Löydät kun lakkaat etsimästä

...kirja taattua Tommy Hellsteeniä. 

Kirja vuodelt 2015.

Kirja sisältää myös kirjailijan valokuvia.

Lyhyet tekstit ovat syntyneet läsnäolon hetkistä.

Kenties sinäkin voitt ammentaa jotain näistä teksteistä siihen

elämäntilanteeseen, jossa juuri nyt olet..

Tervetuloa itsesi ääreen, lähteelle katsomaan kauas

ja samalla lähelle.

Näin kirjoittaa kirjailija kirjan takakannessa.

             Hiljaisuus,           

levollisuus,

rauha ja luottamus.

Sanoja, jotka 

soittavat sisimpämme

herkimpiä kieliä.

Tommy Helssten

Oravanpyörässä ei ole moottoria.

Siellä ei siis ole pakko juosta,

koska se pyörii.

Se pyörii, koska siellä juostaan.

Tommy Hellsten

Ajateltavaa...

Mää tykkäsin kovasti. Juur sen tähde ku pakkaan lukema

enemp rivievälist ku riveilt.

Mone mont kertta jäin pohtima mitä?mikä?miks?ai juu, no katos vaa..

 

 

Kuinkas sitte kävikää

Ole täss kuunnell muutamin päivin ja ehtoo erustall 

ku eteläpualt mettäst kuuluu oksie rapina..
sillai erillaisest niinku maasta.

Oikeastas mä en tollasest olis muuto välittän mutt se 

jälkke ku kuuli se suren ulina on jotenki kuulo jopa herkill

mettän suunttaa etenki. Muuten mä mittä kuulekka.

Isänt meinas ett mä kuule harhoi..voi se tietyst näinki oll

vaikk iha yhtäkkii en tätä asiaa allekirjottan.

Kolme päivä sitt Minttu killu yläkerran makkari klasin puis ja vahtas 

kurkku pitkälläs  juur ton eteläpuale hakkuu aukoll..

sillo on syyt vilkast ite mäjell ku mein vahti kissa on pikkase outo.

Ihan niinku olisi nähny jonku liikkuva kuusiko reunall..hirvi?

Mikäs ihme tua ny sitt on.

Eile mun oll iha pakko lähte kattoma ett mink eluka jälkkii siell

oikke on ja mist semmone oksie natina tulee..

Kettuu, peuraa, hirvee ja rusakkoo oll kulken.

Suurin tarpottu polku johtiki sitt yllärii.

Joku oll tällänny mettä ruokinna.

No just..tottakai hakkuuaukon ylitte menevä elukat astuva risuje 

pääll ja ne pitävä sillotällö äänt mitä mä ole kuullu.

1+1 on sittekki 2

Pikkase ole ihmetell miss peurat on ku mu puutarha on jätet rauhaa.

Mä tietyst viestittämä mettänaapurilleni ett saanko motat sinn riistakamera.

Lupa tull, ja kiitos.

Aamull saroi sitt pientä lume kahjuu mutt ku leijailu lopui ni mä tyrkkäsi itten matkaa.

Oikke hyväll paikall on ruakinta laitett isoje kuuste suojas on ja mäen nyppylä 

pääll ett eluka näkevä ympärilles ku syävä kauroi.

Tämmäne syysteemi on muutonki hyvä ku kaurat ei makka maas.

Täst tynnyrist ko otta yhteyde meill ni näkyy makkari klasi.

Olisko välimatka 200m palttiarallaa.

Riistakamera tull asennettuu ja toivota ny ett se hirviki

kuttarois kameran kuvii...vihdoinki.
Huame käyn jo vaihtamas kortin.

Katteli siin sitt yht kuusta pikkase tarkemmi..

olen seurannu tämä korston lahoamist.

Oksat on tippun pois ja kuari on keltteily melkose ylös asti.

Koko puu on umpise kuiva.

Komee kelo tulee tikoille.

Runko on ku kartta..ytimenävertäjänkorvertajat

on tehny mahrottoma hyvin tyäs.

Kaikki vaa alko täst..

puun runko oll aluks täynnä sienii.

Eripualell puut ja rykelmät isoi.

Tämä kuva on otettu 13.9.14.

Noppeest tollasest isost puust tehdä selvää.

Syksyll taitaaki lopukki kaarnat oll tiukkun alas.

No katotaa kuin komia puun sitt lopunperin käy.

Sainki sitt hupeloo nuppiini loistokka ajatukse ett kierrä kottii mettän

kautt semmose U systeemi. Kattele peuroje reittei ja laski ett tunti menee

siin kiepis..pitkä aikka en tätä kautt olukka kulken.

Otin välitavotteeks suunnista koht kallio nykälet eli jäkäläkallioo.

Jummi kuin siin sitt kävikä sillai ku kävi..mää eksyin!

Taimikko oll kason kolmevuare aikan hurjast ja entise maaston merkit hävin.

Luntaki oll luvattoma paljo mun miälest.

Ei pali aikka oll ku naapuri setä kerto ett hän menn hukka täss taimikos..

mä pikkasa naureskeli hänell ett kuin lainka sä tollases aluees eksymä menis.

Täss sitä sitt oltti samas pinttees. Mahranko hänell kehrat eres kerttoo.

Aikani manattuu mä koiti koot vähäse järken.

Hahmoti mielestän misä on sua ja mist kohri aurink niinku mein pirtill

tähä aikka päiväst paistaa. 

Pakko se oll sielt ulospäi ittes könyt..viittin palokunnallekka

soitta ett mä ole tääll jossai mettäs tääll on puit...

tulkka hakema suunnistaja pois ettei muutu erakoks.

Mä mietin pääni puhki ett kui töpeksi tälläi.

Vuasii sitt meni hiukka lievemmi eksyksii kans iha täss nurkis.

Harmit nii pirust ku harvemmi saa kettä kaveriks näill reissuill..

kaverit ei kerkke tai sitt niit ei kiinnosta tämmöne elämä..no mä oon kaheli.

Sitt mä löysi itteni kallion reunamast..iha nuralt pualelt mut kumminki.

Oi sitä helpotukse hetkee. Kallio puut mä tunnenki.. 

osasi hahmotta polvun ja sijaintini. Jano tuppas tulemaa.

Ihanaa tuall häämöttä koti..jossai.

kakstunttii oli reissus ja mä oli iha poikk siit lumes tarpomisest.

Pohkeet on ny iha muusina. No tää on hyvä harjotust tuleva

puutarha sessioo ajatelle..lapioll kaivaes pitää kintut oll kuasis.

Katota pääsenk huame trapui ylös tai hakema sitä kamera korttii.

Mukava viikonloppuja toivottaa

yks mettän tohelon urvelo.

Vett tiäll

Meijä nurkiss tämmöse plakaatit on harvinaissi.

En muist koska nähneen vaikk ole oikke vanhaki jo.

Ny mä tietyst anna kriittist palutett plakaati asettajall...

mikä järk täss on asetta varotus semmose paikka

ett rapakko on muutam meetri enä matkaa?

Tie on mutkane, mäkine ja ain liukas. 

Toisest suunnast ku tähä tulee ni plakaatti oli hyvi laitett.

Tämä kuva otett heti plakaati takkaa.

Hiljen täsä sit pali vauhtii ku kauhee jäätikkö het eres.

Ja pitäs pikkase koukat tonn vasemmall, toise kaistall.

Toss kohta miss kuvas on tua auraus krääki pää oll yli puall meetri vett.

Ans oll. Mä täss mettäs kuttaroitti ni tull piän pösö..

jarrut nii vimmatust ja plätkäht tohost syvimmäst kohrast 

läpitte..hetke mä luuli ett siihe jäi koko pirssi.

Kuski ei kyll varma nähny mittä hetkees ku vesi ja jäänkappale lens.

Voiku ei tapahtus mittä kolarei. 

Aja olles tua vesi syä tota tiän reunaa altpäi..

ja näyttä ett jäät piisaa.

En mä mittä tiä mutt kamall paikk on.

Kelirikko mikä rikko.

On tänäp oll sitt sinine kaunis taevas..

lume hönttäki pysyn puis. Lehtikuus paistattale aurinkos.

Tyrni oksat on kerän enemp lunt..

Pihall pirti seinustall oll kiva lämmit könöttä ja kuulostell

ku tintit pittää jo titityytäs.

Kaivoin riistakamera esill ku löysi sill sopiva paikan.

Huame lähre asennus puuhii ku sain mettän omistajalt pluva.

Näill näppäimill jatketa ulkoiluu ahkerast..
multaste purkkei ja siämenitte kans pelaamise
alota ku sataa vett tai jottai räpäskä.

Kirpparilöytöjä

Pitkäst aikka kirpparilt löyty jottai kivaa.

Nii ja hyäryllist kans.

 Pärekorit menee mull aina puukoppareiks

ja niit puukopparei ei voi oll liikkaa.

Pärekoppareis vaa tahtoo toi hinta-laatutaso oll epäkurantti.

Ny löyty iso koppari ja makso vaa vitose.

Kirppareill on näi joulu jälkke pali lelui ja mukuloitte vaattei.

Mua ei oikke kiinnost kummakka. 

Lapsperheet tekeväkki ny varmas löytöjä.

Ja näit lintuja mä keräile ja ny löyty kolme samaa syssyy.

Tota tummaa lintuu oon miettiny mikä vois oll?

Lehtokurppa vai taivaanvuohi?

Naamaripuu saa uuden asukin. 

Kiinnitys tapahtu sit vast ku mä verä tähä lakan pääll.

 Kuva on otett eile, enne tätä lumen tuloo.

Täss onki mun paras löytöni!!

Sonnin alaleuka. Oi ett on komee.

Ei kauhiast oll hamppai mutt talles on kaikk.

Edest taitaa muutama hamppaa tröntti puuttuu.

Alaleuka oli halki ja isänt teki liimaus hommeli

ja ny koko kalusto on yhtenäine.

Isäntäki on jo tottun näihi mun luu juttuihi...
ny ei noussu mikkää ihmettely jupinaka.

Linkki postaukseen aarre metsästä

Täss kalusto kokonaisena. Tulee puutarhaa..en tie mihi..

Komeet hirvensarvekki olis ollu mutt mä hiukka toppuutteli itteeni.
Alaleuka makso kympi.

 Taas on tullu luntaki..meinasi alotell puutarhas hommia.
Olisi pikkase siistiny puita ja harventanu koivui.
Tommose märkkä lumee en ny viittin mennä.
Tuli sitä muut hommaa tilall kuten lumen kolaamist.

Ei täss sitt muuta ku näkymisii täält mettäst.

Helmikuu

 Aamull oll muutama aste pakast ja semmone piän kuuran tuhju maas.

Talvilomall ku ole ni lähdin tietyst kohnaama järvell.

Järvi kuvii olis t-a-a-s tiedoss.

Olis pikkase tehny mieli menn johonki uutteenki paikka

mutt nuo sivutiett on nii pirskati liukkai ett en ottan mittä riski.

Odotella rauhas ett rospuutto aika täst menee ohitte. 

 Pajut ja koivut on ruven värittymä ruskeepunaseks ainaki eteläpualelt...

Pikkase aurinkoki jo lämmitti alventtii.

Kuljeskeli kaislikos..
oll nii mahtava hiljasuus.
Ainuttaka ihmist ei tullu vastaa koko reissun.

Jääll ei ole sitt mittä asiaa enää. Railoja täynnä ja kasaantumaa kivie päälle.

Kasaantumine todista ett jään all on ruven kertymä liiket.

Minust tuntuu ett juur vast tämä jää jäätyki.

Yleens tämä järvi on auki huhtikuus mutt on joskus maaliskuu

lopullaki ollu jo jäät hävikis.

Kaislikoski kuljin ihan reunamill vaikk tiedän ettei täss ny syvääkä ole.

En kyll välitt kastell ollenka itteen..

Rantakukkia.

Muutama tunti kuluki kivast ja kaffeet tull hörpittyy.

Jäänkansi oli täynnä elukoitte jälkii..helppo täss on kulkee

Viimise siämene talventörrötäjis on piukas kii..

Ny onki semmone oikke tautine aika menos..mone sortin flenskaa kipittää nurkis.

Pojan perhe on kaikk sairastan jonku köhötyskuumeräkä taudin.

Tyämaall porukka tippuu sairaslomill.

Kauppareissull monet ympärill oleva ihmise präiskii ja köhii.

Jollei oll iha pakko ni täytyyk sinn kauppaaki menn kippeenäs.

Vai voisko joku muu käydä puolest. No kaikill ei tietty mahdollisuut tähä. 

Mä ole koittan ehkäst tota flenskaa ja pittä yll ainaki

oikke hyvää ravitsemustasoo tua suklaan avull..

No katotaa kuin täss käy.

Koittakka teki pyssyy terveen tai paranttuu taurist.

Asuta sitt kiuaskiveitte pääll

Tää on ny sellane postaus ettei pali mimmonenka.

Mä en näist asioist tiedä ku tripu sielt ja hipu tualt.

Ole tutkin iha kummallissi asioit, mist en oikke ymmär mittä.

Kaikk sai alkus oikeasta siit ku mä näin se virallise ilmotukse

museovirasto sivuill ett mein kotitie on kultturiperintökohde ja

 loput tiest muinaisjäännöst.

 Alapualell ote museovirasto sivuilt ja tietyst lyhensi tekstii.

 Vaanin säteriltä tie kulkee aluksi harjun laen männikössä kohti Panelian kylää, kunnes kääntyy seuraamaan muinaista Panelianlahtea rajaavaa oliviinidiabaasiharjannetta. Karttoihin vanha maantie on dokumentoitu vasta uudella ajalla, mutta kulkureittinä se lienee jo keskiajalta.

Soistuva Panelianlahti ei ollut kulkukelpoinen kuin jäätyessään sydäntalvella, muuna aikana oli käytettävä kuivia kannaksia ja entisiä niemiä. Vaanin kankaalta Eurajoen Sydänmaan kylää kohti kulkeva tieosuus sivusi Panelian kylän maita, vaikka tie ei kylään saakka johtanutkaan.
Kulttuuriperintökohteeksi on osoitettu tien päällystämätön osuus, joka erkanee vanhan linjauksen mukaisesti nykyiseltä Eurajoentieltä  ja jatkuu kunnostettuna yksityistienä, ylittää uudemman Koivistontien ja jatkuu metsätienä (tunnetaan nimellä Vanha maantie), kunnes yhtyy jälleen Eurajoentiehen Euran Kahalassa Eurajoen kunnan rajan tuntumassa. Vanhan maantien kokonaan käytöstä pois jäänyt loppuosa (n. 200 m), joka on rinnakkainen Eurajoentien kanssa, on osoitettu muinaisjäännökseksi.

Ajatelkka ett mun nurkis on joskus oll meri.

Mä ole ny luken jopa historiaa hiukka tarkemmi..

Panelias tai siis söpöläs on asut jo n.3000-luvull eaa.

Mert oll viell pronssikaurell. Sitt tua meri rupes vetäytyy.

Varma tietto on ett Söpöläs oll 1500 luvull parisekymment pirtti

ja näin olle oli Ala-Satakunnan suurin kylä. 

 

No mitä sitt on diabaasi ku semmose harjantte pääll asutaa?

Oliviinidiabaasi on kivee mist tehdä kiuaskivei.

Meill onki muute oma louhimo tuall pellon reunamall.

Tämä kivi mink mä ole laahan kallioll onki sitt sitä diapaasii.

Mä meni iha sekasi ku rupesi lukema geologiaa..

kaikk sedimettikivet, metamorffisekive men magnakive kans

sulamaa yhtee syssyy..tulivuares ja mun pääsän.

Se vaa ymmärsin ja tajuunki ett kaikk nämä

geoloogise systeemi vaikuttava kasvillisuutte ja muuhunki

eliöstöö..

Ny mun pitääki sitt taas osta uus kirja..jonka jo tilasinki.

Täytyy kai kivihullull on kivi kirjaki.

Pikkase tarkemmi ole opiskell tost suast mikä toss mein pirtin eteläpualell

on..kuvaukse sanota ett seki on muodostun diabaasi harjenttee taa mäen pääll.

Me ollaanki täss sitt tua tiän ja suan välis..keskell harjannett.

Suaki on suojelukohde.

 

Kuva on otettu viimeviikoll.

Kulttuuriperintotiell eli mein kotitiell on tämmöne silta.

Olla ajatelt ett kuin vanha tämä pytinki mahta oll.

Ollaa oltu ja ollaa edelleenki hualiss siit ett silta on pikkase romahtan.

Syyn on julmetu raskaat tukkirekat joit varte siltaa ei ole tehty.

Voi oll ett täst yli on enne ment jottai puit pitki.

Kuva on otett eile. Sualt tuleva vesi sulaa ja lorutta purona sillan toiselt pualelt.

 Mun energine tätini meni ja pläjäytti museovirastoll oikke

hyvä s-postin ja siihe aikas pian vastattiinki.

Kirje oll heti välitett läns-suame kulttuuriympäristö päälliköll.

Ny me vaa varrotaa kosk asia tulla tutkima.

Oikke ruppe jännittämä tämä mein rojekti. 

 Kuva otett maaliskuus 2015

Mun äitee on varma ett häne isoisäll on tekemist tämä sillan rakentamise kans..

jos ei sillan ni varmaa on ett on ollu tätä tiett kunnostamas.

Kuva otett toukokuus 2015

 Voiku saatas toho sillall merkki ettei rekat tuhoo sitä!

 Mä sain lahjotuksen vanhoi valokuvii.

Täss kuvas on äitiniäiti ja hänen äidinäitini isä.

Ja tietyst muutaki perhet.

Tua liiviherra istumas pöyrä vieres on..

tienrakentaja mutt ehkä tuan sillanki rakentaja?

Kaikk kuvas oleva ihmise ova jo kuolleet..

paitsi tuo pikkune vaaleva tukkane tyttö tuall ylärivill.

Hän on mun yks tätini.
Myöhemmin sain kuulla että vasem.laidassa oleva tyttökin vielä elossa.
On nää tarkkaavaisia lukijat, kiitos. 

Tämä liiviherra on menehtyny 1952 mutt 

mone kiemura kautta sain selvill ett häne ensmäine laps on syntyn

1892 eli voida päätell pikasest hän oll sillo joku parikymppine. 

Digiarkistot ja Hiski on sitt mielenkiintost luettavaa. Sukututkimus juttuja.

Mä jatka ehdottomast noitte arkistoje tutkimist.

Katotaas ny kui mein käy saadaanko joku tutkima siltaa?

Kaipuu

Kyll mä sit vartoo kevätt.

Sitä mukka ku lumi sulaa ni se vaa muuttu viell enemp vartoomiseks..

on tullu jo se kaipaus aste.

Kevääs on kaikkei kauneit se ku vihreys hissukse saapuu.

Monen kevään semmose sattee jälkee vihreys on oikke räjäättän.

Alkune kevät on onneks ny eres..ihanuus.

Millai lainka pysyy nahkoissas ku tämä aika tulee!!

Puhumattaka ett pysty pakollisest olema sisätilois.

Silmui täytyy kytät..nyppii ja haistell

Ihmetell iha pikkusta elämää

Vahrat niskat flinis taevall ku lehre kasvava silmis..

Kytät kosk saniaiset avaavat rullas ja hei..yläkulmas on valkovuokkoja..

Korteet kasvaa nii ett krapina käy

Voikukka peltoki on silmii kaunis.

Täyty huakast nii raskaast.

Toivotont tämä on ku tietä ett ny olla vast tammikuu lopus.

Koht tulee pakkast ja luntaki.

Ain voi kuitenki muistell ja palautta ittes tunnelmii.

Oikke mont kertta ole jo katton blokist löytyvä videon pätkänki.

Mukava viikonlopun jatkoi kaikill.

Linkki kesässe yöhö