Pikkasen harmittaa..

...mutta ei voi mitään..

Kuva on otettu mun lumikärhöstä joka kukki viime vuonna

melkoisen vaisusti. Toki kukintaa kesti melkein joulukuulle.

Mun oli pakko vähän uudistaa kasvustoa.

Kärhö kiipeilee männyssä..vielä

Muistelin että siitä taitaa olla nelisen vuotta kun istutin tämän tähän.

Pituutta on tullu aika hyvin.

Kauhian risuseksi tuo kasvusto muuttui.

Mä päätin sipasta sen poikki.

No niin nyt se on sitten tehty. Aution näköistä on..

Tässä on joskus ollu tyttären keinu ja vieres heikkalaatikko.

Kaheli kun olen mä kyllä pyysin anteeks tätä toimenpidettä kärhöltä

ja linnuilta, ne viihty tuon kärhön sisällä.

Aamuisin pikkuruiset puukiipijät kiipeilevät rungolla ja pujahtivat

kärhön sisälle suojaan. Voi voi mitä mä olen menny tekemään!

Lohdutukses linnuille tein kärhöstä pallon.

Kiinnitin pallon metsän reunaan.

 Joku saa sitten taas ihmetellä tätäkin..

 Perennapenkkien siistiminen on jatkunut. 

Pieniä aurinkoja kukkii siellä täällä.

Tämä tiettysti ilahduttaa.

 Kissojen madotus on taas alkanut ja se harmittaa!

Ensin koko kaarti pitää punnita.

Börje on taas aika huimis painois. Lihoo aina talvella..

niinku eräs tekstin kirjoittajakin.

Nyt ei sitten kolme tuubia riitäkkä

 pikkuinen Börje!

Ensinmäinen kierros menee vielä hyvin.

Voiko kissat olla niin viisaita että ne tietää koska tulee lääkettä?

Yhdelle kun antaa niin loput häipyy ja koko koplaa saa 

jookata sitten pitkin taloa ja pihaa.

Kaikki kolme on mulle vihasia, lusmuillaan vaan nurkis.

Elsa on kaikkein vaiken tapaus, tarvitaan toinen pitämään kiinni.

Onko mitään vinkkejä tähän touhuun?