Hunajakukka

Tull täss saerastettu jonkisortin makotauti.

Kivako sairastu yöfukis..hiukka hankala yhdistelmä.

Joku viisas on joskus sanon ett mikä ei tapa ni se vahvistaa..vissii.

Kottiikki selvisi vaikk kerra pitt kohautta mettä reunamall.

Saroiki juur sill hetkell oikkee pali..mut hätä ei sitä hetkee kato.

Tänäp rupes iha vointiki jo friskama ja lähdi hiukka

kuttaroima pelloill. Kuntoutus alko.

Oliki kauhee lämmi ja kesäne päiv.

 Pelloil oliki kovat hurinat ja pörinät.

Viljanpuinti on jo roimast alkan.

Sänkipelloll mä treffasi kolme kurkee.

Yks oll tämmöne ruskeepäine huikkell. Teini?

Hiukka epävarmuut oll kulkemises..on kai se

ihmeellist ku yhtäkkisest tollase pitkä koive kasvan

tonn makon alustaa.

Sänkipelloll näytt hyvi löytyvä jottai purtava nii ussei nokka

kävei pellon pinnas.

Hyvi teinari osas lenttää.

Varmast pikkase viel täyty kasva ett jaksaa

läpyköir kauemmas ku mettän reunamaa.

Sänkipello vieres oliki sitt hunajakukkaa.

Täytyy oikke kiitell niit viljeliöit ku laittava näit 

ihanuus kukkaniittyi kasvama.

Muistaaksen täss kasvoi jottai juurikast viimevuan.

Hunajakukka onki hyvä viljelykierto kasvi.

Jospa lähettyvill onki joku mehiläistenkasvattaja?

Olkko millai on mutt jos olisi iha kuasis ollu

ni olisin kiertän koko pellon ympäriis ja katton ku varjot

leikkii hunajakukkien pääl. 

Täll kertta jätin välii.

Täst ihanuudest saa nauttii pitkää.

Hunajakukka kukkii pakkasii ast.

Täytyyki taas laittaa tätä omaanki puutarhaa kasvama.