Autiotalon puutarhassa

Koko tämän vuoden olen vieraillut eräässä autiotalon puutarhassa.
Talo jäänyt autioksi vajaa kymmenen vuotta sitten.

Joskus kävelen vain ohitse metsätietä ja ihailen tielle avartuvaa näkymää.

Muutamia kertoja olen istunut mökin portailla ja huokaillut.

Paikka on uskomattoman kaunis. Vetää meikäläisenkin niin hiljaiseksi.

Askeltaa pitää melkein henkeä pidätellen ja kunnioittaen.
Ruohottuneella polulla kävellyt joku muukin..ihminen ja peura.
Vanha kivi-aita on sortunut kauniisti. Kivien pintaa pitää aina koskettaa.

Keväällä lukuisat sipulikasvit nousivat ruohojen seasta. Kirsikka ja omenapuut kukkivat.

Myöhemmin perinteiset perennat jatkoivat kukintaa. Nyt sieltä täältä nousee angervoja, leimuja malvaa, väriminttua ja kultapalloja. Hentoisemmat häviävät taistelun vadelmaa ja nokkosia vastaan.
Vuorenkilvet ja taponlehdet päittävät laajoja alueita. Ukonhattu ei enää jaksanut kukkia.

Osa pensasruusuista ovat kuolleita ja jasmikkeen joukosta kasvaa koivuja.

 

 Valkohanhikki, vain muutama nuppu ja yksi kukka.

 

Pystyyn kuollut puu ojentelee oksiaan sinistä taivasta kohden.
Oksilla sammaleiden ja jäkälien tekemät taideteokset.
Muutama hailakan vihreä lehti latvassa.

Hissukseen hiipimillä pihaan voi tavoittaa tikan hakkaamassa vanhaa omenapuun kantoa.
Tunnistan jo takomisen äänet metsittyneellä tiellä.

Kottikärryt ovat saaneet pintaansa sammaleen. Kynttilälyhty peittynyt kuusen taimien joukkoon.

 Ruusuruoho?

 Mahonia

Upea jättiperenna Päivänsilmä. Karheat isot lehdet.

 Kaunis keltainen..Dorianvillakko?

Pikkuruisesta pihapiiristä näkee miten suuri on ollut rakkaus kukkiin.
Puutarhan ahkeroiva hoitaja puuttuu.

Luonto ottaa hiljalleen omansa.
Niin ja jos luonto ei sitä tee sen tekee ihminen..
Ensinmäinen lapion tekemä monttu puutarhassa havaittu.
En tiedä mitä pitäisi ajatella...