jaa, kunhan pohdin.

Puutarhan hoitamisen lomassa ehtii kyllä muutakin tekemään.
Meille on ilmestynyt näitä tiilenpunaisia paksunokkaisia lintuja.
Kuvia on vaikea saada. Istuvat männyissä ja pudottelevat käpyjä maahan.
Olen vähän huono tunnistamaan näitä mutta olen päätynyt Isokäpylintuun.
Eilen illalla tai siis yöllä istuin terassilla ja kuuntelin metsän ääniä.
Suolla oli kurjilla jokin kahnaus, meteli oli ankara.
Kun saivat asiat sovittua ja öinen hiljaisuus laskeutui..
alkoi kuulumaan "surrutus" metsästä.
 Rupesin epäilemään jo että kuului minun päästäni.
Kyllähän sekin ihmettelyn aihe selvisi. Surruttaja on Kehrääjä.
Luontoportti (linkki) 
tuossa linkissä on myös ääninäyte

 Poikkesin metsällä tekemässä herneen tuki keppejä.
Metsätien varressa havaitsin oudon kasvin.
Kukinta alkoi olla jo ohitse. Ihanaa roosaa.
Pienen selvityksen jälkeen nimikin löytyi syyläkevätherne.

Kesän merkkejä näkyy kaikkialla. Lehmätkin ovat päässeet ulos.

 Kotitien varrella on pieni lammikko jossa ratsastajat 
viilentävät ratsujaan..tämä on niin kesäistä!

Mukavaa viikonloppua kaikille!
(Lamohietakirsikkakin jo kukkii)