Rytölän padoll

Melke kerra kuukaures pitä kurvat ittes rytölä paroll.

Rytölä: piän taajama jos on pikkase ..hmmm

Eurjoe vesi on oll mahdottoma korkkeell koko syksy.

Johtue tietyst satteist joka on tull alas veten.

Korkeutt ja juoksutuksii säärellä monell eri paroll.

Rytölä pato on yks näist padoist.

Nyte kaikk luukut oliva auki ja en muist ett tämmöst tilannet 

ennen nähneeni tai olisko joskus syksyll..

talvine roima juoksutus on ainaki harvinaisemppa.

Kylill puhuta ett täss paros olis murtumii. 

Mitähä tapahtu sitt ku se lossaa kokonas?

Mä en mittä murtumii erot tai oisko toss oikean pualeises aukos.

Ja siin monast iha piän juoksutuski. No en tie.

Kovat oli ainaki kohinat ja tuntu ett siltaki oikke nytky.

Jokavuas täyty kuvat tätä jäist taidet joka tollasest kosteest höykäst pakkasell

lähtee muorostuma ja tekee nii kivoi teoksii.

Valkossii mustekaloi rannas?

Tämä kiven päälystää on viskat pöytliina..pikkase kulahtaneet pitsit siinäki reunas.

Suloisii on nää pitsimyssyt

Täss mun mielikuvitus lähtee lentoo. Niinku varpai roikkuis ketjuna kive reunas.

Tollasii plottivarppai ja sellasell ravoll ett mahtu haravavars välii.

Niinku mun varppaan harottamas, tutun olosest.

 

Lämpimäst kiitoksii kaikill tästäki kuluneest vuodest ja täysill kevättä kohti.