Muarin päivän.

Tänäp on sitt satan koko päiv niinku kaikkein äitten ja muarein kunniaks.

Tull pakolline tauko puutarha puuhastelull. No huame on päiv uus.

Poja perhe poikkes ja ku he läks mä lähdi mettä.

Ulkoilmaihmine ei kest koko päivää sisäll könötyst.

Onneks ei satan kaatamall vaa tasast tihutust.

Asiaa kuuluva varustelu vaa kehii.

Ajatteli ett käy kattelemas mitä luonno kasveill kuuluu.

Nähtävis on jo ett sinivuoko kukinta loppuu.

 Valkovuokkojenki hohto alkaa hiipumaa.

Mä tykkä kaikist kasveist luonnos ja ole opetell tunnistama niit.

(Oppi menee joskus pikkase huanost perill, en viell luovut)

 Muutama kukka on yliste muiden ja kävin tarkistamas tilantee.

(Kuvat on ny hiukka harmait, mutt semmone oll tää päiv)

Pikkuruinen ketunleipä on ihanuus. On taitan kukkii jo viikonpäivät.

Sateest huolimati sinnikkääst kukka pikkase auki.

Ensmäitte mettäorvokit availee hentosii nuppujaa.

Kielon lehdet puskee ittes näkyvii. Aurinkoisell paikall kielo 

taitaaki koht kukkii. nähtäväks jää.

Jeee tää on mun supersuosikki. Kevätlinnunherne.

Nuput on jo saaneet färins. Koht liilanpunaset kukat avautuu.

Puutarha reunamall kasvaa tätä ja ku mettä hakattii aukoll

luulin sen kuolevan kokonaan mutt ny elpymää päin.

Elpymisee kulu reipas kymmene vuat.

Viimevuan löysi tämä kasvi. En oll ikän enne treffan.

Nyt mun tiedos on tää yks ja ainoo kasvupaikk.

On niinku kevätlinnunherne mutt hentosemp.

Kukat ova vaalevapunassii. Tämä on syylälinnunherne.

Mull on palane tätä puutarhas ku en äkän ett on nii harvinaine.

Kasvusto on kyll elpyny ja hyvis voimis luonnos.

 Syylä on tämäki..syyläjuuri.

 Kookas ja samall jotenki huomaamato.

Kukinto pitkä terttumaine viuhkosto.

Oikke mainio talvetörrötäjä. Tätäki on eksyn mun puutarhaa.

Ojakellukka punervansävyinen kukka pilkistää jo.

Nuokkuva kukinto on niin herkkä.

Ojakellukkaa ja kyläkellukkaa en erot oikke toisistas.

Ojakellukka on kans kiitolline puutarhas.

(Tässäki tapaukses kannatta otta huomioo luontane kasvupaikk.

Meinaa jos laitta kukkapenkkii)

Kostee ojan parttaall pähkämö kasvusto on pontevall alullas.

Korte tekee hänell seuraa ja taitaa oll mukan viell valeriaanaaki.

Tämä on lehtopähkämö. Purppuranpunaiset kukinnot juhannukse jälkee

pistää haukkoma henkkee..ihanuus.

Peltopähkämö on melkkei samanlaine mutt lehdet puikeemmat.

Lehtopähkämö ei levisty sillai ku peltopähkämö.

Ja kuten arvaatte lehtopähkämöö ja valeriaanaa löyty mun

kukkapenkist. Kumpiki on kotiutunut oikke hyvi.

 Tää pikkune alku kuuluu purtojuurell.

Purto muistuttaa suurest ruusuruohoo. Purtoll on kauniin taivaa sinine 

mykerökukka pitkä hontelo varre pääs. 

Purtooki löytyy mun puutarhast. Istuti täsmälles samanlaisse

maaha ku se täski kasvupaikall on.

Tikkoje kyläs tää kasvaa.

(Pellolaitamas on alue jossa kasvaa vanhoja haapoja. Tikkoja täynnä se kylä)

Tikkoje kyläs on tälläne puu. Hakattu ontoks tikkoje toimest.

Nytki ku poikkesi paikall oll kauhee tökötys pääll.

Kauhee vilkas pikkune kylä.

Kyläs ei ainaka kevääll passa kauhee kaua viipyy..ruveta pirskatist

krääkymä ja lennetä levottomast. Pikane kyläpaikk.

 Sudenmarja on yksikertaisuudessas todella upea.

Upea ja todella myrkyllinen.

Keskell lehte kasva mustika näköne marja.

Lehdos tää kasvi viihtyy. Mull oll joskus saunantakan.

Revein kaikk irti ku likka oll sillo pikkane.

Muutama päiv takaperi löysi tämä kasvi.

Nua lehde kuuluu toisell kasvill. Kasva melkei sora joukos.

Pikkune hentone. Mä en kyll tie mikä tämäki on.

Tiädäks sää? Jotenki epäile kalliohatikkaa..

 

Pelloill on ny just tämmöst.

Ruppe kylvöt olee paremmall pualell.

Mun kylvöt ei oll alkanukka..

jos huame sais porkkana maaha.