Plottinokkii

Marraskuu on menny venymäll ku kumminauha pualee välii.

Huiskinhaiskin sitä kiitää paikast toisse ja hoitelee kaikkii asioit.

Miätti semmotti asioit joill ei tämmöne kahellmettänelävä ei voi mittä.

Niist ku äänees koton pauha ni isännäll on oitis lause siihe:

ann hevose miätti, sillo isomp pää.

Jotenki on sellane tunnelma ett missä ei oll kuitenka mittä järkke.

Tiäsit vaikk oliski mutt tunne on vaa se.

Kauhiaa hoosotust ja olemattoma hosumist lopunperin.

Tekis miäll painaa jarru pohjaa ja jättä se sin..

 Päivät on oll synkkiöi ja valone aika supistu ja supistuu.

Eile ehtoopäiväst oll jonkusorttimenti myräkkä.

Vett tull oikke kunnoll ja tuuliki yltys johonki pikkase myrsky kahinoihi.

Mahraisik tämä puurunko kuva kajasta jotenki tätä aikka?

Ruskeet, harmaat ja mustaa klomppines päivines.

Surullissi uutisii kantautuu maailmaltaki. On tää maailma mallillas.

No mutt sillai se kumminki on ett mustaa mötikkäänki ruppe kasvama 

keltassi ilose olossii kääpii mitä lie?

(Poikkesi mettän kulotus alueell)

Ova niinku isoi plottinokkii..

Koht tämä parimeetrine hiiltyny puun torso on täynn elämää.

Myräkä jäljilt kulotus aluee pääll on kaatumaisillas leppä.

Taivaaltaki aurinko pilkist..

Jokane kuappa ja notkelma oll täynn vett..

tääll oll oikke haastava liikkuu ja sai ajatukse muuhall.

Piänt kauneut riittä vaikk on näin yksinkertast.

Puron solina oll rauhottavaa sekanaisell päänupill..

 

Alueell on istutett kuusen taimii.

Puupelto lienee hyvä nimitys tähä.

Heti ku aurinko paista enemp pikkasenki aikka ni tule

miele ett talvipäiväseisaukse on n.39 päivää.

Muutama päivä toho ni olla jo se sesonki ohitett..

eli kevättä kohti menos vaikk olis kui synkkiä!