Melkoinen ylistys metsälle!

Minut tekee onnelliseksi metsä.

 Onneksi asun metsässä,- keskellä betonia kuolisin muutamassa viikossa..luulisin.

Puutarhan reunamilta alkaa heti metsä. Ihanuus on täynnä polkuja ja metsäteitä.

Ennen kaikkea satoja hehtaareita metsää, siellä täällä talo rykelmiä, peltoja ja kesämökkejä.

Erään määritelmän mukaan metsänä pidetään aluetta jolla puut kohoavat yli viiden metrin korkeuteen ja latvusto peittää yli 10 prosenttia pinta-alasta.

Tyhjäksi kalutut hakkuu aukeat tekevät metsänomistajasta siis entisen metsänomistajan!

Näitä aukkoja kaihdan, tulen vihaiseksi ja tai surulliseksi.

Kantojen repiminenkin maasta on luonnotonta..tuskin tuovat voittoakaan?

Eiköhän lahoavat kannot lisää metsän monimuotoisuutta? No jaa..tuli vaan mieleeni.

Kaikkihan sen tietävät miten metsä vaikuttaa myönteisesti ihmisen kaikkiin elintoimintoihin.

Stressin kerrotaan vähentyvän jo 5-7 minuutissa.

On hienoa havaita miten eri metsätyypeillä on ns.opaskasvit. Liikun yleensä tuoreilla kankailla jossa kasvaa mustikkaa ja sammalta.

Lehtomaiset metsät tarjoavat saniaisia ja putkikasveja.

Lämpöiseen kesäpäivään herävää metsän tuoksua ei voita mikään!!

Metsäteiltä poikkean syvemmälle itse metsään..

Hakuu aukeaan on sentään alkanut jo kasvamaan puita. Vadelma ja maitohorsma väistymässä.

Kun metsän pöheiköstä saapuu pellon laitaan tuntee pyörteisen tuulen kasvoillaan.

Nämä pellon laitamat ovat minulle mieluisia paikkoja. Jokin niissä vaan lumoaa!

 Mikä aistien sekasoppa!

Luonto vie huomion pois suorittamisesta voi vain olla ja ihmetellä..sateen jättämiä pisaroita oksilla..

..veden varjoja..

..ihmeellisiä metsäisen lammikon kasveja..

..vaihtuvia värejä..

..uusin kasvilöytöni lehtopähkämö..

 Muistini on ajoittain hyvinkin huteraa (nimet, salasanat ja tärkeät tapaamisetkin unohtuu.)

Muistan metsistä tarkalleen mahtavat marjapaikat, kaatuneet kelopuut, suonsilmäkkeet, kukkaniityt, kurkien ruokailupaikat, peurojen makuukamarit, sammaleiset kalliot, supikoirien huussit  jne..

 Joskus keskellä metsää paukahtaa autiotalon pihaan..

Jos metsässä liikkuu luontoa kunnioittaen aistii paljon asioita.

Istuen rauhassa näkee lintuja ja metsän eläimiä.

Joskus tuntee katseen selässään..

 Yleensä kamera unohtuu kun havaitsee jotakin hyvin kaunista..ja maisemaan sopivaa..

sitä vaan ei halua pilata kaunista hetkeä!

Metsässä saavuttaa helposti Flow ilmiön..on kuin lapsi joka uppoaa leikkiin niin , että ajan-ja paikantaju katoaa. Tutkijoiden mukaan ihminen on onnellisin juuri tälläisinä hetkinä elämässään.

Valitettavasti joskus käy niin että menee hetkeksi eksyksiin..

seuraamalla puiden latvuksia, metsän muotoa, runkoja ja vaikka sähköjohtoja olen löytänyt tutulle paikalle.
Sanontahan kuuluu: entinen suunnistaja, nykyinen erakko..toivottavasti ei käy niin.

Iltasella metsä taas muuttuu,valo tuo esille uusia muotoja

Hämärä tummentaa maisemaa

Autiotalojen kasvit muuttavat muotoaan..

Ihmisiä tapaa metsässä harvoin, totisesti saa olla yksin ja rauhassa.

Muutamien viikkojen aikana olen päivittäin käynnyt metsässä, kävellyt monia tunteja yhteensä. Yhden ainoan kerran olen tavannut ihmisen koiraa ulkoiluttamassa senkin metsätien varrella.

Väärin..melko pitkänkin metsätien päässä näin vilauksen ihmisestä mönkillä ajelemassa..julmetun kovalla räminällä..isäni!

Miksi ihmiset eivät liiku metsissä??

Terveisin; Kohnaaja (lastenlasten antama nimitys liikkumiselle metsässä)