Mäkitervakon..

kukinta on kesän yks kohokohta.

Jokaisen kesän tämä samaine kallio pitää käydä tarkastamass

ihailemas ja kuvailemas.

 Neliö tolkulla mäkitervakko niittyä.

Kallio paahteinen ja hippune multaa joissakin kolosissa.

Ihmetellä täytyy tervakon sinnikkyyttä.

Kallion alta kulkee tie ja luonto tarjoile jokaisell kulkijall näin kiva maisema.

Lonkkakipuisena minusta ei ollut nyt kallioll kiipeilyy.

Kuvailin tätä tervakkoa tieltä.

Omall kallioll puutarhassa tervakko vasta nupulla, mutt upea kukinta luvass. 

Siit sitt myähemmi kerro varma miljoonall kuvall.. 

 Mäkitervakkoje lomass kalliol kasva muitaki kasvei.

Erityine ja erikoine on tämä imarretta muistuttava vihree kaunotar.

Minulle tämä kasvi oli vaikeast tunnistettava, kuitenki

ole nyt varma että ompi kalliohaurasloikko.

Meilpäi tätä kasvii en ole nähny ku täss mäkitervakko kalliol.

 Siirrytää puutarhaa jossa ensinmäine idänunikko avas kukintons.

Unikkojen kukintaa ehtii jo odotella...varsin pitkään tänä kesänä.

 Pilvikirsikan alla röhnöttää unikko joka on päättäny tekast

oikke kattila kokose kukinnot..mikä nupuist voi päätell näin.

Isomma nuput ova ympärysmitaltas 12cm ja pituut 8cm.

Tämäki sitt täyty käyd mittamaas.

Täss unikos on todella piikkiset lehdet.

Mun ajatuksis on ett olis joku messuje tuliaine. 

 Tulikukat on aloittan kans pitkää jatkuva kukinna.

Riippuu ny mimmone kesä täst tule mutt monast kukintaa 

jatkuu syyskuull asti.

Muutenki tää kukka saa mun suosio ku muistutta

luonnonkukkia mikkä sopii mun mettäse puutarhaa.

 Tulikukas on myös siit kiva ku kylväyty sinn ku tykkää.

Nyte värit on puna voittosii..joinaki vuann vaalevii.

Vaikk kasvi voi venähtä melkose korkeeks ei tukemist kaippa.

 Tähä penkkii on jostaki pöllähtän näin tumma lehtoakileija.

Akileijoi mull ei täss penkis koskaa ole kasvan.

Antaa oll, hän on kaunis.

Kauniit ova syreenitki tänä vuann.