torstai 7. marraskuuta 2013

Pohdinta

Voiko käsityön tekemisen taito hävitä?
Käsityöllä tarkoitan tässä yhteydessä nyt kutomista, virkkaamista tai ompelua.
Ihailen suuresti sitä osaamisen määrää kun joissakin blogeissa esitellään
niin kauniita itse kudottuja neuleita kuten lapasia.
Puhumattakaan vaatteiden ompelusta,-miten jalo on taito!
Pimeinä iltoina voisin vaikka minäkin kutoa, virkata tai ommella..
kun siitä ei ENÄÄ tule mitään.
Virkattu patalappu muistuttaa kissan baskeria.
Kudotut lapaset muistuttaa ison miehen isoja villasukkia.
Virkattu ns. pyöreä pöytäliina kelpaa vain sipulipussiksi.
Eilen illalla otin esille tyttären ompelukoneen ja ajattelin ommella
ovistopparin koska tarvitsin sellaisen wc;n oven taakse.
 No..enkös minä tämänkin pussukan saanut jotenkin pilattua.
Ompelin tuon "suu aukon" melkein kiinni!
Mitenkähän meinasin saada hiekkapussin sinne sisälle?
Pussukan kylkeen piti oikein kirjoittaa tämän läjän tarkoitus ettei vaan kukaan
erehdy luulemaan sitä kasaksi likaisia sukkia!
Miten voi olla mahdollista että olen ommellut vaatteita lapsille ja aikuisille?
Saumuri on jyrissyt verkkapukuja ja haalareita.
Olen kutonut metri tolkulla räsymattoja, poppanaa ja pellavaliinaa..
Lapasia, sukkia, huiveja on tullut kuin kutomosta.
Yhdessä ystävän kanssa teimme hänelle hääpuvun..ihanan!
Peruskoulun päästötodistuksessa käsityö numero on 9
kymppiä en saanut koska en ikinä harsinut mitään vaikka ope pyysi.
Nyt on tultu tähän;
Meillä isäntä lyhentää housun lahkeet jne..
Mikä kumma virus minuun on iskenyt??
Voiko opitun taidon hävittää taivaan tuuliin??
Kyllä risoo ja suorastaan nolottaa..

Terveisin nimimerkki; Epätoivoinen


1 kommentti: