Liian pitkä postaus puutarhasta

Täss postaukses ei ny sit oll yhtä pioni kuvaa. Niit onki ny pali blokeis.

Ei silti kyll se muhkee kaunis kukkane on. Mun puutarhaa se ei sovi kylläkä.

Mull on pari pionii ja ne piru vanhojaki. Mummu peruja, en raaski hävittääkkä.

Ny ku on muutama päiv oll aik lämmitt ni kukatki tykkää ja mää.

Mä tykkää ett kukka penkki saa oll ihan täynn ja sellane "sohjone" rento.

Kai täss jalopähkämö seuran on joku kallioinen vai mikä toi taustall oleva on..

tähä välii ei mahru rikkaruahoi.

 Leimuja toi pähkämö jo liikkaa hätyyttelee.

Sammaa soppaa on lusikkas lykän kurjenkello.

Kellot on nii isoi ku kaffekupit.

Sekamelska reunamill on tätäki. Taitaa oll joku asteri.

Siält se lykkää tädykkee joukost.

Tädykkee joukost tulee tämäki. En kyll tämmöst on laittan.

En ainaka muist. Mitä lie? Olkkoo siin ku tykkää.

Kerrotult kärsämölt vaikuttaa.

Kasvimaall rehottaa melkose hyvin tämä malva jonka kasvatin iha ite.
Kylmäkäsittely saava kaikk perenna siemene, varmuure vuoks.

Kasvimaall ei sitt mikkä muu rehotakka. Kurkku taimetki on surkeit käppänöi.

Kukist mun pitt kirjottaa..

Isotähtiputki aloitti kans kukkimaa.

 Ensmäine musta unikko on avannu röyhelös

Luppiot on noussu ny mun suasioo.

Nämä kasvit ei oll muhkeit, mutt niis on vaa joku mikä kiehtoo.

Tämä on joku luppio..

Tämä kasvi oll mult hävöksis pari vuat.

Ny se ilmaannui kasvamaa toho kalliokoloo.

Jännä rakenne on kukas

Lännenluppio on sit ku vadelma.

Kukinto on herkullinen tumma.

Tommone mötikkä. Pitäs tull pikkase nuokkuva.

Näitt luppioit pitää ny jostaki kohkat lissää.

 Meinasi jo luovuttaa ja hups dahurian akileija on itänyt.
Jostaki luin ett kutsutaa myös suklaa soturiks.

Jasmikkeen tuoksu täyttää puutarhan

 Muutamia vuosia olen koittan kasvattava koripajuu.
Kasvan on kyll hyvi, mutt se on aina syäty.
Mun oll pakko siirtää viljelmä tualt alamaalt pois ku sattoo ei saan lainka.
Siirsi se pihapiirii suuli päätyy.
Nyt peurat ei oll käyn kaluamas. Paju on liiast syämisest haarottun kamalaks.
Kunnollissi suarii sidontaan sopivii pajui ei paljooka ollu.
Korjasin ne tänäp talttee ja otin uussii taimii.

Ny piräis kasvamaa tämmösii suorii huiskiloi.
Muutamii tulokkai ny olis. Koripajust voi tull kuusmetrinenki.
Turhaa mä haaveile, kai ny tulee rusakko ja vetää kaikk turpaas.

 Sunnuntain oltii sit Urjala mettis. Rippijuhlat oll käsill.
Juhlat vietettii rippilapse mummolas. Olisitte nähny se puutarha.
Järverannas ja toisell sivull joki. Kaunista!
Vuas kymmenii puutarhaa on hoirell jo iäkäs mies.
Mää sain niin paljo hyvii ohjei puutarha hoitamisest.
Huomasi ett hänell oll valtavast kirsikka puit.
Oll itte lisän niit versoist. Mua neuvotti tekemä seuraavast:
katkasta teräväll lapioll juur mikä tulee emost.
Heitetä hiukka multta siihe lapio koloo.
Sit huolehdittaa muutamii päivii kastelust.
Ens kevään tuo verso kaivetaa maast ja istutetaa paikoilles.
Olis pitän kasvatta omat juures ja vahvistuu emo viäres.
Heti ku pääsi kottii ni lapio rupes kolisemaa.
Pilvikirsikas oliki jo pari versoo metrisii. Toivotaa et nyt onnistuu.
Mä taira menn ny viemä pyykei narull, nyt kuivuu hyvi.

Kyll mukulat keksii

Pojani likka ja likka värkkäsivä ankarast satteisen päivän suulis jottai.

Hakattii, sahattii ja maalattii.

Sit ku tull valmist ni siihe kuvioo valjastetti viell likan pikkurex.

Kattokkaa ny ja se "rusakko" on viell  se näköne ett nauttii täst.

ja lähtee..

hyps..taluttaja ei meinaa peräs pysyy

 näikkö ei yhtää puamii puronnu
Ja sit uusiks!

P.S Börjeki kävi kattomas ja häipy vähin äänin pusikkoo

Käenkukka ja muita ihanuuksia

Käenkukka on ripsureunainen kaunis luonnonkukka. Minulle uusi tuttavuus.

Muistuttaa tervakukkaa ja samaan heimoon kuuluukin.

Olen ottanut tavoitteeksi opiskella näitä luonnon kasveja ja aina

ei todellakaan niitä ole helppo tunnistaa.
Muutamia tunteja on nyt tullut koluttua peltoja, ojia ja järvellä.
No niin tätä kaunokaista tulikin kuvattua..

Olisi melko kaunis metsäpuutarhassa.

Laajaa kasvustoa ojan reunamalla.

 Tämäkin on varmasti moni nähnyt luonnossa.
Kasvi on kurjenjalka. Ruusukasvien heimoon kuuluva monivuotinen ruoho
Lehti on linnun jalanjälkeä muistuttava. Kasvi viihtyy kosteikolla, ojissa ja märillä soilla.
Osuva nimi siis tälle kasville.

Kukka on erikoisen mustanpunainen.

Kasvia kuvatessa muistin että tätähän on minulla kasvamassa puutarhassa.
Joskus toin lammelta tätä sarakasvia (luhtasara?) ja sen mukana tuli juurakkoa.
Kumpikin elelee nyt syvässä kallion kolosessa jossa vesi makoilee kauan.

Korpikaisla. Tämä kasvi on helppo tunnistaa muhkeista röyhyistä.
Kukkii nyt parhaillaan ja on todella näyttävä.

Järvelle laskevan ojan varjoisasta mutkasta löytyi muhkea lumpeiden kasvusto.
Kaunis yllätys pajukossa.

Suomessa on kaksi lummelajia; valkolumme ja pienikokoisempi suomenlumme.
Jottei jokin asia olisi yksinkertainen kasvienkaan maailmassa tämä valkolumme
jaetaan vielä kahteen alalajiin isolumme ja pohjanlumme.
Lumme kuin lumme mutta nämä olivat melkoisen kookkaita kuitenkin.

Kauniit isot kellokukat aloittavat kukintaa. Kurjenkellon varmasti jokainen tunnistaa.

Nämä putkikasvit ovat vaikeita tunnistaa.

Näyttää koiranputkelta mutta ei ole. Rohtovirmajuurikaan ei ole.

Kallistun vahvasti suoputken puoleen.
Tässä ei taida kahelin ikä riittää näiden kaikkien kasvien opiskeluun.

Tervetuloa Kahelinkulmalle Rantakasvi!
Pahus kun sopiikin tähän postaukseen.

Onkohan tämä dyykkaysta?

Meinaan jos tekee löytöjä vanhalta soramontulta niinkuin minä.

Montulle "eksyy" joskus epämääräisiä läjiä sinne sun tänne,
kun huomaan jotakin mielenkiintoista ne on pakko pelastaa.
Joitakin löytöjä on..

 Pelastettu hopeatäpläpeippiä

Jotakin kurjenpolvea. Tietääkö joku nimeä?

Koiranheisi

Keltasauramoa joka menestyy vaikka hiekassa.
Tässä kuvassa auringontähden syleilyssä.

Pajukkoon heitetty tuoli, sopii minun puutarhaan!

Maali luultavasti lähtee suht helpolla ja suhumaali suihkimaan.
Niin ja tuo bannerissa oleva lehtosinilatva.

Helppo, varma ja niin kaunis

eli kaksivuotinen Harjaneilikka.

Muutama päivä olen melkein päivystänyt kukkamaan reunalla ja odottanut.

Odottanut sitä ihmettä kun harjaneilikoiden nuput aukeaa.

Voi sitä värien loistoa ja yllätyksellisyyttä mitä kukinta nyt tuo tullessaan.

Onneksi kukinta kestää viikkoja jopa ihan syksyyn asti.

Nyt on ihan pakko napsia jo kuvia vaikka kaikki väritkään ei vielä esillä.

Todella tumman punainen kukka vielä tulossa koska lehdistö niin tumma.

Syksyllä jätän kukkavarret paikoilleen ja niin luonto hoitaa

itse lisää näitä kaunokaisia.

 Kymmenvuotias pihtani on saanut ensinmäiset kävyt!
Onhan nämäkin niin kauniita?

Lämpimästi tervetuloa Kahelinkulmalle Ulla

Heinäkuulle

Kesäkuun pieniä muistoja