Purolla

Kotiin johtava tie on aikojen alusta ollut vain pikkuruinen kärrypolku. Polkua pitkin on kuljettu suolle saalistamaan kanalintuja. Lintujen ansasta käytetty nimeä kaha, siitähän syntynyt tämän metsäisen alueen nimi (ja minun blogini).

Kärrypolkua pitkin kuljettu myös lähinpään kaupunkiin, jossa satama. Rautaisista kärrynpyöristä on syntynyt tienpinnan kiviin uria jotka vieläkin nähtävillä.

Liikenteen kasvaessa vuosisadan vaihteessa (1800-1900) pienen suolta tulevan ojan ylitse piti rakentaa silta. Rakennus projektiin on osallistunut myös isoisäni isä.

Sillan alitse virtaa kaunis puro. Kevät on mielestäni alkanut kun puro on auki ja vesi virtaa vaahtona.

Paikka herättää minussa paljon muistoja... pikkutyttönä uittelin käpyjä ja keppejä purolla.

Matkaa purolle vaivaiset 500m, pikkuisena tuntui kuin vastassa olisi kilometrejä. Jos mummoni pihasta karkasin..minut löysi täältä.

 Vasemmalta puolelta kiviholvi hieman pudonnut, koska tonneja painavan tukkirekan piti änketä itsensä sillalta. Hölmöä! Kuljettaja sai palauttetta...hmm

 Kevät on nyt alkanut virallisesti..puro on jäästä vapaa!

 

 

Puron reunalla kasvaa ikivanhoja kuusia. Myöhemmin saniaiset,rentukat  ja muu kasvillisuus verhoaa reunamia. Alajuoksulla puron kohina rauhoittuu solisevaksi menoksi.

Puro saa vetensä tästä suosta joka on onneksi rauhoitettu.

Muutamien viikkojen päästä tupasvillojen kasvusto täyttää aluetta.

Auringon paistaessa suopursuihin, -eteeristen öljyjen tuoksu oli mahtavaa.

Pikkasen pitkä postaus tuli taas..