Penikkatauti

eli säären lihasaitio-oireyhtymä.

Ajatelkkaa ko vanha ihmine oh nyte sairastun penikkatauttii..

ite tein riaknoosi.

Riaknoosi on hiano,- tibialis medialis-oireyhtymä!

Terveyskirjastost ne isommakki taurit varmennettaa.

Eikä täss mittä lääkäreit tarvit,-mä kammoksu niit!

Suaraa sanottun mun on kintut nii rievana kippeet.

Penikkataut on lihaskiinnityste ja kudoste tulehdus sääriluus.

Terveyskirjasto mukkaan:

-kipuarkuus säären puoli välissä..joo joo

-juostessa kipu on pahimmillaan..en oll kokeill

-kipua saattaa esiintyä kun paino nostetaan jalalle..nii just

-kipua kävellessä ja portaiden nousussa..yhrel kärel koita hinat itten rappusist ylös

 -penikkatauti tulee liian kireistä pohjelihaksista tai akillesjänteistä..

...mun pohjelihasten tilal on tiiliskivet (ei ollu mainintaa tekstis)

 -oireyhtymä tulee yleensä kovilla alustoilla juoksemisesta kuten asfaltilla

...mä en oll juassu. Mä ole rämpin suall ja kalliorotkos kolmat päivää

enkä juurika kävell asfaltill ku mettäs ei oll sellast.

-liian nopea harjoitusmäärä tai tehonlisäys voivat aiheuttaa myös penikkatautia

...hyväne aika, en oll mittä harjotel ole merkan reittei..

mikä teho? Mull on ain tehoi jos luannos on kyse..

-hoidetaan levolla..mä ole jo levos ja sairaslomall

-hoidetaan tulehduskipulääkkeillä..joo niit kyll rouskuteta, maha on sekasi

-asteittainen harjoitusohjelma..mä menen ku mene ja ohjelmii ei tarvit

-leikkaushoito..ei tull kysymykseenkä! Mä huilaan kyll nätist..

Luonto on tällä hetkellä niin kaunis ja alati muuttuva.

Pitkät metsä lenkit ovat kuin huumetta.

Leikatun vasemman käden olen laittanut kameralaukun hihnojen väliin 

kulkee siinä sopivasti mukana.

 Sunnuntaina käytiin suolla ystäväni ja hänen miehensä kanssa.

Hirvi oli juuri kulkenut samaa polkua myöden.

Merkkasin kulkureitin nauhoilla jotta talvella ei reitillä 

mene eksyksiin. Kerään nauhat kun opin reitin.

Tavoitteemme oli löytää metsä saareke keskeltä suota.

Ja löytyihän se.Ja vanha laavupaikka.

Saari oli n.hehtaarin kokoinen. Kierrettin saari.

Talvella suihkin tänne lumikengillä kun reitti on nyt merkattu.

Saaren "rannalla" oli toinentoistaan upeampia käkkärä puita..

ja vielä raakoja karpaloita.

Pikkasen eri reittiä tultiin takaisin..

 Myöhemmin illalla retkeilin vielä kallio notkoon jossa tiesin olevan

upeita "aprikoosin värisiä haapoja". Kallion päältä olin nähnytnämä latvukset.

Huh mikä tunnelma olikaan notkossa

Notkosta laskeuduin aina alaspäin ja saavuin hiekkakuopan pohjalla olevalle

lammikolle. Ylösnousu olikin sitten eri juttu..

Hiekkakuopan reunamilla vanhat haavat olivat jo lehdettömiä.

Tänään lähdin suolle ja menin eri reittiä kuin eilen.

Tätä kautta en ole vuosiin mennyt..

Halusin tietää kuinka pitkä matka suon reunaan oli kotipihalta.

Metsän reunamaan päästyäni talomme vielä näkyi (nuoli).

Jälleen otin käytäntöön merkkaus tyylin nauhoilla.

Kas kummaa suon reuna oli 200metrin päässä metsäpalstan reunamasta.

Eli kotoa noin 400m

Tein reittiä sillä silmällä että on helppoa kenkiä myös tätä kautta saarelle.

Ojassa oli mennyt juuri peura. Myöhemmin löytyi peeläjä.

Voi raukkaa , pakeni varmasti minua. Sen ymmärtää.

Eteen tuli ongelma..upottava leveä oja.

Ojan pohjalla näkyi rukkanen.

Oliko joku onneton koittanut ylittää kepin avulla ojaa..

Jouduin kiertämään melko pitkän matkan ennenkuin uskaltauduin ylitse.

Ei uskaltanut hypätä kun toinen käsi on poissa pelistä.

Suo kävelystä se penikkatauti tuli!

Huomenna taidankin siirtyä työnjohdollisiin tehtäviin Kahelinkulmalla..

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!