Tölli reissu

Piän kerros sitä valkost on taas sulan.

 Aamu ku valkeni ni sehän oll pikkase kirkkaamp ku muutt aamut täss synkeydes.

Huusholli ku sain jotenkuten järjestykse lähdi mäjel.

Päätin käydä paikassa johon olen oikke paljo tykästyny tai mitä sanaa siitt ny käyttäs..

sellane selittämätö viehtymys kumminki. On niinku melke kottii tulis.

(Aikasemmas elämäs mä ole varma oll se paskkärväne tua paikan naveta seinäs)

(Linkki maaliskuun postaukseen).

Mä ole käyn tääl viimeks syksyll. Sillo mä keksei paremma reiti töllill.

Reitti mene kyll parikilsaa umpise mettä kautt, mutt se on vaa positiivist.

Haastavaa oll alkumatka ku moto oll trampan olemattoma kinttupolvu kuravelliks.

Tottakai sit voi mettä kautt kiertää ku pitää polvu mieles

 ku tämä mettä ei mull entuudestas oll olenka tuttua.

Se vaa tiedä ett ensmäise naapurit on kaukan, kilometrein pääs.

 Muuttu se polku sitt hiukka paremmaks kulkee.

Jokin kookas lintu lehahti lentoon metsästä luulen olevan pöllön.

Lenteli sitt useaan otteeseen mettä reunamall, kuvaa en edes koittan ottaa.

Mun menos oll oma jännitykses ku jokakerta pelkää ett kaikk

 rakennukset on vedet maantasall.

Vaikk en tie kuka tekis nii mutt kumminki.

Paikall kiersinki ny erikautt, naveta takkaa.

Huamasi ett mont koivuu oll naava peitos.

Toisaalt mä luule ett isommat kasat oll luppoo. Naavast ku vetää ni on aina semmone "keskus".

Jokatapaukses ilma on ainaki puhdast.

 Peljäti sitt iso palokärjenki lentoo.

Palokärjell oll näin kiva herkuttelu paja.

Lampola nurkall ku saavuin sain huakast ett kaikk rakennukset oll talles.

Parkkeerasi itten kannoll ja join kaffet.

 Nautin olostan ja toivotteli mettäll, elukoill ja töllill

oikke mukava jouluu ja samas talveeki.

 Vanhoi haapoja oll kaatun pellon pääll ja rusakko oll syämäs tuoll latvukse pääss.

Mä jäti sill pualet mun omenastan kanno nokkaa niinku lahjaks.

 Piän pelto on kasvan kesäll niittyn ja korre kiiltelivä tollasii pienii kirkkait helmii täynn!

Lupasi ittellen ett mä palaa taas kevääll tai mist mä se tiedä kosk. Kaheli on kaheli.

Lopuks mä kierteli kaikk rakennukse ja katoin ett kaikk räppänä on kii ja mittä ei oll rikot.

 Ruaste on kaunist.

Takas tulles unohduin kuvailee riitet rapakoitte pinnall.

Tämäki oll ku sulka tai sulkia

Muutamii porukoi joutsenii lentell korkkiall ja mä sain päähäni ett lähde kattomaa

mihi ne ny kaikk ittes tryykää..järvell vai?

Ei näkyn joutsenii. Järve vesi oll mahdottoma korkkiall.

Venneitte pitopaikall oll aika surkkiaa.

 Omistajaa taitaa kohdat outo näky ku toukokuus paikall tulee.

Tähä ku jäätyy ja jäät viell hakkaa ni taitaa pelkkä kettinki oll jäljell.

 Näitte pölkkyje välis on jokases vene, meinaa tuall veten alla.

Järviki oll rannastas jääs.

Kolmise tuntii vieräht täsä reissus.

Liian pitkä oll tämä postauski, mutt olkoo.

Huame jos paistaa aurinko lähde koskell.